Rantasalmella kanttori keitti myös soppaa ja vastasi lähetystyöstä

Rantasalmen seurakunnan eläkkeelle jäänyt kanttori Pekka Rönkkönen lienee nykyaikana harvinainen tapaus: hän palveli koko pitkän työuransa samaa seurakuntaa.

– Päivääkään en ole ollut elämässäni työttömänä tai sairaslomalla. Edes reuma ei ole haitannut työtahtia. Ihmiset ovat täällä mukavia ja leppoisia, puolin ja toisin olemme toisistamme tykänneet, Rönkkönen juttelee.

Hän on kotoisin Parikkalasta pienestä rajaseutukylästä. Maalla syntyneenä hänen oli helppo kotiutua reilun 3 000 asukkaan Rantasalmelle. Itäsavolaiseen kuntaan on sijoittunut paljon siirtokarjalaisia, joten Parikkalan poika tunsi nopeasti olevansa omiensa parissa.

– Kanttorin paikkoja olisi ollut urani aikana auki varmaan satoja, mutta en koskaan ajatellut hakea pois täältä. Kun rakastaa seurakuntaa, he rakastavat takaisin. Siinä on työssäjaksamisen salaisuus, Rönkkönen juttelee.

– Kivahan se on Helsingissä joskus käydä, mutta kyllä vaan on niin mukavaa aina tulla kotiin.

Rönkkösen suvussa ei ole muita muusikoita. Äitiä hiukan huoletti pojan intohimoinen pianonsoitto. Hänen mielestään pojan olisi pitänyt lähteä oikeisiin töihin. Isä kuitenkin sanoi, että antaa pojan soittaa.

Kun Pekka pääsi Kuopioon Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan kanttoriksi, äitikin rauhoittui.

”Tämä on palveluammatti”

Kunnan ainoana kanttorina Pekka Rönkkönen on hoitanut 38 vuotta lähes kaikki kunnan häät, hautajaiset, ristiäiset, joulut ja pääsiäiset.

Nyt edessä on aikuiselämän ensimmäinen vapaa pääsiäinen.

– Mitenköhän sitä osaa ollakaan? Kaksi tytärtämme asuu Ruotsissa ja pääsemme nyt heidän luokseen käymään. Perheelle on ollut välillä raskasta, että olen ollut kaikki juhlapyhät ja usein viikonloputkin töissä. Vapautuminen kalenterista tuntuu kyllä näin eläkkeellä erityiseltä.

Hautajaisia vanhusvoittoisessa kunnassa on paljon. Rönkkönen on pitänyt kunnia-asianaan olla mukana aina myös muistotilaisuuksissa.

– Vuorovaikutus on ollut äärimmäisen tärkeä osa työtäni. Ihmiset ovat kokeneet hyväksi sen, ettei kanttorilla ole liian kiire. Tämä on palveluammatti, jossa olen saanut kuunnella ihmisten tarinoita ja toisaalta tuoda kirkkomusiikin luontevasti osaksi heidän elämäänsä. Se tuntuu tosi hyvältä.

Kaupassakäyntiinkin Rönkkönen varaa aikaa. Maitohyllyjen välissä moni haluaa jutella.

– Myös Nesteen baarissa kaikki ukot tuntevat minut. En ole halunnut erottautua ja linnoittautua vain urkuparvelle. Minusta on tärkeää mennä ihmisten luokse eikä vain odottaa että he tulevat luokseni kirkkoon.

Emännän töitä musiikin ohessa

Pekka Rönkkösen joustava ja joviaali luonne näkyy hyvin myös siinä, että hän on hoitanut paljon pienen seurakunnan emännän tehtäviä.

Kun saarna alkoi, kanttori hiipi usein urkuparvelta keittiöön käynnistämään kahvinkeittimen. Jumalanpalveluksen jälkeen hän koki kunnia-asiaksi kaataa kahvia.

Rönkkönen vastasi myös seurakuntansa lähetysasioista. Siinä roolissa hän keitti usein madekeittoa ja hirvisoppaa lähetystyön hyväksi. Nyt eläkeläisenä hän haaveilee syventävänsä kokin taitoja entisestään.

– Vaimon kanssa katselemme nyt uusia mausteita ja jalostamme uusia makuelämyksiä. Lisäksi polttopuiden teko ja puuhastelu omakotitalon töissä tuovat sisältöä eläkepäiviin.

Rönkkönen ei ole ainoa pitkään virassa viihtynyt Rantasalmen seurakunnan työntekijä. Edellinen kanttori palveli 34 vuotta eivätkä kirkkoherratkaan alvariinsa vaihdu. Rönkkönen on työskennellyt vain kahden kirkkoherran alaisuudessa ja pitänyt heistä molemmista.

– Käsi kädessä olemme heidän kanssaan menneet ympäri pitäjää. Ovat olleet hyvä tuki ja antaneet minun luoda itselleni oman näköiseni toimenkuvan, Rönkkönen kiittelee esimiehiään.

Vihkiäisissä on joskus etsitty sormusta pylly pystyssä

Vihkitilaisuuksista Pekka Rönkkösen mieleen on jäänyt monenlaisia hupaisiakin hetkiä. Naimisiin menoon liittyvä erityinen lataus ja jännitys ovat toisinaan purkautuneet koomisesti.

Kerran sormus putosi kesken vihkimisen ja pyöri pitkin kirkon lattiaa.

– Siellä sitä sitten penkkien väleissä etsittiin pylly pystyssä. Toisella kertaa sulhanen pyörtyi. Auttelimme hänet sitten istumaan alttarikaiteelle ja tilaisuus saatiin vietyä loppuun, Rönkkönen muistelee.

Sakastissa tarkastetaan aina, että sormus on mukana. Eräällä kerralla sitä ei silti enää kirkkosalin puolella löytynyt mistään.

– Paniikki löi päälle. Joku rouva eturivistä lainasi lopulta omaa sormustaan, jotta pari saatiin vihittyä. Juhlassa sulhanen sattumalta huomasi, että hänen pukunsa taskussa oli kolo, josta sormus oli vierähtänyt takkikankaan sisään. Morsian sai siis oikeankin sormuksensa vielä hääpäivän aikana.

Dramaattinen kirkkopalo

Erikoisimpana vaiheena urallaan Pekka Rönkkönen muistaa vuoden 1984, jolloin salama iski Rantasalmen kirkon tuleen. Seurakunta oli vain kolme viikkoa aiemmin vakuuttanut kirkon täydestä arvosta.

– Kyllä se tuntui merkilliseltä. Vanhasta kirkosta jäljelle jäivät vain tiiliseinät. Uusi kirkko rakennettiin vanhojen seinien sisään ja vakuutus maksoi aivan kaiken, uudet urutkin.

Muutoin Rönkkösen työuraan kirkossa ei liity dramatiikkaa. Muutokset kirkossa eivät ole juuri Rantasalmella tuntuneet. Edes sitä ei huomaa arjessa, että seurakunta muuttui Savonlinnan seurakunnan kappeliseurakunnaksi. Samat ihmiset työskentelevät alueella yhä, heidän palkkansa vain tulee Savonlinnasta.

Rönkkösen mielestä on tärkeää, että luterilainen kirkko sulkee sisäänsä ja sietää hyvin monenlaisia näkemyksiä ja ajatuksia.

– Kaikille riittää tilaa ja ketään ei haluta torjua. Se on hienoa.

Rantasalmi ei ole leimallisesti minkään herätysliikkeen aluetta. Rönkkösellä on kokemusta Kansan Raamattuseuran ja Kansanlähetyksen toiminnasta. Vaimon kautta herännäisyys on tullut tutuksi.

– Itse en kuulu mihinkään liikkeeseen enkä pidä vastakkainasetteluista, Rönkkönen toteaa.

Kuva: Arto Pennanen.

Edellinen artikkeliSisupartiossa opitaan uutta omalla tyylillä
Seuraava artikkeliKirkosta eroamisissa pieni piikki pääsiäisenä

Ei näytettäviä viestejä