Viime torstaina päättyi Helsingin yliopistossa virallisesti yli neljä vuosikymmentä kestänyt tutkijanura: eläkkeelle jäävä Vanhan testamentin sekä Lähi-idän kulttuurin ja kirjallisuuden professori Anneli Aejmelaeus piti jäähyväisluentonsa.
Varsinaisista jäähyväisistä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä erityisesti kreikankielisen Vanhan testamentin (VT) eli Septuagintan tutkimisen parissa kulunut Aejmelaeuksen elämäntyö jatkuu.
– Haasteita riittää, mutta on hienoa voida jatkaa niiden selvittämistä huippuyksikön inspiroivassa tutkijayhteisössä, vapaana viran velvollisuuksista, tuleva emerita totesi luentonsa päätteeksi.
Luennossaan Aejmelaeus kävi läpi alan tutkimushistoriaan liittyen 1970-luvulla alkanutta omaa tutkijanuraansa ja eräitä sen nivelkohdiksi muodostuneita julkaisuja.
Septuaginta on juutalaisten oppineiden jo ennen ajanlaskumme alkua kreikaksi kääntämä VT. Teologisesti se on mielenkiintoinen siksi, että käännöksenä sen teksti poikkeaa monin kohdin VT:n hepreankielisestä tekstistä, jota esimerkiksi suomalaiset raamatunkäännökset pääasiassa kääntävät.
Kristityille Septuaginta on tärkeä myös siksi, että nimenomaan se oli antiikin maailman kristittyjen Raamattu.
Ilmari Soisalon-Soinisen ohjauksessa väitöskirjansa 1982 julkaissut Aejmelaeus erikoistui myöhemmin vielä keskeisemmin VT:n tekstikritiikkiin. Siinä pyritään selvittämään, mikä tekstimuoto on alkuperäisin ja minkälaisia muutoksia teksti on eri vaiheissa kokenut.
Ylipäätään VT:n tekstikritiikki on Aejmelaeuksen mukaan useamman muuttujan ongelma, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
– Heprealaisen tekstin tekstikritiikki, Septuagintan tekstikritiikki ja käännöstavan tutkiminen ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa olevia tutkimusaloja. Kun yhtä näistä kolmesta tutkitaan, kahta muuta tarvitaan avuksi ja ne ikään kuin oletetaan tunnetuiksi, Aejmelaeus kertoi kuulijoilleen.
Vuosina 1991–2008 Aejmelaeus työskenteli Göttingenin yliopiston VT:n ja Septuaginta-tutkimuksen professorina, aloittaen tuona aikana Septuagintan kriittisen laitoksen laatimisen. Työ jatkuu nyt eläkkeellä.
Vanhan testamentin useimpien kirjojen alkukieli on heprea, mutta kreikkalaisella käännöksellä on suuri merkitys tutkimuksessa, koska Septuagintan käännöksen taustana on usein virallisesta heprealaisesta tekstistä poikkeava, vanhempi teksti. Aihe on ollut VT:n tutkijoiden keskuudessa kauan kiisteltyä aluetta.
Jäähyväisluennollaan tekstien keskinäisten suhteiden monimutkaisuudesta Aejmelaeus viittasi esimerkkinä Göttingenin virkaanastujaisluennolla mainitsemaansa esimerkkiin 1. Samuelin kirjan Daavid ja Goljat -kertomuksesta. Septuagintassa se on puolta lyhyempi kuin masoreettisessa heprealaisessa tekstissä.
– Esitin tuolloin, että Septuagintan lyhyempi teksti edustaa varhaisempaa tekstimuotoa, itse asiassa varhaisempaa editiota. Sitä on myöhemmin täydennetty esimerkiksi paimenpoika-motiivilla, joka lisää entisestään Daavidin voiton ihmeellisyyttä.
Anneli Aejmelaeus on ollut nykyisessä virassaan vuodesta 2009 alkaen. Aikaisemmin hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa esimerkiksi tutkijana ja eksegetiikan lehtorina. Hän on ollut myös tutkimusassistenttina ja tutkijana Suomen Akatemiassa.
Kuva: Veikko Somerpuro
Lue myös:
Kardinaali Koch: Yhteisesti hyväksytty kaste ei riittävä ehtoollisyhteyteen
Yliopistoista ei heru kiitosta piispainkokouksen kielilinjalle – ”katastrofi”
Ilmoita asiavirheestä