Itä-Afrikka kärsii ennätyksellisestä kuivuudesta. Yli 14 miljoonaa ihmistä Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Keniassa on aliravittuja. Ruoka ja puhdas juomavesi ovat monin paikoin kokonaan lopussa.
Kenian, Somalian ja Somalimaan vaikeilla kuivuusalueilla juuri kiertänyt Kirkon Ulkomaanavun Somalian ja Kenian maaedustaja Mika Jokivuori näki matkallaan äärimmäistä hätää mutta myös toivoa.
Edellisen, vuoden 2011 erityisen pahan kuivuuskauden jälkeen tehty kehitysyhteistyö on kantanut hedelmää. Porakaivojen ja veden talteenottojärjestelmien rakentaminen on osalla alueista auttanut ihmisiä varautumaan kriisiin nyt paremmin.
– Lisäksi yhteisöjen kehittämistyön vaikutukset näkyvät. Kehittämiseen osallistuneilla kylillä on paremmat edellytykset jakaa saatu apu tasapuolisesti ja puhaltaa yhteen hiileen hätätilanteessa, Jokivuori kertoo.
Joillakin alueilla, kuten Etelä-Sudanissa ja Somalian keskiosissa, tilanne on kuitenkin vielä vuoden 2011 tilannettakin pahempi. Ihmisiä tappavat suoranainen nälänhätä sekä likaisesta vedestä ja veden puutteesta johtuvat sairaudet kuten ripuli, tuhkarokko ja kolera.
Ennusteiden mukaan sademäärät jäävät jatkossakin näillä alueilla reilusti alle toivotun. Avustusjärjestöt keskittyvät välittömään hätäapuun.
– Kiersin paimentolaisalueilla, joilla ihmiset ovat lohduttomia, kun heidän omaisuutensa kuolee. Eräskin kertoi omistaneensa yli sata vuohta ja lammasta sekä kaksi kamelia, joilla kuljetti niille juomavettä. Kun kamelit kuolivat, muutkin eläimet ovat kuolleet yksi toisensa jälkeen. Meneehän siinä tulevaisuudennäkymät.
Avustusjärjestöt eivät pääse Al-Shabaabin hallitsemille alueille
Mika Jokivuori iloitsee siitä, että niin Suomessa kuin muissakin maissa lahjoittajat ja avustusjärjestöt ovat reagoineet nopeasti Itä-Afrikan vaikeutuneeseen tilanteeseen.
Alueella toimii lukuisia avustusjärjestöjä, jotka toimittavat ihmisille ruokaa ja vesikanistereja sekä tarjoavat terveyspalveluja. Apu on tavoittanut hädässä olevat nopeammin kuin vuonna 2011, jolloin lukuisten kokonaisten kylien asukkaat kuolivat. Nyt kuolonuhreja on vähemmän ja mahdollisuudet toimia ennaltaehkäisevästi ovat paremmat.
– Lisäksi diasporassa elävät somalit kautta maailman ovat aktiivisesti mukana. He lähettävät rahaa hädässä oleville sukulaisilleen. Tämä on hienoa. Avun koordinoinnissa on kuitenkin jonkin verran ongelmia, kun Somalian kuivuuskomitealla ja YK:lla ei ole käsitystä siitä, mihin kyliin tulee apua sukulaisilta, Jokivuori kertoo.
Rahan ja resurssien riittävyys ja avun koordinointi mietityttävät, mutta suurin haaste Somaliassa ovat Jokivuoren mukaan ne isalmistisen Al-Shabaab-liikkeen hallitsemat alueet, joille avustustyöntekijät eivät pääse.
– Länsimaisilla avustustyöntekijöillä ei ole alueille mitään asiaa, ja paikallisetkin auttajat ovat välittömässä hengenvaarassa. Ihmiset pakenevat näiltä alueilta ja muodostavat evakkokyliä suurten kaupunkien liepeille. Kukapa ei lähtisi, jos vesi ja ruoka loppuvat.
Kirkon Ulkomaanapu on selvittänyt sitä, mikä saa ihmiset liittymään Al-Shabaabin riveihin. Jokivuoren mukaan osalla perusteet eivät ole uskonnollisia tai ideologisia.
– Työttömät saavat islamistijärjestöltä aseen ja palkan. Se motivoi. Hyvä tapa heikentää kestävästi Al-Shabaabia on tarjota ihmisille koulutusta ja työtä.
Somaliassa tarvitaan Jokivuoren mukaan armeijaa ja Afrikan yhteisön asevoimia turvaamaan ihmisiä ja keskushallintoa, joka on alkanut viimeisten presidentinvaalien jälkeen toimia hiukan paremmin. Somalian ja Yhdysvaltain kaksoiskansalainen Mohamed Abdullahi Mohamed voitti presidentinvaalit helmikuun alussa.
– Mutta aseellisia konflikteja ei koskaan voiteta lopullisesti ilman sovittelua ja neuvotteluja, Jokivuori painottaa.
”Eihän se riitä, että ihmiset saadaan pidettyä jotenkuten hengissä”
Avustusjärjestöjen tavoitteena on viedä apua ihmisille niin, että he eivät joutuisi jättämään kotiseutuaan. Liikkeelle lähtevien perheiden lasten koulunkäynti keskeytyy ja ongelmat kasaantuvat.
Kun välitöntä hätäapua vaativasta tilanteesta päästään aikanaan yli, Kirkon Ulkomaanapu aikoo jatkaa Somaliassa pitkäjänteistä, Suomen ulkoministeriön ja muiden rahoittajien rahoittamaa kehitysyhteistyötä ja toivoo muidenkin järjestöjen tekevän niin.
– Eihän se riitä, että ihmiset saadaan jotenkuten pidettyä hengissä.
Edellisen kuivuuskatastrofin jälkeen Kirkon Ulkomaanapu rakensi kaivoja ja vesipisteitä ja hankki paimentolaisille uusia vuohia ja lampaita. Ihmisiä on myös opastettu panostamaan mahdollisimman niukalla vedellä pärjääviin viljelyskasveihin.
– Toimenpiteet näkyvät nyt pienempinä kuolinlukuina, vaikka kuivuus on edellistäkin pahempi, Mika Jokivuori sanoo.
Kuva: Mika Jokivuori/ Kirkon Ulkomaanapu
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.