Aamupäivän aurinko hivelee Ruoveden seurakunnan uudenkarhean seurakuntakeskuksen seinää. Maassa on härmää, ja pitäjä valmistautuu talviunille. Kirkkoherra Jukka Taskinen saapuu parkkipaikalle ja ryhtyy esittelemään paikkoja.

Mikäli kaikki etenee suunnitellusti Ruoveden seurakuntaa ei enää vuoden 2026 alussa ole. Ruoveden ja Virtain seurakuntien on määrä muodostaa yksi suuri Tarjanteen seurakunta.

Kaikki eivät ole olleet murroksesta innoissaan, ja sosiaalisen median Ruovesi-ryhmissä on jo julistettu kirkosta eroamista ja maalailtu uhkakuvia seinälle.

Sosiaali- ja terveyspuolella tapahtuneet uudistukset ovat jättäneet ihmisiin pelkoja, ja Taskisen mukaan nämä ongelmat heijastuvat nyt myös seurakuntaliitostuntoihin.

Kirkkoherra Taskinen on tietoinen ihmisten reaktioista. Suurin osa suhtautuu muutokseen positiivisesti, hän muistuttaa. Moni silti kokee, että heiltä on viety kaikki. Sosiaali- ja terveyspuolella tapahtuneet uudistukset ovat jättäneet ihmisiin pelkoja, ja Taskisen mukaan nämä ongelmat heijastuvat nyt myös seurakuntaliitostuntoihin.

– Nyt monesta tuntuu, että heiltä viedään myös kirkko ja hautausmaa.

Ruoveden liittymisestä Virtain seurakuntaan äänestettiin selvällä äänienemmistöllä. Taskinen tahtoo alleviivata seurakuntalaisille, että kyseessä on taloudellis-hallinnollinen uudistus.

– Jos kaikki menee hyvin, tavallinen seurakuntalainen ei huomaa mitään eroa aiempaan toimintaan.

Se, että Ruovesi liittyy Virtoihin ei tarkoita Virtain seurakuntaan liittymistä, Taskinen painottaa.

– Me emme tulevaisuudessa ole Ruoveden emmekä Virtain seurakunta. Me olemme Tarjanteen seurakunta.

Kyseessä on puhtaan tekninen asia – molempien seurakuntien Y-tunnusten lakkauttaminen olisi työläämpää. Taskinen on optimisti, mutta valmistautunut tuleviin koitoksiin.

KIRKKOHALLITUKSEN TALOUSSUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ Johanna Simpanen tuntee seurakuntien liitosprosessit tarkoin viimeisen neljän vuoden ajalta. Sinä aikana hän on valmistellut liitokset Kirkkohallituksen täysistunnon päätettäviksi. Useimmiten seurakuntaliitosten taustalla on piispantarkastus.

– Jos sen myötä todetaan, että jäsenkehitys ja taloudellinen tilanne ei ole kestävällä pohjalla, seurakuntaa kehotetaan aloittamaan keskustelut naapuriseurakuntien kanssa yhteistyö- ja yhdistymismahdollisuuksista.

Jos seurakunta ei kuitenkaan ole itse aktiivinen, saattaa tuomiokapituli laittaa prosessin liikkeelle. Simpanen toteaa, että kaikki osapuolet eivät aina suinkaan ole liitoksien kannalla.

– Nämä ovat hankalia tilanteita. Seurakuntaliitos on usein pitkien keskustelujen ja tiukan äänestyksen tulos.

Suunta on kuitenkin selkeä. Simpanen kertoo, että liitoksia tapahtuu 6–8 vuodessa. Se tarkoittaa, että liitoskeskustelut koskevat 10–20 seurakuntaa vuosittain.

Myös Tampereen hiippakunnan ja arkkihiippakunnan hiippakuntasihteeri Mika Piittala on ollut asiantuntijana monessa seurakuntaliitoksessa eivätkä niihin liittyvät suuret tunteet ole hänelle vieraita. Piittalan mukaankaan tulevaisuuden suunnasta ei ole kahta kysymystä. Taustalla on kirkon jäsenrakennemuutos.

– 2001 kirkkoon kuului 4,4 miljoonaa ihmistä. Nyt kolme ja puoli miljoonaa.

Toinen keskeinen vaikuttaja on kaupungistuminen. Piittala kertoo, että esimerkiksi arkkihiippakuntaan kuuluvan Siikaisten alueen väestö on vähentynyt 80 prosenttia siitä, mitä se oli 1950-luvulla.

– Johtavat viranhaltijat heräävät liitosten tarpeellisuuteen usein ajoissa. Olennaista on ennustaa 10–20 vuoden päähän. Vaikka nyt pärjättäisiinkin, niin miten käy sitten? Kannattaako ajaa seinään?

Piittala pohtii, liittyykö monien kovaäänisimpien seurakuntaliitosten vastustajien motiiveihin myös kuntapolitiikkaa.

Jäsenmäärämuutoksen myötä kirkon varat vähenevät ja tulovirrat pienenevät. Kun talous-, kiinteistö- ja hautaustoimi sekä henkilöstö- ja yleishallinto toimivat saman katon alla, syntyy selvää säästöä. Piittala tähdentää, että ei isompaan yksikköön liitetty seurakunta mihinkään häviä.

– Kirkkoa ei kanneta pois. Seurakuntaliitosten tarkoituksena on varmistaa, että toiminta nimenomaan pysyy mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvällä tasolla kaikilla alueilla.

Seurakuntaliitoksen jälkeen Lemin alueella on ollut toimintoja todella vähän.

KAIKKI EIVÄT kuitenkaan ole tyytyväisiä liitosten jälkeen. Kun Lemi, Savitaipale ja Taipalsaari yhdistyivät yhdeksi Taipaleen seurakunnaksi 2019, koki moni että Lemi jäi ”lapsipuolen asemaan”.

Viimeksi tänä vuonna on käyty kipakkaa keskustelua Lemin itsenäistymisestä omaksi seurakunnakseen. Neljä luottamushenkilöä teki asiasta aloitteen, joka tosin raukesi lokakuun lopulla kirkkovaltuuston kokouksessa.

Aloitteessa mukana ollut kirkkovaltuutettu Ritva Laurikainen kertoo, että aloitteen tavoitteena oli saada keskustelua aikaiseksi.

– Seurakuntaliitoksen jälkeen Lemin alueella on ollut toimintoja todella vähän.

Varsinaiseksi kriisipisteeksi Laurikainen kertoo seurakuntatalon sulkemisen. Laurikainen tietää monen jopa eronneen kirkosta liitoksen myötä.

– Jotkut ovat kokeneet, että on aivan sama kuuluuko sellaiseen yhteyteen, mistä ei saa mitään.

Laurikainen suree erityisesti sitä, että seurakuntalaisilla ei ole ollut aikaa tehdä surutyötä. Kun taloa rakennetaan, olisi tärkeää tehdä vahvat perustukset, jos kiireellä kasataan, on lopputulemana kaatuva havumaja, Laurikainen maalailee.

– Luvut voivat näyttää pöydän ääressä hyviltä, mutta entä me ihmiset? Tässä kävi niin, että Savitaipaleesta tuli keskuspaikka ja muut saavat luvan sopeutua savitaipalelaisiin tapoihin.

Laurikainen näkee yhtymäkohdan myös kuntaliitoksiin. Pienin häviää kuulemma aina.

– Tärkeintä olisi, että meitä kohdeltaisiin tasapuolisesti. Jos Savitaipaleella on ruokahetkiä ja aamupuuroja, niitä pitää olla täälläkin.

Seurakunnasta puolestaan kerrotaan, että Lemillä on jo vuosien ajan ollut aamupuurohetkiä, tänäkin syksynä kahden viikon välein.

Taipaleen seurakunnan luottamushenkilö Jarmo Tölski on Laurikaisen kanssa samoilla linjoilla.

– Seurakunta on unohtanut lemiläiset. Siellä ruokitaan käsitystä, että Lemi ei säilyisi edes itsenäisenä kuntana.

Tölskiäkin harmittaa eniten seurakuntatalon kohtalo. Se on Tölskin mukaan toiminut kylän kokoontumispaikkana ja maamerkkinä kirkon ohella.

– Hautajaisten pitopaikkaa ei kylällä nyt ole. Nyt seurakuntalaiset etääntyvät toiminnasta. Kaikki palvelut on siirretty Savitaipaleelle 20 kilometrin päähän. Ei kaikilla ole mahdollisuutta kulkea sinne. On tunne, että veroeurot kelpaavat, mutta niitä ei palaudu oikeassa suhteessa Lemille.

TAIPALEEN KIRKKOHERRA Lea Karhinen on hyvin tietoinen seurakunnassaan käydyistä keskusteluista ja joidenkin lemiläisten turhautumisesta. Karhisen mukaan turhautuminen juontaa juurensa jo liitosneuvotteluiden aikaan.

– Lemiltä käsin vastustettiin eniten Taipaleen seurakunnan perustamista.

Karhinen kertoo, että vaikka seurakuntaa syytetään Savitaipaleelle keskittymisestä, myös Lemillä tapahtuu. Karhisen mukaan seurakunnan työ ja toiminta on Lemilläkin monipuolisempaa ja toiminnot ovat lisääntyneet.

– Seurakuntatalo jouduttiin laittamaan kiinni pahojen sisäilmaongelmien vuoksi, mutta se päätös olisi heillä ollut itsenäisinäkin edessä.

Karhinen arvelee, että tilakysymys on hankaloittanut tilannetta.

– Meillä on onneksi väistötiloja, mutta tällä hetkellä seurakunta ei ole voinut tarjota tilaa muistotilaisuuksien viettämiseen Lemin kirkonkylässä. Kuukanniemen seurakuntakotiin on 12 kilometrin matka.

Nyt Karhinen toivoisi erityisesti aikaa ja ymmärrystä.

– Tämä on ollut kaikille valtavan iso muutos, ja viiteen yhteiseen vuoteen on mahtunut myös esimerkiksi korona-ajan koettelemukset. Kun uusi seurakunta syntyy, tarvitaan myös malttia ja yhdessä rakentamista, että kaikki alkaa sujumaan hyvin.

Myös Johanna Simpanen Kirkkohallituksesta tietää liitosprosessien olevan usein hyvin tunteellisia.

– Pitäisi muistaa, että kyse on toiminnan turvaamisesta, vaikka siirtymäkausiin saattaa liittyä monenlaisia tunteita.

Aurinko paistaa Ruovedellä edelleen. Kirkkoherra Taskinen ei ole tulevasta liitoksesta huolissaan.

– Me olemme nyt rakentamassa seurakunnasta sellaista, että se on olemassa vielä 50 vuoden päästäkin. Ketju ei saa mennä rikki.

Tuleva Tarjanteen seurakunta tulee olemaan jättiseurakunta, joka ulottuu Tampereelta Seinäjoelle. Ehkäpä siinä olisi itua jopa mainoslauseeksi.

Juuka on toistaiseksi itsenäinen

Pohjoiskarjalainen hieman yli 3 000 jäsenen Juuan seurakunta on taloudellisesti itsenäinen. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta keskustella liittymisestä toiseen seurakuntaan.

– Kaiken taustalla on seurakunnan itsenäisyyttä puoltava tahtotila. Se muodostuu selkeästä juukalaisesta identiteetistä, toimivasta taloudesta ja hyvästä hallinnosta, kirkkoherra Mikko Huhtala kertoo.

Huhtala mainitsee seurakunnan vahvuuksiksi myös hyvän työilmapiirin ja aktiivisesti toimintaan osallistuvat, vastuuta kantavat seurakuntalaiset.

Juuan seurakunnassa on osattu esimerkiksi sopeuttaa henkilöstömenoja kirkollisveron tuoton ja muiden tulojen mukaisesti.

– Henkilöstökulujen osuus toimintamenoista on reilusti 60 prosenttia.

Myös kiinteistöistä on pidetty hyvää huolta. Saneerausvelka on siis hallinnassa. Kirkkohallitus on myös avustanut taloudellisesti remonttien tekemistä.

Huhtalan mukaan seurakunnassa seurataan kuitenkin jatkuvasti kirkon lanseeraamia kriisiytyvien seurakuntien tuntomerkkejä ja mittareita.

– Asiasta on puhetta aina, kun hallinnossa käydään strategisia keskusteluja ja tehdään toimintasuunnitelmaa. Silloin kysymme itseltämme: mikä on tahtotila, millä edellytyksillä voidaan säilyttää itsenäisyys tai tehdä yhteistyötä naapurien kanssa?

Kuopion hiippakunnassa halutaan Huhtalan mukaan nähdä pienten seurakuntien asema positiivisesti.

– Piispammekin näkökulmasta jumalanpalveluselämä on keskiössä ja se taas edellyttää toiminnallista itsenäisyyttä. Sen tukena taas on riittävä taloudellinen ja kiinteistöihin liittyvä itsenäisyys.

Juuassa väestö vähenee ja ikääntyy. Liitosasioita joudutaan Juuassakin tulevaisuudessa väistämättä miettimään uudella tavalla.

– Mahdollisten liitosten pitäisi kuitenkin olla sellaisia, että vältetään ”väkivaltainen”, ulkopuolisten sanelema prosessi. On laadittava reilut ja selkeät sopimukset ja osallistutetaan myös seurakuntalaiset liitosprosessiin.

Tulevaisuuteen kirkkoherra katsoo toiveikkaasti.

– Uskon, että vuosikymmenen kuluttua kirkossa on rakentunut uudenlainen hallintomalli. Siinä pienetkin jumalanpalvelusyhteisöt voivat olla elinvoimaisia taloudellisesti ja hallinnollisesti.

JUTTUA MUOKATTU 15.11. 12.08. Lisätty kohta ”Seurakunnasta puolestaan kerrotaan, että Lemillä on jo vuosien ajan ollut aamupuurohetkiä, tänäkin syksynä kahden viikon välein.”

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä