Sielunhoitokortissa seurakunnan työntekijälle annetaan lupa hoitaa sielua, jos kortin haltija on kyvytön itse pyytämään kohtaamista.
Idean sielunhoitokortista esitti Ulvilan seurakunnan diakoniatyöntekijä Taneli Nurmenniemi. Hän jakoi kuvan suunnittelemastaan kortista kirkon diakonia- ja sielunhoitotyön Facebook-ryhmässä. Nurmenniemi halusi herättää keskustelua ihmisen oikeudesta sielunhoitoon.
– Sielunhoito saatetaan jättää tekemättä, koska pelätään uskonnon tuputtamista. Sielunhoitokortti varmistaa, ettei ihminen jää hengellisessä hädässään kohtaamatta, Nurmenniemi toteaa.
Kortin ei ole tarkoitus olla juridinen tahdonilmaus, vaan enemmänkin vapaamuotoinen toive. Kortissa annetaan lupa hartaushetkien pitämiseen, ehtoollisen jakamiseen ja rukoiluun. Korttia voi säilyttää lompakossa. Nimen lisäksi siihen kirjoitetaan kotiseurakunta ja mahdollinen toivevirsi. Kortin ulkoasun on suunnitellut graafikko Seija Nikkilä.
Kirkkohallituksen diakonia- ja sielunhoitotyön apulaisjohtaja Sampo Muurinen kertoo, että sielunhoitokortti on saanut paljon hyvää palautetta. Muurisen mielestä kortti on oiva pelinavaaja sielunhoidolliseen keskusteluun.
– Sielunhoitokortti on kutsu seurakunnan työntekijälle. Jo kortin antaminen on oiva tilaisuus käydä keskustelua, Muurinen pohtii.
Seurakunnat voivat tilata kortteja Kirkkohallituksen kautta ja jakaa niitä jäsenilleen esimerkiksi rippileireillä tai jumalanpalveluksen jälkeen. Muurisen mukaan kortti on tarkoitus kääntää syksyllä englanniksi ja ruotsiksi, jotta sitä voidaan markkinoida kirkon kansainvälisille kumppaneille.