– Saarnaajan pitää olla hieman provosoiva, sanoo Helsinki Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen
Kirkko ja kaupungissa. – Nykyisten saarnojen suurin ongelma on tylsyys. Eivätkä Tuomasmessun saarnatkaan ole vapaita tästä vaivasta.
Valtonen oli yksi Tuomasmessun saarnaajista, jotka kokoontuivat Helsingissä piispa Irja Askolan luona. Asiasta kertoo keskiviikkona ilmestyvä Kirkko ja kaupunki.
– Saarnaajan pitää olla hieman provosoiva. Hyvä saarna on sellainen, että kotiin tultua sen tärkeimmän annin voi kertoa tiivistetysti. Jos kuulija vielä saa uuden oivalluksen saarnasta, se on todellinen bonus, Olli Valtonen sanoi.
Miikka Ruokanen näkee saarnan pitäjän toimivan kolmiyhteisen Jumalan antamalla valtuutuksella ja Pyhän Hengen voimassa.
– Saarnaaja on ikään kuin Jumalan lähettiläs ihmisten keskellä ja itse Kristus on saarnassa läsnä. Sama pätee niin pappiin kuin maallikkosaarnaajaankin.
Piispa Askola pitää saarnassa tärkeänä sitä, että puhuja on itse innostunut siitä mitä sanoo. Kuulija aistii herkästi, jos puhujan tunnetila ja saarnan sanoma ovat ristiriidassa.
– Saarnan tekeminen on aina hengellinen matka. Siinä puhuja rakentaa sillan itsensä kautta ihmisten todellisuuteen ja siihen että Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Saarnaajan pitäisi aina muistaa, että paikalla voi olla joku, joka ei pitkään aikaan ole astunut sisälle kirkkoon. Mahtuuko tämä ihminen siihen todellisuuteen, jossa saarna liikkuu?
Lue Sirkku Nyströmin kirjoittama juttu Kirkko ja kaupungista