Keväällä tehdyn kansainvälisen mielipidetutkimuksen mukaan saksalaisten maanpuolustustahto on Euroopan alhaisimpia. Vain 18 prosenttia saksalaisista olisi valmis puolustamaan maataan aseellisesti, kertoo Gallup Internationalin tekemä tutkimus.
Euroopassa toista ääripäätä edustavat suomalaiset, joista peräti 74 prosenttia tarttuisi aseeseen Suomen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Venäläisistä 60 prosenttia on aseellisen maanpuolustuksen kannalla.
Saksan puolustusvoimien, Bundeswehrin, evankelisen sotilassielunhoidon johtava sotilasdekaani, teologian tohtori Dirck R. Ackermann toteaa tilanteen.
– Meillä saksalaisilla on vain hyviä naapureita. Ja toisesta maailmansodasta lähtien me olemme olleet hyvin pasifistinen kansakunta. Toisaalta maassamme on sellaistakin henkeä, että Saksan pitäisi nostaa sotilaallista profiiliaan, Ackermann sanoo.
Hän osallistui Turussa viime viikolla järjestettyyn Itämeren maiden sotilaspappien konferenssiin.
Saksan puolustusvoimia on asteittain supistettu 1990-luvun alun puolesta miljoonasta sotilaasta nykyiseen noin 180 000 sotilaaseen. Tässä joukossa työskentelee Ackermannin mukaan 102 evankelista ja 65 katolista sotilaspappia.
Ackermanin mukaan sotilaspapisto hyväksytään Bundeswehrissä laajalti, vaikka saksalaisten sotilaiden keskuudessa kuulutaan entistä vähemmän kirkkoon.
– Arviolta vain 60 prosenttia sotilaista on jonkun kirkon jäsen. Julistustyön ohella sotilaspapit tarjoavat myös eettistä ja psykologista tukea joukoille.
Sotilasimaameja ei ole, vaikka asevoimissa palvelee jonkin verran muslimeja.
– Mietimme tällä hetkellä, millä tavalla ottaisimme huomioon Bundeswehrissä palvelevat muslimit. On mietittävä, kuinka paljon muslimit tarvitsevat imaameja armeijassa.
Monista muista maista poiketen saksalaiset sotilaspapit eivät palvele asepuvussa, saatikka aseellisina. Syyt juontavat natsiajan perintöön. Sotilaspappi on korostetusti kirkon työntekijä asevoimissa.
Saksassa on jo 70 vuotta tehty kansallista parannusta natsiajan traumoista. Tässä oman likapyykin pesussa saksalaiset ovat täysin omaa luokkaansa.
– Meillä oli peräkkäin kaksi diktatuuria, natsismi ja itäsaksalainen sosialismi. Jälkimmäiseen liittyen selvitetään koko ajan, mikä oli DDR:n turvallisuuspalvelun Stasin rooli. Meidän on historiamme takia muistettava, mitä yhteiskunta pahimmillaan pystyy tekemään ihmisille.
Neuvostoliitto miehitti Itä-Eurooppaa, myös osaa Saksasta, sodan jälkeen 45 vuotta. Lisäksi neuvostokommunismin kymmenien miljoonien uhriluku ylittää natsien aikaansaannokset.
Venäjällä ei kuitenkaan harrasteta juuri minkäänlaista oman historian kriittistä tutkimusta, puhumattakaan siitä, että Suomen, Baltian maiden ja Puolan kaltaisille naapurimaille hyökkäyssodissa tai miehityksissä koko Itä-Euroopalle tehtyjä vääryyksiä pyydettäisiin anteeksi. Kansainvälisessä politiikassa Venäjää ei kovin usein edes kehoteta arvioimaan menneisyyttään. Saksalle ja Venäjälle on tässä ikään kuin aivan eri säännöt.
Tohtori Ackermann, pitäisikö myös venäläisten aloittaa saksalaisten tavoin oman menneisyyden kriittinen tarkastelu?
– Saksalaisina meidän tehtävämme ei ole kehottaa muita maita parannukseen, Dirck R. Ackermann toteaa.
Torstaina 3. syyskuuta ilmestyvässä Kotimaasta
kerrotaan Itämeren maiden sotilaspappien konferenssista.
Kuva: Jussi Rytkönen