Työtään rakastanut yleislääkäri Lars Ådahl, 70, on nykyisin eläkeläinen. Hän on toiminut vapaaehtoistyöntekijänä pakolaisnuorten kanssa parin vuoden ajan kotikunnassaan Sipoossa.
– Nämä lapset ovat niin kohteliaita. Meillä on paljon opittavaa heiltä käyttäytymisessä.
Ådahl on tutustunut noin pariinkymmeneen maahanmuuttajaan. Hän tiedostaa, että pakolaisnuoret ovat voineet olla kauheiden tapahtumien silminnäkijöitä.
– Joukossa on heitäkin, jotka voivat huonosti. Heillä ei ole välttämättä mitään kontaktia kotiväkeensä. He ovat kovassa paikassa tultuaan vieraaseen maahan ja tarvitsevat tukea. Se riski on olemassa, että he syrjäytyvät.
Ådahl on kiitollinen saatuaan solmia näiden nuorten kanssa lämpimiä ja rakastavia suhteita.
– Mitä avarakatseisempia olemme, sitä parempi.
”En pelkää muslimeja”
Taannoin alaikäisiä pakolaisia oltiin siirtämässä Sipoosta muihin kuntiin. Ådahl oli muiden mukana painostamassa, jotta kunta muuttaisi suunnitelmansa. Se onnistui. Alaikäiset saivat oman ryhmätukiasunnon Nikkilään.
Suurin osa Sipoossa asuvista maahanmuuttajista on afgaaneja, jotka ovat paenneet ensin Iraniin ja tulleet sieltä Suomeen.
– En pelkää muslimeja. He eivät ole pahoja, Ådahl naurahtaa.
– Ihmiset ovat samanlaisia riippumatta siitä missä olemme. Ainakin vanhukset ovat samanlaisia, perheet ovat samanlaisia, lapset ovat samanlaisia, naiset ovat samanlaisia. Nuoret miehet ovat yleensä se haaste, koska heillä on sitä adrenaliinia.
Nuorille miehille tyypillinen ääriajattelu ei ole pelkästään muslimien ongelma, Ådahl muistuttaa. Ääriryhmiä on ollut myös kristittyjen keskuudessa läpi aikojen.
”Opin vihaamaan ja rakastamaan Saudi-Arabiaa”
Lars Ådahl työskenteli aikanaan puolitoista vuotta muslimimaassa. Hän aloitti työuransa Sipoon kunnan terveyskeskuslääkärinä, mutta lähti nelikymppisenä töihin Lähi-itään Saudi-Arabiaan. Valtio käsittää suurimman osan Arabian niemimaasta ja on absoluuttinen monarkia.
Ådahlilla riitti ihmeteltävää Saudi-Arabian eteläosassa sijaitsevassa kaupungissa, noin parintuhannen metrin korkeudessa. Hän tutustui aivan uuteen maailmaan. Sairaalassa työskenteli ihmisiä noin 40:stä eri maasta.
– Työ oli mielenkiintoista. Siellä näki erilaisia trooppisia tauteja ja perinnöllisiä sairauksia, joita meillä ei ole.
Ådahl oppi vihaamaan ja rakastamaan Saudi-Arabiaa. Kun hän oli rukoiluaikana moskeijan edessä, hänet saatettiin piestä.
– Heillä oli pitkät kepit, joilla he löivät meitä. Se oli hurjaa menoa.
Rukousaikoina jopa toiminta sairaalassa keskeytyi.
– Muslimina oleminen on suorittamista. Kun käyttäydyt tietyllä tavalla, olet kunnon muslimi. Muslimit elävät joka hetkessä uskossaan. Me suomalaiset elämme uskossa, kun ollaan kirkossa tai on sunnuntai, tai kun meille sattuu jokin paha juttu, Ådahl sanoo.
”Kuolinilmoitusten ristit oli mustattu”
Yleislääkäri asui aidatulla ja armeijan valvomalla alueella.
– Meiltä vietiin passit heti, kun tulimme maahan. Emme saaneet liikkua 50 kilometriä pitemmälle ilman erityislupaa. Naiset eivät saaneet liikkua yksin mihinkään.
Ådahlin vastaanottamia kirjeitä oli sensuroitu. Hänen tilaamastaan suomalaisesta sanomalehdestä oli tussilla mustattu esimerkiksi kuolinilmoitusten ristisymbolit ja naisten raajat.
– Ei siellä ollut vapaata ajattelua. Pelkästään äärimuslimiajattelua. Sen takia tunnen sen ajattelun. Siellä ajatellaan herran tahtoa. Allah on se, joka määrää. Se on vain niin.
– Saudi-Arabiassa on väkivaltainen järjestys. Siellä ruoskittiin ja katkottiin käsiä julkisesti. Ei meidän lähetystö saa sinua sieltä pois, jos teet aviorikoksen, vaan sinulta katkotaan pää.
Suomeen palattuaan Ådahl siirtyi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelukseen, josta jäi eläkkeelle 63-vuotiaana.
”Maassa maan tavalla – meillä ja muualla”
Jos ei Ådahl ymmärtänyt Koraania nuorempana, ei hän sitä ymmärrä oikein tänä päivänäkään.
– Ensin oli juutalaisten kansa ja sitten Kristus ja Uusi testamentti. Sitten tuli Islaminuskon profeetta Muhammed, jolla oli sekä juutalaisia että kristittyjä opettajia. Mutta nämä opettivat hänelle ihan vääriä juttuja ja Muhammed sai väärinkäsityksen kaikesta.
Ådahl on selkeästi paremmin kotonaan kreikkalaiseen ajatteluun ja kristinuskoon perustuvassa kulttuurissamme.
– Täällä asiat ovat hyvin. Voimme olla iloisia siitä miten meillä toimivat laki, terveydenhoito, sosiaalihuolto ja vaikkapa koulut.
Hän ei silti valita siitä, miten asiat olivat – tai ovat – Saudi-Arabiassa.
– Maassa maan tavalla.
Samalla tavalla maahanmuuttajien on hänen mukaansa sopeuduttava suomalaiseen arkeen. Pakolaisille on tehtävä selväksi, että toimimme tietyllä tavalla.
– Suvivirren voimme laulaa niin kuin on aina laulettu.
Kristinusko voi olla hengenvaarallista
Uskon asiat kiinnostavat Suomessa asuvia pakolaisnuoria. Jotkut heistä ovat hartaita muslimeja, ja jotkut eivät.
– Jos näin kristillisestä näkökulmasta katson asiaa, meidän tulee osoittaa toimillamme ja elämällämme mitä kristinusko on. Ei välttämättä sillä tavoin, että julistamme suoraan sanaa.
Harvaan asutussa sipoolaiskylässä, Gesterbyssä viihtyvä Ådahl muistuttaa, että meidän on kannettava vastuu pakolaisnuorten tulevaisuudesta. Nuoret ovat saaneet vain lyhyitä oleskelulupia ja osa on nytkin ilman lupaa epätietoisina jatkosta.
– On aika suuri ongelma, jos he kääntyvät kristinuskoon ja joutuvat sitten takaisin lähtömaahansa. Se voi olla hengenvaarallista heille.
Uskontodialogi on sujunut hyvin sipoolaisten pakolaisnuorten kanssa, Ådahl sanoo.
– Kaikkien ihmisten uskoa pitää kunnioittaa. Olemme hyvin pystyneet vertaamaan Raamattua ja Koraania. Siellä on samoja juttuja, samoja profeettoja. Onhan Kristus yksi heidän profeettansa.
”Herra löi minut polvilleen”
Saudi-Arabiassa ollessaan Lars Ådahl ei uskonut Raamattuun. Hänestä Raamattu oli käsittämätön. Nyt 70-vuotias mies tuli uskoon noin 14 vuotta sitten.
– Herra löi minut polvilleen. Olin ollut sitä ennen tapa-agnostikko. Kun ihminen joutuu tarpeeksi pahaan paikkaan, hän tarttuu rukoukseen.
Ådahl opiskeli Raamattua ja kävi Alfa-kurssin. Hän on ollut jo pitkään aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä ja luottamushenkilö seurakunnassaan. Ådahl on rohkeasti tuonut uskonsa esille, kun on ollut sen paikka.
Lääkäriksi kouluttautuessaan Ådahl sai vahvan käsityksen siitä, että uskon asioista ei pidä puhua potilaiden kanssa.
– Nyt olen ihan toista mieltä. Yksikään sairas ihminen ei ole kieltäytynyt, kun olen kysynyt mahdollisuutta rukoilla hänen puolestaan.
Vaikka Ådahl kokee saaneensa paljon pakolaisnuorilta, hän ei silti lähtökohtaisesti toivo pakolaistulvaa Suomeen.
– Yleisesti ottaen ihmiset voisivat paremmin, jos heillä olisi omiensa tuki ja he pystyisivät elämään rauhassa kotimaassaan.
– Mutta jos tänne tulee pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, niin ilman muuta he ovat tervetulleita riippumatta uskostaan.
Kuva: Jouni Lampinen