Jyväskylässä tammikuussa järjestetyillä Kirkon kasvatuksen päivillä jaettiin kaksi Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston kultaista ansiomerkkiä. Toisen niistä sai Eija Kallinen valtakunnallisesti merkittävästä lasten, nuorten ja perheiden asioiden edistämisestä.

1 Mikä nuorten maailmassa on muuttunut viime vuosikymmeninä?

– Kaikkein rajuin muutos on tietysti digitalisaatio. Sosiaalinen media on tuonut nuorille uuden oleskelutilan. Se tuo maailman lähelle, mutta tuottaa myös monenlaisia lieveilmiöitä.

– Myös polarisaatio on kasvanut 2000-luvulla. Osa nuorista voi hirveän hyvin ja yhtäällä huono-osaisuus kasaantuu. Nuorten todellisuudet ovat hyvin eriytyneitä.

2 Miten nuorisotyö voisi reagoida muuttuneisiin tilanteisiin?

– Iso kysymys on, miten tukea lapsia ja nuoria kristillisessä kasvatuksessa pienenevillä resursseilla erilaisissa todellisuuksissa. Vielä 1990-kuvulla ja 2000-luvun alussa nuoret olivat huomattavasti yhtenäisempi ryhmä. Nyt jopa yhden paikkakunnan sisällä alueelliset erot ovat huomattavia.

– Nuoruus on kuitenkin pysynyt samana. Kaari on samanlainen edelleen. Nuori irtautuu kotoa ja itsenäistyy etsien sitä tukea, mitä on saatavissa. Murrosikä on mahtavaa aikaa. Ihminen on silloin biologisesti haastavimmassa iässä. Siksi on tärkeää, että seurakunta ei käännä selkäänsä. Kapinoiva nuori tulee ottaa vastaan. Seurakunta voi ottaa nuoren syliinsä ja sanoa: kaikki on hyvin. Ja jos ei ole, voimme yhdessä toimia niin, että kaikki olisi paremmin.

3 Mitä olet itse oppinut lapsilta ja nuorilta?

– Olin juuri uimassa kahden nelivuotiaan kanssa uimahallissa. He katsoivat kun aikuiset uivat. Toinen sanoi ”ai että noi jaksaa keskittyä hienosti”, johon toinen vastasi ”kyllä ne uivat tosi reippaasti”. Näin lapset siirtävät positiivisen palautteen eteenpäin. Hyvän puhumisen ja kannustamisen tärkeys korostuu.

– Se mitä nuoret tänä maailman aikana eniten tarvitsevat on toivo. Kirkon on hyvä muistuttaa, että on mahdollista, että asiat menevät paremmin.