Kotimaa24:n blogistinakin tunnettu Toivo Loikkanen on hoitanut syyskuun alusta Savonlinnan seurakunnan kirkkoherran viransijaisuutta. Mitä kuuluu sijaisuuteen, miten papin rooli muuttuu, miten seurakuntalaiset suhtautuvat tuuraajaan? Loikkanen kertoo noin kuukauden kokemuksella.
– Koska kirkkoherran työtä on takana Enonkoskella ja Kerimäellä 20 vuotta, entiseen rooliin paluu ei ole ollut vaikea.
Silti Loikkanen kertoo pohtineensa vakavissaan, haluaako hän ottaa kirkkoherran roolin ja haasteet jälleen vastaan.
Jonkin verran totuttelua johtavan viranhaltijan rooliin ryhtyminen on hänen mukaansa vaatinut ja suhdetta muihin työntekijöihin on täytynyt peilata uudesta kulmasta.
Kerimäen seurakunta yhdistyi Savonlinnaan vuoden 2013 alusta. Tuolloin Kerimäen kirkkoherrasta Toivo Loikkasesta tuli ennen kirkkoherrana johtamansa alueen aluekappalainen. Tosin kerimäkeläiset puhuttelevat häntä yhäti kirkkoherrana.
Kun Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen lähti virkavapaalle, Mikkelin tuomiokapituli pyysi Loikkasta sijaiseksi.
– Suostuin ottamaan tehtävän vastaan. Olen iältäni vanhimpia pappeja eli on kokemusta, jonka voi olettaa palvelevan sijaisuuden hoitamisessa.
Tarjolla saneerajan viitta
Jos nyt avautuisi Loikkasen kannalta kiinnostava uusi työpaikka, hän sanoo, että tuskin katsoisi mahdolliseksi hakea sitä, koska vastuu seurakunnasta painaa.
Vastuuta onkin paljon. Seurakunnan kiinteistöstrategia on juuri saatu tehtyä, mutta seuraavana vuorossa odottaa henkilöstöstrategia.
Seurakunnan taloustilanne on sen verran kireä, että sen yhteydessä on selvittävä myös, täytyykö henkilöstöä vähentää.
– En itse koe, että olisin halunnut tulla saneeraajaksi, mutta tässä joutuu nyt työstämään ikäviä asioita. Joku voi ajatella, että lähtikö vakinainen viranhaltija karkuun. Itse näen, että hän halusi kohtuu pitkän virkakauden jälkeen ottaa sapattivuoden.
Seurakuntalaisilta Toivo Loikkanen on saanut rohkaisevaa palautetta. Hänet on toivotettu hyvin tervetulleeksi. Myös vaimo rohkaisi tarttumaan härkää sarvista. Vaimon sairaus on varjostanut Toivo Loikkasen työroolin vaihtoa, mutta sairaus on nyt onneksi paranemaan päin.
”Ei tätä rahan vuoksi tehdä”
Toivo Loikkanen aikoo keskittyä hallintoon ja olla vain vähän seurakunnan varsinaisen toiminnan kanssa tekemisissä – niin paljon kuin Loikkanen papin perustyöstä pitääkin.
– On ollut outoa alkuun, kun on niin vähän varsinaisia papin töitä. Kun niihin pyydetään, pitäisi osata enemmän sanoa ei, mutta se on minulle vaikeaa.
Entä sijaisuudet yleensä. Miten kirkko tukee sijaisina työskenteleviä? Pitäisikö joku sijaisen manuaali teettää?
Loikkanen pohtii, että tukea olisi varmasti hyvä miettiä kirkossa suunnitellustikin.
– Työnohjausta on tarjolla, se tosin perustuu omaan aktiivisuuteen. Sammeli Juntunen perehdytti minua työn alkuun. Myös koulutuksiin voisi toki mennä, mutta asiaa on työssä niin paljon, että haluan maksimoida läsnäolonsa seurakunnassa.
– Manuaalin tarve olisi suurempi, jos ei olisi kirkkoherran työssä ennen toiminut.
Rahan takia Loikkanen ei sijaiseksi lähtenyt.
– Se ei ratkaise kirkon työssä, ei tätä kaiken kaikkiaankaan rahan takia tehdä.
Loikkanen kokee kirkkoherran sijaisuutensa ei enempää eikä vähempää kuin eräänlaisena tähänastisena kirkollisen uransa huipentumana. Onhan hänellä nyt kohtuullisen suuri kaupunkiseurakunta kaitsettavaan.
– Tämä on haaste – vaikka se onkin kulunut sana – matkan varrella opittua voi käyttää hyödyksi.