Pentti
Saarikoski muistetaan paremmin kuin hänen kirjallinen tuotantonsa. Vuonna 1983 kuollut kirjailija, kääntäjä ja runoilija oli oman aikansa kulttihahmo ja kuusikymmentälukulaisten kulttuuriradikaalien isähahmo.
Pirkkalan nuorisopastori, rovasti Arto Köykän lapsuudessa Saarikoski kuului myyttisiin julkisuudenhahmoihin, samaan kategoriaan kuin Kekkonen, Hannu Salama ja Che Guevara.
– Ei Saarikoskea kukaan lukenut niissä piireissä missä kasvoin. Taisin olla lukion ensimmäisellä luokalla kun näin ensimmäisen runonäytteen. Siinä ajettiin kovaa pimeää tietä pitkin ja keltavästäräkki käveli oksalla. Tokaisin opettajalle, että tuon nyt voisi kirjoittaa kuka tahansa, Köykkä kertoo.
Meni muutamia vuosia ja näkemys muuttui. Parikymppisen teologian opiskelijan käsiin tarttui kokoelma Tähänastiset runot ja sen sivumarginaalit alkoivat täyttyä huomioista Saarikosken käyttämistä uskonnollisista ilmaisuista. Tässä kuussa Köykkä puolustaa Saarikoskea koskevaa väitöskirjaansa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Otsikkona on ”Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi. Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa”.
– Saarikoski lähestyi jumalakäsitystä sellaisin termein kuin sumu, pimeä ja hämärä. On arvoitus, ottiko Saarikoski ne mystiikan teologeilta. Ainakin kotikirjastosta löytyi muun muassa Tuomas Kempiläistä ja vastaavia, Köykkä kertoo.
– Toisaalta ne ovat suomen kielen sanoja, jotka runoilija on voinut keksiä ilman mitään teologiaa. Saarikoski ei ollut ateisti. On itse asiassa aika erikoista, että sellainenkin pitää erikseen todeta.
***
Saarikoski osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Rippikouluun hän oli lapsena saapunut kreikankielisen Uuden testamentin kanssa ja myöhemmin hän suomensi omaperäisellä otteellaan Matteuksen evankeliumin sekä osia syntiinlankeemuskertomuksesta.
– Matteuksen evankeliumi ei aiheuttanut kirkossa toivottua kohua vaan otettiin jopa aika myönteisesti vastaan, Köykkä toteaa.
Saarikoski suomensi myös muita klassikoita, kuten Homeroksen
Odysseian, Aristoteleen
Runousopin, James Joycen
Odysseuksen ja J. D. Salingerin romaanin Sieppari ruispellossa. Vapaatulkintaisuutensa vuoksi niistä syntyi kirjallisiin piireihin vakiintunut termi ”Saarikoski-syndrooma”.
– Hän otti neron taiteilijan, siis Saarikosken vapauksia, Köykkä sanoo.
***
Saarikosken nuoruuden päiväkirjat paljastavat uskonnollisen pohtijan. Vaikka kristinusko vaihtui kirjailijan elämässä kommunismiin, uskonnollinen kieli ei kadonnut teksteistä. Jeesus mainitaan hänen tuotannossaan yhteensä 93 kertaa. Köykän mukaan vasta aikuisen Saarikosken käsissä uskonnollinen kieli vapautui kirjallisuuden materiaaliksi.
– Kirkkoa ja vallankin luterilaista kirkkoa kohtaan hän oli allerginen. Kirkkovihamielisyys ei kuitenkaan perustunut Salama-oikeudenkäyntiin tai kirkon porvarillisuuteen vaan siihen, että papit puhuvat asiasta, josta ei voi puhua. Kirkko, joka selittää ja saarnaa, tuo ikään kuin pelikentälle asian, josta ei voi äänestää, Köykkä kuvailee.
– Saarikoskelle elämän merkittävin asia oli kieli, ja kysymys Jumalasta kietoutui tähän. Jumala sijoittui hänen maailmassaan alueelle, josta ei voi käyttää sanoja. Saarikoski pelasi mielellään suomen kielen alkukirjaimilla: Jumala isolla on eri asia kuin jumala pienellä. Hän oli ylipäätään kiinnostunut asioiden nimeämisestä. Jumalalle hän antoi sellaisia nimiä kuin esimerkiksi Näin On, Ynnä Muuta ja Järjestetty.
Saarikosken omakeksimät Jumalan nimet pohjautuivat Raamattuun. Näin On viittaa Vanhan testamentin nimeen Jahve, Ynnä Muuta ilmaisee, että Jumala on ihmiskielen tavoittamattomissa. Ovat muistojemme lehdet kuolleet -romaanissa Jumala on kätkössä passiivimuotoisen, isolla alkukirjaimella kirjoitetun verbin ”Järjestetty” takana.
Köykän mukaan Saarikosken teksteissä oli paljon antipatiaa perinteistä kristinoppia kohtaan. Usko ei tarjonnut hänelle arvopohjaa tai maailmanselitystä sosiaalisesta asemasta puhumattakaan. Siksi on yllättävää, että siitä on myös positiivisia ilmauksia.
***
Saarikosken hauta on Valamossa Heinävedellä, ja hänet yhdistetään mielikuvissa ortodoksiseen kirkkoon. Köykän mukaan legenda, jonka mukaan Saarikoski olisi oleillut luostarissa paljonkin, on liioiteltu.
– Luostariin kirjoittamaan päätyminen oli osittain sattumaa, mutta asialla oli laajemmat yhteydet. Myyttinen Karjala oli osa Saarikosken verenperintöä ja luostarissa oli tarjolla myös sekä keskustelua että työrauhaa.
Köykän mukaan Saarikoskella oli yhden vaimoistaan kanssa keskinäinen sopimus, että ei käydä vieraissa eikä tulla uskoon. Kirjeissään Pentti rauhoitteli puolisoaan, ettei aika luostarin rauhassa ole tehnyt hänestä uskovaista, mutta palvelukset kyllä rauhoittavat mieltä.
Saarikoskesta tuli Valamo-buumin ja kulttuuripiireissä ortodoksisuuden jonkinlainen esikuva. Ortodoksisuus kiehtoi Saarikoskea, vaikkei hän koskaan liittynyt itäiseen kirkkoon.
Saarikoski oli myös kommunisti ”omalla erityisellä tavallaan”.
– Siihen hän vaihtoi kristinuskon, Köykkä sanoo.
Kirkko vaihtui puolueeseen ja aate toiseen.
– Saarikoski koki vahvan herätyksen, johon kääntymys perustui. Prahan miehitykseen liittyi järkytys, joka sai aatteen väljähtymään. Saarikosken aatteessa on piirteitä, jotka saavat tutkijan yhä ymmälleen.
– Hän kirjoitti Stalinista käsittämättömän myönteisesti, voi sanoa että se on ollut sietämätöntä, Köykkä kuvailee.
Hänestä Saarikoski oli ensisijaisesti runoilija.
– Saarikoski käytti teksteissään materiaalina kaikkea, mikä oli kieltä. Yhtä hyvin siihen sopivat mainokset kuin virret. Kun hän käänsi Matteuksen evankeliumin, kyseessä oli vain pyrkimys kirjoittaa hyvää proosaa. Saarikoski rakasti intohimoisesti suomen kieltä, Köykkä kertoo.
Köykkä pitää yhtenä Saarikosken erikoislahjana uudistumiskykyä.
– Vielä viinaan kuolemisen partaallakin hän kirjoitti itselleen uutta lajia: kuunnelmia, draamaa. Siinä hän lakkasi olemasta vain köyhien ihmisten platoninen rakastaja ja eläytyi köyhien saaristolaisten elämään. Hänen viinanjuonnistaan aina puhutaan, mutta kirjoittamisen himo hänellä oli vielä kovempi, Köykkä toteaa.
***
Arto Köykkä tunnetaan seurakunnassaan ja blogistina muun muassa siitä, että hän antaa mielellään kirjallisuusvinkkejä nuorille seurakuntalaisille. Saarikoski ei ole kuitenkaan päässyt tälle lukuvinkkilistalle.
– Tuotanto on liian aikaansa sidottua. Elämäkerrasta pitäisi oikeastaan aloittaa.
Köykän mukaan Saarikosken suuri teos jäi kirjoittamatta. Hänen taitonsa tulee esiin siellä täällä, väläyksittäin.
– Saarikoski oli väläyttelijä ja kirjojaan parempi kirjailija. Hänellä on hätkähdyttäviä lauseita ja tokaisuja.
Jos koko tuotannosta pitäisi valita jokin näyte, Köykän suositus olisi Saarikosken viimeiseksi jääneen Hämärän tanssit -runokokoelman viimeinen sivu, joka voisi hänestä olla ehdolla kauneimmaksi suomalaiseksi runoksi.
Arto Köykän väitöstilaisuus on 18.3. Helsingin yliopistossa. Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi. Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa.
Kuva: Pentti Koskinen / Lehtikuva. Saarikoski kuvattuna vuonna 1972. – Saarikoski rakasti intohimoisesti suomen kieltä, sanoo hänen uskonnollisesta kielestään väittelevä Arto Köykkä.