Saamelaisalueiden hautausmaista menneinä aikoina ylös kaivettujen vainajien jäänteet kätkettiin uudelleen siunattuun maahan kolmessa eri tilaisuudessa eilen sunnuntaina ja tänään maanantaina.
Osa vainajista palautettiin sunnuntaina Inarin Vanhaan Hautuumaasaareen. Maanantaina ohjelmassa olivat Utsjoen Meltojärven hautausmaalla ja Inarin Nellimin ortodoksisella hautausmaalla pidetyt tilaisuudet. Kaikkiaan maahan kätkettiin 172 vainajan jäänteet.
Vainajien luita kaivettiin haudoistaan ajoittain vuodesta 1878 alkaen. Viimeiset kaivaukset toteutettiin vuonna 1934. Kaivaukset tehtiin sen aikaisen rotututkimuksen nimissä.
Helsingin yliopiston anatomian laitoksen haltuun päätyneitä luita palautettiin yliopiston biolääketieteen laitokselta vuonna 2001 Inarin Saamelaismuseo Siidaan tutkimusta varten. Vuodesta 2015 alkaen on suunniteltu luiden palauttamista maahan.
Aikaisemmin saamelaisten vainajien jäänteitä on palautettu maahan vuonna 1995.
Piispa Keskitalo ilmaisi kirkon katumuksen
Inarin ja Utsjoen tilaisuuksissa puhunut Oulun piispa Jukka Keskitalo muistutti, että saamelaisvainajien kaivaminen haudoistaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin on edustanut sen ajan arvoja ja asenteita tiedemaailmassa, yhteiskunnassa laajemmin, ja myös kirkossa.
– Haluan mitä selvimmin ilmaista katumuksen siitä, että kirkko on ollut aikanaan sallimassa sen, että tiedeyhteisö on hautojen avaamisen tehnyt. Yhdyn täysin piispa Samuel Salmen vuonna 2012 esittämään anteeksipyyntöön näiden asioiden osalta, Keskitalo sanoi.
Saamelaisvainajien luiden oleminen yliopiston ja Saamelaismuseon tiloissa on Keskitalon mukaan ollut vaikeaa monelle ihmiselle ja eritoten saamelaisyhteisölle.
– Uskon ja toivon, että tämä hetki, jossa laskemme vainajien luut siunattuun maahan, on helpottava asia vainajien omaisille ja meille kaikille.
Keskitalo totesi luiden maahan palauttamisen olevan tärkeä myös saamelaisten ja kirkon yhteyden vahvistamisessa.
– Ainoastaan aito tosiasioiden tunnustaminen, katumus ja anteeksipyyntö voi viedä meitä eteenpäin. Toivon, että tämän hetken ja sitä seuraavien jatkoaskelten myötä myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvot olisivat yhä enemmän saamelaiset kasvot.
Luterilaisissa tilaisuuksissa käytettiin Kirkkokäsikirjan maahan kätkemisen kaavaa. Tilaisuuksissa Inarissa ja Utsjoella oli mukana saamelaisyhteisöjen edustajia, saamelaisten papit Erva Niittyvuopio ja Mari Valjakka sekä arkkipiispa Tapio Luoma.
”On vaikea löytää sanoja, joilla kuvata saamen kansan tuntemuksia”
Vainajien muistotilaisuudessa Inarissa puhunut Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso sanoi, että on vaikea ymmärtää, miten hautojen kaivamista on edes voitu valtiovallan puolesta tehdä.
– Se on opettanut meitä varovaisuuteen valtiovaltaa kohtaan, Juuso totesi.
Hän kysyi, mitä haavoja saamelaisiin on jättänyt se, että esivanhemmat eivät ole saaneet hautarauhaa.
– On vaikea löytää sanoja, joilla kuvata saamen kansan tuntemuksia. Toivottavasti ne haavat alkavat parantumaan. Toivottavasti tulevaisuudessa saamelaisten ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta kunnioitettaisiin paremmin.
Kolttakulttuurisäätiön puheenjohtaja Veikko Feodoroff viittasi puheessaan siihen, että nykyisin olisi vaikeaa kuvitella, että joku tulisi tutkimustarkoituksessa tutkimaan hautoja ilman asianosaisten suostumusta.
– Mutta nyt olemme palauttamassa vainajia hautoihinsa. Kyläkokous on päättänyt, että [Petsamon] Paatsjoelta kaivetut vainajat palautetaan Nellimin ortodoksiselle hautausmaalle.
Inarin kirkkoherra oli aikanaan kahtalaisessa roolissa
Kielentutkija Marja-Liisa Olthuis, saamelaiselta nimeltään Kaabi Eljis Márjá-Liisa, sanoi muistotilaisuudessa vainajien luiden uudelleen hautaan laskemisen muistuttavan, että saamelaisten esivanhemmat ovat yhä nykyään elävien kanssa.
– Kukaan meistä ei ole henkilökohtaisesti tuntenut näitä vainajia. Mutta on kysyttävä, miksi vainajat kaivettiin esiin. Ja mitä seurauksia sillä on ollut?
Olthuis mainitsi joitakin pääkalloja mittaillun ja jopa sahatun.
– Voiko tätä kutsua tutkimukseksi?
Olthuis mainitsi myös 1930-luvun tapahtumista, jolloin Oulun tuomiokapituli ja viime kädessä kahtalaisessa roolissa ollut Inarin kirkkoherra Tuomo Itkonen vaikuttivat siihen, että luut voitiin kaivaa haudoistaan.
Itkonen kutsui Olthuisin mukaan kaivauksia hautojen rosvoukseksi, mutta antoi siihen luvan. Vastineeksi kaivauksista hän halusi ja sai Olthuisin mukaan takeita ja rahoitusta saamenkieliseen katekeettakoulutukseen ja rippikouluun.
Valtiovallan tervehdyksen muistotilaisuuteen toi ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetus- ja kulttuuriministeriötä. Hän totesi, että lupa vuoden 1934 kaivauksiin annettiin silloisesta opetusministeriöstä.
– Nyt se surettaa.
Kaivosoja viittasi puheessaan alkuperäiskansojen oikeuksia koskeviin sopimuksiin. Saamelaisilla on Kaivosojan mukaan oikeus kehittää omaa kulttuuriaan ja Suomi on aina ollut kulttuurisesti monimuotoinen.
– Haluan lausua syvän pahoitteluni teille siitä, miten valtiovalta aikanaan toimi ilman yhteisönne suostumusta. Toivon teille voimia tähän päivään.
Arkkipiispa: Saamelaisten hautarauhan rikkomista on mahdotonta käsittää
Arkkipiispa Tapio Luoma totesi vainajien muistotilaisuudessa Inarissa, että koolla ollaan menneisyyden kipeiden tapahtumien vuoksi.
– Mielessämme on saamelaisten vainajien hautarauhan rikkominen, joka tehtiin tieteen nimissä tuolloisen yhteiskunnan ja kirkon siunauksella. Meille on tänä päivänä selvää, että noin ei olisi saanut menetellä. Nykyisestä näkökulmastamme katsoen saamelaisten hautarauhan rikkomista on mahdotonta käsittää.
Loukkaavaa oli Luoman mukaan ennen kaikkea viesti siitä, että saamelaisten ihmisarvoa ei pidetty itsestäänselvyytenä.
– Sitä haluttiin tutkia menetelmin, jotka nykyisessä katsannossa eivät kestä tarkastelua. Kyse oli aikanaan yleisistä mutta ihmiskuvan kannalta vahingollisista ja tuomittavista rotuteorioista.
Saamelaisten hautarauhan rikkomiset paljastavat Luoman mukaan ylenkatseen heidän ihmisyyttään kohtaan. Hän totesi, että on avoimesti ja rehellisesti tunnustettava Suomen evankelis-luterilaisen kirkon osuus suomalaisen tiedeyhteisön alulle panemassa vainajien hautojen avaamisessa.
– Kirkkomme haluaa ilmaista katumuksensa osallisuudestaan saamelaisten ja heidän kulttuurinsa vähättelevään kohteluun. Se ei ole ollut oikein eikä kristillisen uskon mukaista. Kirkkomme on myös valmis tukemaan kaikkia niitä ponnisteluja, joissa etsitään tietä kohti niin sanottua sovitettua tilaa saamen kansan ja valtaväestön suhteissa, ja ryhtymään osaltaan tarvittaviin toimiin.
Vainajainjäänteiden uudelleen hautaaminen toimitettiin Saamelaisten kirkkopäivien päätteeksi. Päivistä voit lukea 12.8. ilmestyvästä Kotimaa-lehdestä.
Lue myös:
Saamelaisalueen vainajainjäänteet haudataan uudelleen Saamelaisten kirkkopäivien päätteeksi
Saamelaisvainajat palautettiin siunattuun maahan Inarissa ja Utsjoella – ”Vain tosiasioiden tunnustaminen voi viedä eteenpäin”