Tänä vuonna Yhteisvastuu-keräyksen yhtenä kohteena on sisupartiotyö. Sisupartiolaiset tarvitsevat partiossa erityistä tukea vamman, sairauden tai muun ominaisuuden takia. Turussa seurakunta ja vanhemmat arvostavat Nuotiotyttöjen aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisten partiotoimintaa kovasti.
Katkaravut-ryhmä kokoontuu joka torstai Nuotiotyttöjen partiokololla. Paikalla on kahdeksan tyttöä johtajiensa Janina Lahtosen ja Anni Niittysen kanssa.
Aluksi ohjelmassa on hymykierros. Eveliina Tuomela etsii huoneeseen viime kerralla piilotetun hymyn ja laittaa sen kiertämään piirissä. Piirin viimeinen laittaa hymyn taas huoneeseen piiloon, josta se seuraavalla kerralla etsitään.
Seuraavaksi etsitään viereiseen huoneeseen piilotettuja paperisia katkarapuja. Tämä on yksi toiveleikeistä, ja tälläkin kertaa katkarapuja piilotetaan ja etsitään monta kertaa. Tunnelma kokouksessa on välitön ja rento.
– On kiva, kun tytöt lähtevät innokkaasti mukaan kaikkeen mitä tehdään, kertoo Lahtonen.
Katkaravut eivät ole aivan tavallinen partioryhmä. Sisupartiolaiset tarvitsevat erityistä tukea. Ryhmä aloitti vuonna 2003, ja Sanni Nummela sekä Wilma Tuominen ovat olleet mukana alusta asti.
Paljon on muuttunut vuosien varrella. Osa tytöistä on aloittanut ryhmässä 7-vuotiaana ja nykyisin muutama heistä asuu jo yksin. 15-vuotias Vilma Kanerva on tällä hetkellä ryhmän nuorin ja 21-vuotias Tuominen puolestaan vanhin.
Tytöistä on tullut hyviä ystäviä keskenään.
– Vanhimmista tytöistä osa on asunut välillä muualla, mutta he ovat palanneet ryhmään muutettuaan takaisin, kertoo Niittynen.
– Porukkaan on ollut helppo tulla taas mukaan, Lahtonen jatkaa.
Veneen osia, ompelua ja ensiapua
Joka kerta partiossa opetellaan uusia taitoja tai kerrataan vanhoja. Tällä kerralla tytöt pohtivat keskittyneesti purjeveneen osien nimiä ja laittavat ryhmissä niitä oikealle paikalle veneen kuvan päälle.
Nelly Niuro, Iina Järvinen ja Katrimari Airio pitävät purjehtimisesta, aivan kuten muutkin tytöt. Lippukunnan omalla veneellä Pranstakalla on käyty purjehtimassa monta kertaa.
Ensi viikolla on ohjelmassa ehkä linturetki. Myös retkikeittimen käyttöä, ensiaputaitoja ja solmuja on harjoiteltu.
– Tytöt suorittavat tarpojien eli 12–15-vuotiaiden ohjelmaa sovelletusti. Periaatteena on, että joka kevät saadaan jokin taitomerkki. Etenkin kokkaus- ja leipomismerkkejä on tykätty tehdä, Niittynen kertoo.
Tytöt saavat myös vastuutehtäviä mahdollisuuksien mukaan.
– Olin viime kesäleirillä apujohtajana sudenpennuille, kertoo Eveliina Wallenius.
Välillä ryhmällä on ollut pitkäkestoisia projekteja. Muutama vuosi sitten kokouksissa värjättiin kangasta ja ommeltiin ompelukoneilla keskiaika-asut partiokilpailuun. Tämä ja Sammon ryöstö -näytelmän tekeminen muistetaan hyvin.
Rennolle yhdessäololle ja juttelulle on annettu aikaa. Tytöt muistelevat hienoja kokemuksia vuosien varrelta. Niitä on paljon. Uusi yhteinen juttu on käsitöiden tekeminen.
Vilma Kanerva tykkää partiossa erilaisista peleistä ja leikeistä. Tälläkin kerralla leikitään läpsyä, joka on tyttöjen lempileikki.
Sisupartiolaisilla on laaja ikähaitari
Katkaravut ovat käyneet myös sisupartiolaisten yhteisissä tapahtumissa.
– Kurnunkierrokset, leirit ja kaikki yhteiset juhlat ovat olleet tosi kivoja, Tuominen kertoo.
Kurnunkierros on sisupartiolaisten oma partiotaitokisa, jossa tehtävärata kuljetaan yhdessä. Kisojen nimen taustalla on sisujen tunnus eli sammakko jalussolmun keskellä.
Suomessa sisupartiolaisia on 450 ja toimintaa on noin 60 lippukunnassa eri puolilla maata. Toiminnalla on pitkä historia, sillä sisupartiotyö aloitettiin Helsingissä vuonna 1928.
– Toiminnassa haastavaa ovat osallistujien erilaiset taidot sekä erilainen kyky puhua ja liikkua. Nuorimmat sisupartiolaiset ovat 7-vuotiaita eikä yläikärajaa ole, joten myös 80-vuotiaita sisupartiolaisia on tapahtumissa mukana, kertoo Niittynen.
Nuotiotytöissä on nykyisin neljä sisupartioryhmää, joista osa on yhteisiä poikalippukunta Turun Sinikotkien kanssa. Vanhin ryhmä Ravut aloitti vuonna 1996 ja se kokoontuu edelleen. Viime vuosina on perustettu kaksi uutta ryhmää pienemmille lapsille.
Molempien lippukuntien taustayhteisönä on Turun tuomiokirkkoseurakunta.
– Partiota arvostetaan tuomiokirkkoseurakunnassa ja yhteistyö seurakunnan kanssa on tiivistä. Saamme myös seurakunnalta erillistä määrärahaa sisutoimintaan, Anni Niittynen sanoo.
Johtajat jatkavat sitoutuneesti vaikka heillä on jo perhettä
Katkarapujen ilta päättyy sisaruspiiriin, jossa vielä kiitetään illasta ja toivotetaan kaikille hyvää yötä.
Osa tytöistä kulkee matkat itsenäisesti, mutta aulassa on myös vanhempia vastassa.
Sanni Nummelan äiti Kristiina Nummela liikuttuu kyyneliin kertoessaan, miten suuri merkitys sisupartiolla on ollut heidän elämässään.
– Partio on tuonut Sannin elämään ystäviä ja opettanut itsenäisyyttä. Tytöt tekevät partioon kuuluvia asioita, mutta omalla tyylillään. Ohjelma on todella monipuolista, kertoo Nummela.
Tytöt tapaavat toisiaan myös partion ulkopuolella.
Sisujen johtajat ovat vapaaehtoisia, kuten muutkin partiojohtajat.
– Kun johtajat saivat omia lapsia, ajattelin toiminnan loppuvan. On todella hienoa, että he jaksavat tehdä tätä edelleen, Kristiina Nummela sanoo.
Sanni Nummela pitää johtajien lapsista ja on päässyt välillä leikittämään heitä muiden tyttöjen kanssa. Hän aikoo jatkaa Katkaravuissa niin pitkään kuin mahdollista.
Anni Niittynen kertoo, että sisupartion johtajan pestistä ei kovin helposti pääse eroon.
– Moneen muuhun partiotehtävään valitaan vuodeksi kerrallaan tai lapset kasvavat ulos toiminnasta, mutta sisuryhmän kanssa toiminta vain jatkuu, hän kertoo.
Johtajan ei kuitenkaan ole pakko sitoutua tehtävään vuosiksi, ja osa on ollut mukana lyhyemmän ajan. Nyt työtaakkaa on jaettu ja viidestä johtajasta on aina joka kerralla kaksi paikalla.
”Kokouksissa tulee aina hyvälle tuulelle”
Niittynen on ollut Katkarapujen johtajana alusta asti ja Lahtonen nyt puolitoista vuotta. Molemmilla on erityisluokanopettajan koulutus, mutta johtajana toimiminen ei sitä vaadi.
– Teen erityisopettajan töitä yleispuolella. Tässä saan kokea toiminnan toista puolta, kertoo Lahtonen.
Sisutoiminta antaa paljon myös heille.
– Tytöt ovat niin hauskoja tyyppejä, että kokouksissa tulee aina hyvälle tuulelle, vaikka etukäteen väsyttäisikin, kertovat Lahtonen ja Niittynen.
Kokouksen lämmin tunnelma jättääkin hyvän mielen pitkäksi aikaa.
Kuvat: Saara Paatero. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Läpsy on Katkaravut-ryhmän tyttöjen lempileikki. Leikkimässä Wilma Tuominen (vas), Nelly Niuro, Vilma Kanerva, Iina Järvinen, Sanni Nummela, Katrimari Airio, Janina Lahtonen ja Anni Niittynen.
2. Paperisia katkarapuja on piilotettu partiokololle, joita etsivät Anni Niittynen (vas), Katrimari Airio, Sanni Nummela, Iina Järvinen ja Wilma Tuominen.
3. Sisupartioryhmä Katkaravuille on varattu oma paikka myös kolon seinältä.
4. Sisupartion ilta päättyy aina sisaruspiiriin.
Ilmoita asiavirheestä