– Päivää. Minä olen Mimmi Laaksonen. Mikäs teidän nimi on?
Vartiokylän seurakunnan hoivamuusikko esittelee itsensä itähelsinkiläisen hoitokodin asukkaalle, joka ei oikein muista omaa nimeään. Hoitaja onneksi muistaa.
– Hauska tavata, Lilli, Mimmi Laaksonen jatkaa ja kättelee läpi muutkin musiikkihetkeen tulleet talon asukkaat.
Kourallinen vanhuksia ja muutama hoitaja on kerääntynyt piiriin Laaksosen mukanaan tuoman matkaharmonin ympärille. Kas kuusen latvassa oksien alla, on pesä pienoinen oravalla, Laaksonen aloittaa laulun.
Hän vierailee tässä ryhmäkodissa noin kolmen viikon välein vetämässä asukkaille musiikkihetkiä. Joka kerta hän esittäytyy kädestä pitäen jokaiselle kuulijalle. Suuri osa tämän, ja muiden ryhmäkotien, joissa Laaksonen vierailee, asukkaista on muistisairaita.
Asukkaat heräävät eloon
Mimmi Laaksosen hoivamuusikon työ liittyy Vartiokylän seurakunnan vuoden 2015 alusta alkaneeseen diakoniaprojektiin. Kolmevuotista projektia rahoittaa Helsingin seurakuntayhtymä.
– Hoivamuusikko käyttää työvälineenään musiikkia ihmisten kohtaamisessa. Omassa työssäni on vielä hengellinen viitekehys, Laaksonen määrittelee.
Hoivamuusikko vierailee päivän aikana noin kolmessa ryhmäkodissa vetämässä asukkaille musiikkihetkiä. Hän saattaa myös vierailla laulamassa niiden asukkaiden huoneissa, jotka eivät jaksa tulla yhteisiin tiloihin.
Laaksonen kertoo yleensä tapaavansa laitoksissa hyväntuulisia ja iloisia ihmisiä.
– Se ei kuitenkaan ole koko totuus muistisairaan elämästä. Kun olen viettänyt taloissa aikaa muuten vain, olen nähnyt sitä toistakin puolta, Laaksonen sanoo.
Musiikkihetken aikana asukkaat kuitenkin virkistyvät, ainakin jotkut.
– Monesti joku myös nukahtaa.
Juuri tämän lokakuisen iltapäivän musiikkihetkeen on sattumalta tullut vähän hiljaisempaa porukkaa. Paikalla olevista kuitenkin näkee, että musiikki tekee tehtävänsä. Laulujen välillä Mimmi Laaksonen on jakanut heille laulujen sanoja monisteina. Vaikka ääntä ei kuulu, monen suu kuitenkin liikkuu musiikin mukana.
– Valitsen yleensä laulut jonkun löyhän teeman ympäriltä. Tänään esimerkiksi laulamme Aleksis Kiven tekstejä sekä syksyyn liittyviä lauluja, Laaksonen kertoo.
Musiikkivinkkejä Laaksonen saa hoitajilta ja omaisilta. Yleensä asukkaat myös saavat toivoa mieluisia kappaleita musiikkihetken aikana.
Musiikkihetken orava-teemaa jatketaankin Aleksis Kiven kirjoittamalla Laulu oravasta –kappaleella, josta siirrytään luontevasti seitsemään veljekseen. Aleksis Kivestä siirrytään syksyyn. Mimmi Laaksonen on tuonut asukkaille ihailtavaksi kuivuneita vaahteranlehtiä ruskan eri väreissä. Teemaan sopivat hyvin kappaleet Metsäkukkia, Syyspihlajan alla sekä Paimenen syyslaulu.
Tarvetta on, resursseja ei
Hoivamuusikko-projekti sai alkunsa, kun seurakunnassa pohdittiin yhdessä laitosten kanssa, mitä muuta seurakunta voisi tehdä, kuin järjestää perinteisiä laitoshartauksia.
– Kai tämä syntyi tarpeesta, jonka laitoksissa vierailevat näkivät, mutta johon ei oikein ollut resursseja käytettäväksi, Mimmi Laaksonen kertoo.
Hän on hoitanut hoivamuusikon työtä yhdessä Emmi Kuittisen kanssa, ollessaan itse osittaisella hoitovapaalla.
Työhön liittyy myös kehittämistä. Laaksonen kertoo, että yhdessä mukana olevassa talossa mietitään hoitajien kanssa, miten elävä musiikki voisi olla läsnä asukkaiden elämässä senkin jälkeen, kun projekti ensi vuoden jälkeen päättyy. Hoitajat opettelevat yhdessä, Laaksosen avustuksella säestämään yhteislaulua. Samoin Laaksonen miettii seurakunnassa, miten työntekijät voisivat ottaa hoivamusiikkia mukaan työhönsä projektin päätyttyä.
Tämänpäiväinen musiikkihetki on päättymässä. Vielä on aikaa virrelle 341 sekä loppulaululle. Asukkaat ovat silminnähden harmissaan siitä, että Laaksonen pakkaa harmoninsa pois.
– Tavataan taas kolmen viikon päästä, Laaksonen huikkaa.
Joku tapailee vielä Olavi Virran levyttämän Metsäkukkien säveltä.
Kuva: Noora Wikman-Haavisto. Mimmi Laaksonen vierailee päivän aikana noin kolmessa ryhmäkodissa. Matkassa kulkee harmoni ja kitara.