Salon seurakunnan kirkkoherra Timo Hukka kävi marraskuun lopussa Ukrainassa yhdessä kansainvälisen työn pastorin Timo Viitasen kanssa. Matkan tarkoituksena oli yhteyksien luominen sekä kartoituksen aloittaminen mahdollisen ukrainalaisen ystävyysseurakunnan löytämiseksi. Suomesta seurakuntayhteydet Ukrainaan ovat vähitellen viriämässä.
Hukka ja Viitanen majoittuivat Länsi-Ukrainassa sijaitsevassa Lvivissä. He kiersivät paikallisen kreikkalaiskatolisen kirkon työntekijän kanssa Lvivissä ja sen lähialueilla tutustumassa seurakuntien lisäksi esimerkiksi kouluihin. He kävivät muun muassa lukiossa, joka on erikoistunut sotilaskoulutuksen antamiseen.
Yhteydet paikallisten seurakuntien työntekijöihin löytyivät suomalaisen papin kautta, joka puolestaan tuntee ukrainalaisia pappeja opiskeluajoiltaan Roomassa.
– Tapaamillemme ukrainalaisille tuntui olevan erityisen tärkeää, ettei heitä unohdeta sodan yhä jatkuessa. Muita ulkomaalaisia vieraita emme tavanneet.
Timo Hukan mielestä olisikin tärkeää, että yhteyksiä Ukrainaan luotaisiinkin seurakunnista sodan vielä kestäessä, eikä vasta rauhan tultua. Hänen mukaansa henkisen tuen osoittaminen on tällä hetkellä jopa tärkeämpää kuin taloudellinen tuki.
Hukka ja Viitanen perehtyivät erityisesti alueen suurimman kirkkokunnan kreikkalaiskatolisen kirkon seurakuntien tilanteeseen. Tarkoituksena on mahdollisesti löytää Salolle ystävyysseurakunta. Se olisi Salon seurakunnan ensimmäinen ei-luterilainen ystävyysseurakunta. Ennestään seurakunnalla on ystävyysseurakuntia Unkarissa, Venäjällä ja Virossa.
Salon kaupungin ystävyyskaupungiksi on puolestaan kaavailtu Lvivistä noin 70 kilometriä etelään sijaitsevaa Stryin kaupunkia.
HUKAN MUKAAN ilmapiiriä Lvivissä kuvaa se, että ihmiset yrittivät elää mahdollisimman normaalia elämää. Siitäkin huolimatta, että 800 000 asukkaan Lviviin on tullut puoli miljoonaa sotapakolaista eri puolilta Ukrainaa. Ulkonaliikkumiskielto on voimassa keskiyöstä aamuviiteen.
– Nuoret kokoontuivat iltaisin puistoon soittamaan musiikkia. Kukaan ei halua masentua tilanteessa, jossa ei tiedä koska tulee kutsu rintamalle, Hukka kertoo.
Ukrainalaiset tuntevat Hukan mukaan hyvin Suomen historiaa. Heille Suomi edustaa sitä, että pienikin voi pärjätä isompaansa vastaan. Ukrainalaiset tietävät myös, että me tunnemme hyvin heidän vihollisensa.
LVIVISSÄ KREIKKALAISKATOLISET kirkot ja niiden seurakunnat ovat perusseurakuntatyön lisäksi erikoistuneet eri tehtäviin.
Hukka ja Viitanen perehtyivät erityisesti varuskuntakirkoksi erikoistuneen seurakunnan toimintaan. Kirkossa järjestetään sankarivainajien hautajaiset joka päivä kello 11 Lvivissä tai sen lähistöltä kotoisin olleille sodassa kaatuneille. Jos vainajia on enemmän kuin neljä, pidetään toiset hautajaiset iltapäivällä, että kaikki omaiset mahtuisivat kirkkoon. Messu välitetään kovaäänisten kautta lähikaduille.
Upseerien talolla oli näyttely niistä 700 sotilaasta, jotka ovat kadonneet sodassa. Kirkossa on kuvat niistä 1 300:sta tähän mennessä kaatuneesta ja sankarihautausmaalle haudatusta sotilaasta.
Mahdollisen ystävyysseurakuntayhteistyön kartoittaminen jatkuu Hukan mukaan niin, että selvitetään vielä kyseisen kirkkokunnan tapoja toimia ystävyysseurakuntien suhteen. Sen jälkeen selvitetään, onko ystävyysseurakunta vai joku muu ekumeeninen yhteydenpito toimivin yhteistyön muoto.
On hyvä ottaa oppia 30 vuoden takaisesta Inkerin kirkkoon liittyneestä yli-innostuksesta.
KIRKKOHALLITUKSEN ASIANTUNTIJAN Ari Ojellin mukaan suomalaisten seurakuntien kiinnostus seurakuntayhteyksien löytymiseen Ukrainasta on lisääntynyt. Suomalaisilla ei ole tähän mennessä ollut Ukrainassa ystävyysseurakuntia.
Esimerkiksi Lapualla on syntynyt aito vuorovaikutussuhde kiovalaisen luterilaisen seurakunnan kanssa. Mikäli se etenee ystävyysseurakunnaksi, se on ensimmäinen lajissaan, Ojell kertoo. Kuusamon kunnalla on puolestaan solmittu ystävyys Talnen kaupungin kanssa, ja myös seurakunnalla on sinne yhteyksiä.
– Yhteys Talneen selittyy sillä, että Kuusamossa on sieltä kotoisin olevia pakolaisia.
Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen on syntynyt noin 25 ystävyyskaupunkisuhdetta.
Ojellin mukaan ekumeenisen avoimuuteen on perusteita, koska maassa on hyvin pieni Ukrainan saksalainen evankelis-luterilainen kirkko. Kirkkohallituksesta kannustetaan yhteyksien luomiseen myös tähän sisarkirkkoon, joka on LML:n jäsenkirkko. Sen seurakunnat sijoittuvat pääasiassa itäiseen Ukrainaan lähelle rintamalinjoja.
Ojell toteaa yhteyksien luomiseen Ukrainan kanssa vaikuttavan sen, ettei maillamme ole historiallisia yhteyksiä kuten esimerkiksi Venäjän tai Viron kanssa. Ennen ystävyysseurakuntasuhteiden luomista olisi tärkeää tutustua mahdolliseen kumppaniin. Ojell kannustaakin rauhallisuuteen ja viisauteen sen suhteen, miten kumppanuuksia ja ystävyyksiä seurakuntien välillä on parasta toteuttaa.
– On hyvä ottaa oppia 30 vuoden takaisesta Inkerin kirkkoon liittyneestä yli-innostuksesta, joka johti jälkikäteen ongelmiin esimerkiksi liian suurten kirkkorakennusten suhteen.
Uudet seurakuntayhteydet eivät Ojellin mukaan myöskään poista tarvetta tukea humanitaarista apua jakavia järjestöjä, joista suurin on Kirkon Ulkomaanapu.
– Humanitaarisen avun tarve Ukrainassa on suuri.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä