Piispainkokous käsitteli eilen maanantaina Suomen Luterilaiselta Evankeliumiyhdistykseltä saamaansa selvitystä, joka käsittelee Sleyn työntekijän Martti Haverisen vuosi sitten Keniassa toimitettua pappisvihkimystä. Piispainkokous totesi, että selvitys oli riittävä.
Selvityksessä Sley listaa asiaa koskevia toimenpiteitä, joista piispainkokous pyysi sitä kertomaan. Selvityksessä todetaan, että kun Sleyn työntekijöitä tästä eteenpäin vihitään lähetyskentällä papiksi, vihittävän työyhteys kyseiseen kirkkoon on merkittävästi tiiviimpää kuin kyseessä olevassa Kenian-vihkimyksessä.
– Täytyy neuvotella Kirkon ulkoasiain osaston kanssa siitä, milloin yhteistyö on riittävän tiivistä. Tässä kohtaa Haverisen kuvio osoitti sen, ettei harkinta koske vain meitä itseämme vaan siitä pitää neuvotella, Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä sanoo.
– Tiiviys tarkoittaa minusta lähtökohtaisesti sitä, että toimii kyseisen kirkon alueella ja palveluksessa. Pappisvihkimykseen tarvitaan vokaatio [kutsu]. Riittävää on, jos pappi toimittaa tehtäviä siinä kirkossa, jonka palvelukseen hänet on vihitty, tapaukseen perehtynyt Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko kommentoi.
Jukko muistuttaa, että Sley ei ole ainoa kirkon lähetysjärjestö, jossa paikallinen, ulkomainen kirkko on vihkinyt lähetystyöntekijöitä papiksi.
– Siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, jos työskentely tapahtuu siinä kirkossa. Jos työntekijä palaa Suomeen ja haluaa toimia täällä pappina, hänen täytyy olla yhteydessä kyseisen hiippakunnan tuomiokapituliin, Jukko toteaa.
Tom Säilä: Uusia vihkimyksiä lähetyskentillä ei juuri nyt tiedossa
Tapauksessa, johon piispainkokous puuttui, Sleyn työntekijä Martti Haverinen oli käynyt vihittävänä Keniassa, mutta yhteys sikäläiseen kirkkoon oli jäänyt vähäiseksi. Hänet oli vihitty papiksi tekemään työtä Suomessa. Syy vihkimykseen Keniassa oli se, että Suomessa pappisvihkimyksessä olisi ollut avustamassa naispuolinen pappi.
Asiaan puuttui Luterilaisen maailmanliiton (LML) pääsihteeri Martin Junge, joka pyysi selvitystä arkkipiispa Kari Mäkiseltä. Jungea huoletti oman maan piispallisen kaitsennan kiertäminen, joka voi synnyttää ongelmia LML:n yhteisön kirkkojen välille.
Martti Haverinen on nyt anonut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisoikeuksia Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista.
Sley lupaa, että se pyrkii korjaavana toimenpiteenä olemaan tulevaisuudessa vahvemmassa vuorovaikutuksessa piispojen ja kirkon lähetystyön muiden toimijoiden kanssa. Se on myös ryhtynyt aiempaa aktiivisemmin tiedottamaan Kirkon ulkoasiain osastoa toimistaan ulkomaisilla työalueilla.
– Tämä tarkoittaa keskustelua ja pohdintaa tulevasta, kun vastaavantyyppinen tilanne tulee jatkossa eteen. Varmaan kuunnellaan piispojen ääntä siinä, mikä on kohtuullista ja kohtuutonta, Säilä arvelee.
Uusia pappisvihkimyksiä lähetyskentillä ei Säilän mukaan juuri nyt ole tiedossa.
– Olisi toki tarpeen, että joillakin Sleyn kotimaantyössä olevilla nuoremmilla teologeilla olisi pappisvihkimys. Nykyisessäkin tilanteessa evankeliumin julistus onnistuu ja luonnistuu, Säilä sanoo.
Kuvassa Sleyn toiminnanjohtaja Tom Sailä. Kuva: Pasi Leino.
Lue myös:
Sleyn selvitys kohuvihkimyksestä riitti piispoille – kielsivät kiertämästä kirkon päätöksiä
Sleyn Tom Säilä pappisvihkimyskohusta: Tulemme toimimaan piispainkokouksen pyynnön mukaisesti
Piispainkokous pyytää Sleyltä selvitystä Kenian pappisvihkimyksestä