Kasvatustieteiden yliopistonlehtori Eero Salmenkivi ja lehtori Vesa Åhs esittävät tuoreessa selvityksessään, että peruskoulun ja lukion katsomusopetuksen kehittämisen lähtökohtina tulisi olla katsomusaineiden yhteisten osien lisääminen ja elämänkatsomustiedon opetuksen avaaminen myös uskontokuntiin kuuluville lukiolaisille.
Nykyisin luterilaiset ja ortodoksit eivät voi peruskoulussa tai lukiossa halutessaan opiskella elämänkatsomustietoa, vaan heidän on opiskeltava omaa uskontoaan. Uskontokuntiin kuulumattomat voivat sen sijaan vapaasti valita joko uskonnon tai elämänkatsomustiedon opiskelun. Nykymallia ovat tältä osin pitäneet oppilaiden yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena esimerkiksi Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto ja lapsiasianvaltuutettu.
Selvityshenkilöt kartoittivat opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta katsomusaineiden opetuksen nykytilaa ja opetuksen uudistamistarpeita perusopetuksessa ja lukiossa. Selvitys julkistettiin viime torstaina.
Salmenkivi ja Åhs esittävät katsomusaineiden opetukselle kehittämisryhmää. Opetusministeri Li Anderssonin mukaan se on tarkoitus perustaa vielä tällä hallituskaudella. Ryhmään nimetään opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen edustajien lisäksi poliittisia päättäjiä.
”Nykyisessä systeemissä kiivetään vuorelle opiskelemaan uimista”
Nykyjärjestelmän suurimmaksi ongelmaksi monet alan tutkijat kokevat sen, että katsomusaineiden pitäisi yhä monikulttuurisemmassa maailmassa auttaa oppilaita tulemaan toimeen eri tavoin uskovien ja ajattelevien kanssa, mutta elämänkatsomustiedon ja eri uskontojen opetuksen erillään pitäminen varmistaa, että kohtaamista ja keskustelua ei synny.
– Nykyisessä systeemissä kiivetään vuorelle opiskelemaan uimista, Salmenkivi kiteyttää Kotimaan 12/2022 haastattelussa.
Ratkaisuksi koulujen arjen katsomusdialogin puutteeseen on esitetty yhtä, kaikille yhteistä katsomusainetta sekä erilaisia hybridimalleja, joissa osa opetuksesta olisi kaikille yhteistä. Salmenkivi ja Åhs päätyvät selvityksessään kannattamaan hybridimallia.
Yksittäisissä kouluissa ja kunnissa eri puolilla Suomea erilaisia malleja on myös kokeiltu jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Osa kokeiluista on tehty lähinnä säästösyistä, osassa taas on taustalla opetuksellisiin tavoitteisiin liittyvää huolellista ajattelua ja valmistelua. Jälkimmäisissä mukana ovat olleet kaikkien katsomusaineiden opettajat ja opetuksen yhdistäminen on ollut osittaista.
Integroitua katsomusopetusta on kokeiltu yksittäisissä kouluissa ainakin Helsingissä, Joensuussa, Kirkkonummella ja Turussa sekä koko Etelä-Pohjanmaalla.
Salmenkiven mukaan erityisesti ortodoksivanhemmat ja ateistivanhemmat ovat valittaneet useista kokeiluista aluehallintovirastoihin ortodoksikirkon ja ateistijärjestöjen tuella. Eduskunnan oikeusasiamies on linjannut, että nykyisen lain mukaan katsomusopetusten yhdistäminen on mahdollista vain rajallisesti. Niinpä kokeiluista ei pidetä meteliä.
Katsomusaineiden opetuksen yhteisiin osioihin tarvitaan tarkempaa ohjeistusta
Salmenkivi ja Åhs esittävät selvityksessä, että katsomusaineiden opetuksen tutkimusta ja opetuksen kokeiluja tuettaisiin nykyistä laajemmin. He toivovat myös, että Opetushallitus valmistelisi tarkempaa ohjeistusta ja hyviä käytänteitä katsomusaineiden opetuksen yhteisiin osioihin.
Yhdenvertaisuuden näkökulmasta nykyjärjestelmässä on ongelmallista myös se, että ylioppilaskirjoituksissa voi kirjoittaa vain luterilaisen tai ortodoksisen uskonnon tai elämänkatsomustiedon. Esimerkiksi lukioiden kolmanneksi suurinta katsomusainetta islamia ei voi kirjoittaa.
Salmenkiven ja Åhsin mukaan olisi selvitettävä mahdollisuuksia avata osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin eri uskonnon oppimäärille. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin luoda katsomusaineiden yhteisiä kokonaisuuksia lukiokoulutukseen.
Selvityksen sidosryhmätapaamisissa useat tahot nostivat katsomusopetuksen merkittäväksi ongelmaksi sen, että opetuksen sijaan voi saada korvaavaa opetusta tai opetuksesta voi jäädä kokonaan pois. Tämän oikeuden rajaamista tulisi selvityshenkilöiden mukaan selvittää.
Selvityksen mukaan katsomusaineiden opetukseen liittyvää tilastointia pitää kehittää. Oppilaiden ja muodollisesti kelpoisten opettajien määristä ja muutoksista ei ole nyt riittävästi tietoa.
Opetusministeri: Valinnaisuuden lisääminen on tärkeää
Opetusministeri Li Anderssonin mukaan yhteiskunnan muuttuessa myös katsomusaineiden opetuksen on kehityttävä.
– Toivon että katsomusaineiden tulevaisuuden suunnista käydään yhteiskunnallista keskustelua, jossa eri näkemyksiä kuullaan laajasti. Itse pidän tavoiteltavana, että katsomusaineita voitaisiin jatkossa uudistaa valinnaisuuden lisäämisen suuntaan, opetusministeri sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilla.
Eero Salmenkiven mukaan elämänkatsomustiedossa ja uskonnonopetuksessa on perustavalla tavalla eri tulokulma.
Elämänkatsomustiedossa tavoitteet lähtevät oppilaasta ja hänen tarpeistaan. Oppiaine auttaa oppilasta etsimään hyvää elämää, rakentamaan ja reflektoimaan omaa katsomustaan ja kasvamaan eettisesti vastuulliseen ihmisyyteen. Liikkeelle lähdetään nykyhetkestä, jolloin opetuksessa voidaan notkeasti käsitellä myös uusia katsomusvirtauksia ja ilmiöitä, kuten vaikkapa veganismia tai sateenkaariaatetta.
Uskonnonopetuksessa liikkeelle lähdetään uskonnoista ja niiden traditioista. Tavoitteena on perehdyttää oppilas uskontojen monimuotoisuuteen ja antaa heille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys sekä edistää uskontojen ja katsomusten lukutaitoa. Opetuksessa pohditaan uskon ja tiedon suhdetta sekä uskonnoille ominaista kieltä, symboliikkaa ja käsitteistöä.
– Toki molemmissa aineissa lopulta tavoitellaan paljon myös samoja asioita, mutta lähtökohdat poikkeavat toisistaan.
Salmenkiven mukaan henkilökohtaiseen katsomukseen ja identiteettiin keskittyminen on nykyään tärkeää, koska esimerkiksi sosiaalisesta mediasta tulee jatkuvasti kirjavaa, kosiskelevaa identiteetinrakennusmateriaalia. Toisaalta riittävän syvälliset tiedot omasta uskonnosta ja muista katsomuksista voivat nekin auttaa identiteetin rakentamisessa
Tällä hetkellä Opetushallitus on hyväksynyt uskonnon opetussuunnitelmien perusteet 14 eri uskonnon oppimäärään, jotka ovat evankelisluterilainen, ortodoksinen, katolinen, juutalainen, vapaakirkollinen, adventistinen ja helluntailiikkeen uskonto, islam, bahá’í-uskonto, buddhalainen uskonto, Krishna-uskonto, Kristiyhteisön uskonto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskonto ja Herran kansa ry:n uskonto.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Selvitys: Katsomusaineiden yhteisiä osia pitää lisätä ja avata elämänkatsomustieto vaihtoehdoksi kaikille lukiolaisille