Luomisen ensihetkillä alkoi avaruudessa puhaltaa tuuli. Suuri joukko enkeleitä vilustui ja sai flunssan.
Enkelit aivastelivat ja pärskivät niin, että pisaroita lenteli ylitse maan piirin.
– Andeeksi, ei ollut darkoidus, sanoivat enkelit nenät tukossa.
Jumala katseli nuhapisaroita maan pinnalla ja päätti tehdä niistä eläviä, pieniä toukkia.
Myöhemmin, kun Jumala oli luonut ihmisen ja tämä oli oppinut rakentamaan itselleen koteja, enkelten pärskinnästä syntyneet sokeritoukat menivät tervehtimään luomakunnan kruunua. Mutta ihminen säikähti toukkia ja yritti hankkiutua niistä eroon.
Sinnikkäästi kuitenkin ”enkelten pienet räkäpallot” – kuten niitä taivaassa kutsutaan – pyrkivät ihmisen läheisyyteen.
Sokeritoukka (Lepisma saccharina) on pieni siivetön hyönteinen. Se kuuluu kolmisukahäntäisten lahkoon, jossa on toistasataa eri lajia. Sokeritoukan kaltaisia sitkeitä otuksia on maapallolla ollut arviolta 300 miljoonaa vuotta.
Sokeritoukka on yleinen koko maapallolla ja sitä tavataan myös asunnoissa, niin kerrostaloissa kuin omakotitaloissakin. Toukka viihtyy kosteissa tiloissa keittiössä, kylpyhuoneissa ja kellareissa. Sokeritoukista ei ole ihmiselle normaalioloissa muuta kuin esteettistä haittaa.
Suurina määrinä sokeritoukat ja niiden kuoret voivat kuitenkin aiheuttaa allergiaa. Toukka syö kaikkea tärkkelyspitoista, myös paperia ja kirjojen kansia sekä ruoka-aineita.
Ihmisen onneksi sokeritoukka lisääntyy hitaasti, joten sen esiintyminen pysyy yleensä aisoissa. Viemäreissä asuvia sokeritoukkia voi yrittää torjua kaatamalla sinne tai lattiakaivoon hieman etikkaa.
Suomessa tavataan asunnoissa myös sokeritoukan lähisukulaista, suurikokoisempaa uunitoukkaa.
Älä kauhistu sokeritoukkaa, vaan kiitä Luojaasi, ettei asunnossasi ole sen vaarallisempia tuholaisia.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.