Seurakuntapuutarhuri: ”Jokaisella matkalla käyn ainakin yhdellä hautausmaalla”

Pyhäinpäivänä moni vierailee hautausmaalla. Seurakuntapuutarhuri Eila Nykänen Lahdesta näkee toimistonsa ikkunasta oman tulevan hautapaikkansa Levon hautausmaan tapulin juuressa. Siellä lepäävät jo hänen isänsä ja isovanhempansa.

Miten hautausmaatyöntekijöitä valmennetaan surevien kohtaamiseen?

– Meillä kaikki vakituiset toimituksia hoitavat hautausmaatyöntekijät konekuskeja myöten käyvät surevan omaisen kohtaamisen peruskurssin. Surevilla omaisilla ovat tunteet pinnassa, joskus aggressiotkin. Työntekijöille painotetaan kuuntelun tärkeyttä.

– Usein seurakuntaan hakeutuu töihin ihmisiä, jotka jo luonnostaan ymmärtävät korrektin kielenkäytön ja surevan kunnioittamisen merkityksen. Meillä Levon hautausmaalla on toimituksia kuutena päivänä viikossa. Kun jollakin alueella lasketaan arkku tai uurna, koneet sammutetaan ja tilanne rauhoitetaan.

Miten päädyit työhön hautausmaalle?

– Vuonna 1984 tulin lukiolaistyttönä harjoittelijaksi Lahden seurakuntayhtymän kasvihuoneelle ja sain kipinän alalle. Opintojen jälkeen tein määräaikaisia työrupeamia hautausmailla ja viimeiset 21 vuotta olen ollut vakituisessa työsuhteessa. Puistopuutarhuriksi ylenin 13 vuotta sitten ja seurakuntapuutarhuriksi vuonna 2010.

– Valmistuessani ala oli todella miesvaltainen eikä nuorta, pienikokoista naista otettu vakavasti työnhaussa. Onneksi seurakunta oli rohkea ja palkkasi minut. Seurakunta on ollut luotettava ja kuunteleva työnantaja. Nyt olen lähinnä toimistopuutarhuri. Alaisinani työskentelee huoltokorjaamo, kuorma-auton, pakettiauton ja pyörökuormaajan kuljettaja sekä metallimies.

Mikä vainajan muistamisen tapa on jäänyt parhaiten mieleesi? Mikä hautausmailla on muuttunut urasi varrella?

– Erityisen hyvin muistan, kun yhdelle haudalle oli kerran pystytetty ja koristeltu pieni joulukuusi.

– Nykyisin haudoilla näkee myös värillisiä kynttilöitä ja led-kynttilöitä. Led-kynttilät paristoineen ovat ongelmajätettä, joten olemme hankkineet pari erillistä jäteastiaa niille. Seuraamme niiden suosion kehitystä jätteenkeräysmielessä tarkasti.

Miten pyhäinpäivän jälkeinen hautausmaan siivous teillä hoituu?

– Lahden kaupungin Reppupaja-ryhmästä tulee meille noin kymmenen 18–25-vuotiasta nuorta keräämään sammuneita kynttilöitä haudoilta pyhäinpäivän jälkeen. 25 hehtaarin alueella riittää kerättävää. Usein toki myös omaiset tulevat siivoamaan hautoja.

Viihdytkö hautausmailla myös vapaa-aikanasi?

– Kyllä! Perhe vastustaa, mutta haluan jokaisella matkalla käydä ainakin yhdellä hautausmaalla. Ne ovat kauniita, rauhallisia paikkoja ja mukaan tarttuu usein hyviä vinkkejä, miten jonkin asian voisi tehdä omalla työmaalla hiukan toisin.

– Isäni ja isovanhempieni haudalla käyn pyhäinpäivänä ja jouluna iltaisin muiden kanssa, en jätä kynttilää heille työaikana. Joskus eksyn ajattelemaan, onko hiekoitus riittävää, mutta pyrin keskittymään silloin omaisen rooliin.

Kuva: Jukka Granström

Pyhäinpäivää vietetään 
lauantaina 5.11.

Lue myös:

Arkistojuttu: Hautausmailla avautuu historia – lue puutarhureiden suosikkikohteet

Arkistojuttu: Kohtaamisia Jumalan puutarhassa

Edellinen artikkeliLuciaa valitaan taas
Seuraava artikkeliAsiantuntija vakaasta yhteiskunnasta: ”Suvaitsevaisuus ei yksin riitä”

Ei näytettäviä viestejä