Koulutukseltaan kuusikymppinen Heikki Nevalainen on metsätalousinsinööri, yo-merkonomi ja it-insinööri. Niinpä hän tehtäviinsä kuuluu seurakunnassaan myös it-tukipalvelut.
Alaisia Nevalaisella ei nykyään ole, yhteistyökumppaneita työssä ovat urakoitsijat ja metsäpalveluyrittäjät.
– Aikoinaan oli muutama metsuri kesätöissä, hän kertoo.
Nevalainen nauttii työstään seurakunnassa. Saa määritellä omat tekemisensä itsenäisesti ja käyttää ammattitaitoaan monipuolisemmin kuin esimerkiksi jossakin metsäyhtiössä.
– Kvartaaliajattelu näkyy metsäyhtiöiden toiminnassa, mikä vaikuttaa metsiinkin.
Kvartaalitaloudella Nevalainen tarkoittaa täysimääräistä metsien hyödyntämistä. Hän itse on tehnyt 10 vuodeksi kerrallaan metsäsuunnitelmat.
– Mennään suunnitelman mukaan eikä pelkästään sen mukaan miten maailmantalous pyörii.
Seurakunta on myös suojellut metsää, sellaisia arvokkaita kohteita, joiden hakkaaminen ei ole mielekästä.
– Olen pyrkinyt ottamaan huomioon luonnon monimuotoisuuden sekä maisemalliset näkökohdat. Ensiharvennuksissa olen suosinut lievempää poistumaa mitä esimerkiksi muut toimijat, sillä siten harvennettavaa jää enemmän seuraavaan harvennukseen. Pidän yhteyttä muihin metsäalan toimijoihin aktiivisesti, jotta tiedän miten kehitys menee ja mitä uusia järjestelmiä on olemassa. On myös hyvä olla ajan tasalla, mikä puu menee kaupaksi milloinkin, Nevalainen kertoilee.
”Olen joissain tapauksissa jopa tiukka”
Nevalainen käyttää paljon erilaisia paikkatietojärjestelmiä apunaan metsänhoidossa.
– Metsiköt on jaettu käsittelykuvioihin – puustotiedot, maapohja, monimuotoisuustiedot, jne – jotka pystyy lataamaan älypuhelimeenkin mukaansa maastokäynneille. Ollaan siinä mielessä nykyaikaisia.
Seurakunnissa ei juuri ole metsäasiantuntijoita. Alueen metsäyhtiöiden miehiin ja muihin metsäalantoimijoihin on kuitenkin hyvät suhteet.
– He kunnioittavat minun ammattitaitoani niin kuin muidenkin ammattimiesten. Minulla on omat näkemykseni. Olen jossain tapauksissa jopa tiukka, pikkutarkkakin.
– Aika monella seurakunnalla metsänhoitoyhdistys hoitaa seurakunnan metsäasiat. Lieksan seurakunnalla on sen verran iso metsäomaisuus, että kyllä tässä töitä riittää ja palkkansa ansaitsee.
Nevalaisen mielestä olisi hyvä, jos kirkkoneuvostossa tai -valtuustossa olisi yksi ammattilainen, joka pystyisi katsomaan, että metsänhoito menee suunnitelmien mukaan.
– Meillä oli seurakunnassa aikanaan metsälautakunta, enää ei ole eikä siihen sinällänsä ole tarvetta. Muutoinkin byrokratiaa on riittävästi.
”Tähän ei hypätä ihan suoralta kädeltä”
Nevalaisella on vielä nelisen vuotta töitä jäljellä ennen eläkeikää. Ketään hän ei kuitenkaan ole vielä työnsä jatkajaksi ollut opastamassa.
– Olen sitä miettinyt, että pitäisi pikku hiljaa ottaa joku, koska tähän ei hypätä ihan suoraan, se tietysti riippuu päättäjistä. Tässä on kuitenkin melkoinen metsäpinta-ala hoidettavana, sillä myös Nurmeksen metsät hoidan Lieksan ja Nurmeksen välisen metsäpalvelusopimuksen mukaisesti eli yhteensä noin 6400 hehtaaria.
Metsän määrä on pysynyt suurin piirtein samana Nevalaisen työuran aikana. Pieniä pinta-aloja on myyty lähinnä rantatontteina, mutta samalla on saatu uusia tiloja – yksi ostettuna ja kolme lahjoituksena.
Nevalainen on metsien mies.
– Olen Lieksan salomailta kotoisin. Lähin naapuri oli 7 kilometrin päästä, keskustaan oli 60 kilometriä ja kauppaan 20 kilometriä. Luonnon keskellä lapsuus elettiin.
Vapaa-aikanaan hän harrastaa suunnistusta ja siihen liittyvää seuratoimintaa.
– Viimeisimpänä harrastuksena aloitin uudelleen 40 vuotta telakalla olleen bassokitaran soiton.
Karhu tuli vastaan
Entä muistot? Niitä luulisi neljännesvuosisadan aikana riittävän. Kerran on karhu tullut Nevalaista vastaan polulla. Se oli noin 50 metrin päässä, kunnes se poikkesi toiseen suuntaan kuin metsäpäällikkö.
– Kerran on ollut metso metsätiellä. Kaivelin autossa karttoja, kun kuului koputus kuskin puoleiseen oveen. Luulin, että kuulen harhoja, mutta sitten se kuului uudelleen. Metso tepasteli auton vieressä vihaisen oloisena eikä olisi sallinut minun tulla autosta ulos. Lähdin pois ja se lensi vähän matkaa auton peräänkin.
Nevalaisen mukaan seurakunnan kannattaa pitää metsäomaisuutensa eräänlaisena pankkina.
– Maailma järkkyy ja suhdanteet vaihtuvat, mutta metsä säilyy koko ajan. Vaikka metsä ei antaisi talousmiesten mukaan riittävästi tuottoa, niin pitkässä juoksussa sen tuotto on varmaa ja sillä on muutankin arvoa kuin taloudellinen arvo.
(Kuva on Lieksan seurakunnan Pärnänvaaran tilalta aivan Lieksan keskustan tuntumasta. Tila on kooltaan noin 40 hehtaaria ja sen alueella sijaitsee suurin osa Lieksan kaupungin ylläpitämästä latualueesta. Tila on virkistysaluetta ja hakkuissa on erityisesti kiinnitetty huomiota myös maisemallisiin näkökohtiin.)