Sampsa Korpela puolusti viime lauantaina Helsingin yliopistossa uskonnonfilosofian väitöskirjaansa God, Time, and the Concept of Potentiality in Quantum Physics. Teologi tutki verrattain isoa ja käsitteellisestikin vaikeaa kysymystä: Jumalan ja ajan välistä 1879–1955suppean eli erityisen suhteellisuus-<\n>teorian mukaan ajan kuluminen on tarkastelijasta riippuvaista. Aika kuluu sitä hitaammin, mitä nopeammin tarkastelija liikkuu. Tästä seuraa yleensä näkemys, että kaikki ajan hetket – menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus – ovat samanarvoisesti olemassa aika-avaruudessa.
– Ajan virtaaminen on käytännössä illuusiota, jonka mieli vain rakentaa meille.
Suhteellisuusteorian varaan rakentaneet teologit ovat päätelleet, että jos ajan virta on illuusiota, objektiivisesta näkökulmasta eli Jumalan näkökulmasta tarkasteltuna mitään ajallisia prosesseja ei ole.
Ihmisten tahdonvapaudesta on toisaalta turha puhua, jos tulevaisuus on jo kokonaan ennalta määrätty. Korpela pitää tätä nihilistisenä näkemyksenä, joka vie elämältä mieltä.
– Suhteellisuusteoria on saanut ylikorostuneen roolin teologian kentällä. Keskustelusta on unohdettu kvanttifysiikka.
Jumalan näkökulmasta kaikki aika on jo toteutunutta
Sampsa Korpela soveltaa tutkimuksessaan fyysikko David Bohmin (1917–1992) kehittämää implikaatti järjestys -teoriaa. Se yhdistää erityisen suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan samaan teoriaan ”nykyfysiikan edistyneimmän teorian” eli kvanttikenttäteorian viitekehyksessä.
Teorian mukaan aika-avaruuteen voidaan yhdistää ajan aito virtaaminen. Se syntyy, kun yksi nykyhetkessä mahdollisista eli potentiaalisista tulevaisuuden hetkistä tulee todelliseksi eli aktualisoituu.
Kvanttifysiikka näyttää viittaavan siihen, että tulevaisuuden vaihtoehtoiset tapahtumankulut ovat tosia. Tämä mahdollistaa tahdonvapauden.
– On siis mahdollista, että Jumalan näkökulmasta kaikki aika on jo toteutunutta, mutta ihmisten näkökulmasta tulevaisuus on vielä avoin.
Apostoli Paavali sanoo, että ”hänessä me elämme, liikumme ja olemme”.
– Todellisuus on kaikkialla läsnä olevan Jumalan mielessä – vai pitäisikö sanoa, että kaikkialla on läsnä Jumalassa. Hän voi puntaroida, mitä aktualisoi mielessään olevista mahdollisuuksista.
Kristinuskon historiassa on suosittu näkemys, jonka mukaan Jumala tietää ennalta ihmisten kaikki mahdolliset teot ja valinnat sekä luonnonlakien määrittelemät kausaaliset tapahtumat.
– Jumala tietää siis tasan tarkkaan meidän valintamme ja voi järjestää asiat juuri niin kuin tahtoo.
Ikään kuin valtavaa palapeliä rakentamalla Jumala saattoi suunnitella jo ennen luomisen hetkeä, miten koko tulevaisuus tulee menemään alusta aina aikojen loppuun asti.
– Jumala voi ohjata universumin ja lajien kehitystä, joten alkuräjähdysteoria sekä kosminen ja biologinen evoluutio voidaan sovittaa yhteen Jumalan suunnitelman kanssa.
”Uskon, että rukoukset muuttavat todellisuutta”
Sampsa Korpela itse ajattelee, että Jumala on ajallinen ja kokee meidän ihmisten kanssa ajan virran.
– Minulla on vahva näkemys, että ihmisellä on vapaa tahto ja moraalinen vastuu. Ihminen voi tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä.
Rukouksella voi olla vaikutusta Jumalaan, joka reagoi ajallisiin tapahtumiin.
– Uskon, että rukoukset muuttavat todellisuutta. Tulevaisuutemme seuraa niistä valinnoista, joita teemme. Rukous siis kannattaa.
Uskoa sanotaan Jumalan lahjaksi. Ajatus sopii Korpelan mielestä yhteen vapaan tahdon kanssa.
– Omakin henkilöhistoriani kertoo, että meillä on mahdollisuus vastustaa Jumalan kutsua. Voimme myös etsiä Jumalaa, jolloin hän vastaa etsintäämme.
Kauppatieteiden maisterista teologiksi
Aiemmin konsulttina ja yrittäjänä työskennellyt Sampsa Korpela tuli viiden vuoden etsikkoajan jälkeen uskoon kolmikymppisenä. Kauppatieteiden maisteri teki radikaalin urakäänteen ja lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon.
– Mielessäni oli alusta lähtien tutkijan työ ja apologetiikka, kristinuskon älyllinen puolustaminen, Korpela kertoo.
Hän halusi oikoa niitä sekulaarin maailmankuvan virheellisiä argumentteja, joiden mukaan tiede olisi todistanut kristinuskon vääräksi.
– Monet luonnontieteilijät rummuttavat, ettei ole mitään yliluonnollista, vaikkei luonnontiede sulje pois Jumalan olemassaoloa.
Suomessa luonnontieteen ja kristinuskon keskustelu menee yleensä juupas–eipäs -väittelyyn: kreationismi vastaan evoluutio.
– Kaipaan laajempaa näköalaa.
Kristinuskoa voidaan Korpelan mukaan tarkastella järjen ja tieteen näkökulmasta ja todeta, ettei niiden välillä ole perustavia ristiriitaisuuksia.
– Järki ja usko kulkevat käsi kädessä.
Järvenpäässä asuva tutkija on jäämässä pian isyyslomalle. Syksyn ja talven aikana hänellä on tarkoitus kirjoittaa populaari teos kristinuskon ja länsimaalaisen maallistuneen maailmankuvan välisestä suhteesta.
– Pyrkimykseni on esittää järkeen ja tieteeseen pohjautuvia teologisia vastauksia niihin väitteisiin, joita esitetään kristinuskoa vastaan, uskonnonfilosofi lupaa.