Jussi Sohlberg.
– Gnostilaisuuden on modernilla ajalla ajateltu edustavan turmeltumatonta, alkuperäistä perinnettä, kun varhaiskatolisuus on saanut pääroiston leiman. Perinteisten kirkkojen ajatellaan tukahduttaneen gnostilaista traditiota mikä tietysti on tottakin. Gnostilaisuus oli rakenteiltaan löyhä ja tekstit olivat vaikeaselkoisia. Nämä seikat vaikuttivat osaltaan siihen, että se jäi taka-alalle, Sohlberg sanoo.
Myöhäisantiikin gnostilaisuus on tutkijoidenkin parissa hyvin kiistelty ja monimuotoinen ilmiö. Gnostilaisten liikkeiden piirissä tiedetään ilmenneen paikoin antisemitistisiä piirteitä ja hyvin dualistista ajattelua, jossa materiaalinen maailma nähtiin turmeltuneena ja osa ihmisistä pimeyden lapsina. Sohlbergin mukaan tämänkaltaisia piirteitä ei moderneissa yhteisöissä esiinny.
– Pikemmin korostetaan sitä, että yhteisöön mahtuu monentyyppistä ajattelutapaa ja se on hengeltään avoin ja liberaali.
Alkuperäisyyden korostus muistuttaa hänen mukaansa jonkin verran vapaan kristillisyyden historiassa ilmennyttä itseymmärrystä.
– Yhdistävänä tekijänä on ajatus alkuperäisyydestä, rappeutumisesta ja paluusta uudelleen alkuperäiseen, jonka katolinen kirkko turmeli. Puhtaan ja mystisen vastapuolella ovat ulkokultainen, kirjallinen, ahdasmielinen ja dogmaattinen tulkinta.
Alkuperäisen gnostilaisuuden tavoittamista vaikeuttavat niukat ja fragmentaariset lähteet, joista ensimmäiset löytyivät vasta 1700-luvulla. Nykygnostilaisuudesta tekee Sohlbergin mukaan lopullisesti modernin ilmiön se, että ensimmäinen kirkko perustettiin Ranskassa vuonna 1890.
Suomessa sana gnostilaisuus esiintyy gnostilaisen kirkon lisäksi myös siitä erillisen jyväskyläläisen Gnostisen seuran nimessä. New age -kentällä ja esoteeristen yhteisöjen parissa gnostilaisuus-teema nousee kuitenkin hyvin usein esille.
– Siihen liitetään paljon positiivista. Kyseessä on vastakkainasettelu ja ideaalityyppi yhteisöstä, jota kirkko on alusta saakka vainonnut.
Lue myös: Vantaan Myyrmäessä järjestetään gnostilaisia messuja