Vuodenvaihteessa kirkkokansaa puhututti kysymys siitä, missä jouluisissa virsissä kuuluisi nousta seisomaan ja missä ei. Aihe kirvoitti keskustelua sosiaalisen median lisäksi myös lehtien sivuilla ja ainakin Janakkalan sanomien mielipidekirjoituksessa sivuttiin asiaa. 

Moni pitää vakiintuneena käytäntönä sitä, että Enkeli taivaan lausui näin -virressä (virsi 21) noustaan kymmenennen säkeistön kohdalla seisomaan. Kysymys siitä, kuuluuko Maa on niin kaunis -virren (virsi 30) kolmannessa säkeistössä nousta, jakoi mielipiteitä. Janakkalassa seurakuntalainen oli ainakin mielipidekirjoituksen perusteella pahastunut papin ratkaisua jäädä istumaan nousemisen sijaan. 

Kotimaa päätti kysyä asiantuntijoiden mielipidettä asiaan. Käytännöllisen teologian yliopistonlehtori Sini Hulmi ei ole aiemmin kuullut, että Maa on niin kaunis -virren kolmannessa säkeistössä noustaisiin pystyyn. 

— Törmäsin kyllä tähän keskusteluun itsekin. Monella paikkakunnalla on tietysti omat perinteensä ja käytäntönsä. 

Hulmi olettaa, että tapa on voinut syntyä yksittäisen papin tai seurakuntalaisten joukon toiminnan myötä. 

— Alueellisia perinteitä on runsaasti eri puolilla Suomea. Myös herätysliikkeiden piirissä syntyy erilaisia traditioita. 

Hyvänä herätysliikkeiden piirissä syntyneestä traditiosta Hulmi nostaa esiin rukoilevaisten liikesarjan virressä 345.

— Rukoilevaisten keskuudessa tuota virttä lauletaan seisaaltaan ja kohdassa ”saan olla morsian Jeesuksen” sekä miehet että naiset ovat perinteisesti niianneet. 

Tapa ei ole kuitenkaan vakiintunut Suomessa rukoilevaisuusvyöhykkeen ulkopuolella. 

HULMI TIETÄÄ, että Enkeli taivaan -virren kymmenennessä säkeistössä on ympäri Suomen perinteisesti noustu seisomaan. Maa on niin kaunis -virren kohdalla käytäntö ei ole valtakunnallisesti vakiintunut. Samoilla linjoilla on Taideyliopiston kirkkomusiikin professori Timo Kiiskinen. Kiiskisen mukaan seisomaan nousemisesta ei ole kummankaan virren kohdalla olemassa minkäänlaista kirkollista sääntöä. 

— Jos esimerkiksi Enkeli taivaan veisataan jumalanpalveluksessa tavallisenä virtenä eikä kiitosvirren tai ylistysvirren kohdalla, kenenkään ei ole tarvitse nousta seisomaan. 

Kiiskinen kuitenkin tunnistaa perinteen syntyhistorian. 

— Enkeli taivaan -virren viimeisessä säkeistössä lauletaan ”Jumalalle kunnia”. Sisältö on pitkälti sama kuin jumalanpalveluksen laudamus-osiossa, jossa noustaan seisomaan. 

Kiiskinen arvelee, että sisällön samankaltaisuuden vuoksi on syntynyt perinne, että noustaan seisomaan nyt tässäkin. 

— Se korostaa säkeistön ylistysluonnetta ja tekee sen juhlallisemmaksi. 

Kiiskinen löytää saman ajatuskulun myös Maa on niin kaunis -virren taustalta. 

— Sen kolmannessa säkeistössä on melko samankaltainen sisältö. Tapa on kuitenkin muodostunut ilman mitään ”kirkollista säännöstä” tai ohjeistusta. 

Hulmi ja Kiiskinen kumpikin painottavat, että vaikka moni asia jumalanpalveluksessa on suunniteltu kokonaisliturgisesti myös liike huomioon ottaen, ei Enkeli taivaan tai Maa on niin kaunis -virsien suhteen ole olemassa mitään erityisiä sääntöjä. Kiiskinen kuitenkin tähdentää, että perinteitä on.

— Perinteet puolestaan syntyvät ihmisten käytöksestä. 

Ilmoita asiavirheestä