Ruotsin taito ratkaisi: Henna Huppusesta Myrskylän uusi kirkkoherra

Myrskylän seurakunnassa Henna Huppusta viehättää muun muassa seurakunnan pieni koko. – Minulla on maalaispapin identiteetti, Huppunen sanoo. Kuvat: Wikimedia Commons ja Henna Huppusen kotialbumi

Kieliä kannattaa opiskella. Joskus siitä voi nimittäin olla työnhaussa melkoista etua.

Sen tietää Iitin seurakunnan vt. kappalainen Henna Huppunen, jolle Helsingin tuomiokapituli antoi viime viikolla virkamääräyksen Myrskylän seurakunnan kirkkoherraksi 8.6. alkaen.

Hakijoita virkaan oli useita. Huppunen oli heistä kuitenkin ainoa, joka täytti vaatimuksen hyvästä ruotsin kielen kirjallisesta ja suullisesta taidosta. Niinpä valinta tehtiin ilman vaalia.

Vihdissä kasvanut Huppunen kertoo oppineensa ruotsin koulussa. Kielitaitoaan hän on yrittänyt pitää yllä ruotsinkielisiä kirjoja lukemalla.

– Mutta eihän se ole sama asia kuin keskustelut. Sitä oikeastaan odotankin, että tulisi kohtaamisia myös ruotsin kielellä, Huppunen sanoo.

IITIN SEURAKUNNASSA Huppunen on työskennellyt lähes koko pappeutensa. Sinne hänet aikanaan myös vihittiin papiksi vuonna 2006.

Toisinkin olisi voinut käydä. Vielä alakoululaisen Huppunen muistaa pitäneensä papin työtä maailman tylsimpänä työnä.

– Papit olivat mielikuvissani vähän varttuneempia herrashenkilöitä, jotka pukeutuivat mustiin ja puhuivat tylsiä, hän sanoo.

Papit olivat mielikuvissani vähän varttuneempia herrashenkilöitä, jotka pukeutuivat mustiin ja puhuivat tylsiä.

Rippikoulussa Huppusen oma usko kirkastui ja kirkon työ alkoi kiinnostaa. Ensin hän haaveili nuorisotyönohjaajan ammatista, mutta lukion opo kannusti yliopistoon teologian pariin.

Opintoihin kuuluvassa seurakuntaharjoittelussa Huppunen huomasi, ettei papin työ olekaan lainkaan tylsää, päinvastoin.

– Pappina voi niin monessa eri tilanteessa ja monella eri tavalla kohdata ihmisiä. Sieltä löytyi into ja palo työhön. Tämä on maailman paras ammatti.

MYRSKYLÄN SEURAKUNNAN kirkkoherranvirkaa Huppunen päätti hakea, koska oli huomannut kirkkoherran sijaisuuksia tehdessään pitävänsä työstä.

– Se on luovaa työtä ja valtava luottamustehtävä. Siitä tulee intoa olla luottamuksen arvoinen ja tehdä työ mahdollisimman hyvin. Olen kokenut, että se sopii minulle.

Myrskylään houkutteli myös seurakunnan pieni koko.

– Minulla on maalaispapin identiteetti. Haluan palvella pienessä yhteisössä.

Huppusen mielestä Myrskylän seurakunnassa vaikuttaa olevan ”hyvä tekemisen meininki”. Se näkyy muun muassa siinä, että tapahtumia on paljon ja ilmoituksissa on muitakin kuin seurakunnan työntekijöiden nimiä. Työyhteisö ei koostu vain seurakunnan työntekijöistä.

Huppunen toivoo, että Myrskylässä seurakuntalaiset ovat jatkossakin aktiivisesti mukana ja antavat omia lahjojaan ja aikaansa seurakunnan käyttöön. Tärkeää on myös kutsua muita mukaan seurakunnan toimintaan. Seurakunnan oma tiedotus tai someviestintä ei voi korvata henkilökohtaista kutsua.

Minulla on maalaispapin identiteetti.

VIELÄ ENNEN Myrskylään siirtymistä Huppusella on tiedossa eräs merkkipaalu: hän valmistuu aivan näinä päivinä Vaasan ammattikorkeakoulusta oikeushallinnon tradenomiksi.

Opintojen myötä syventyneestä hallinnon ja talouden ymmärryksestä Huppunen arvelee olevan kirkkoherran työssä etua.

Kirkkoherran tehtävien hoitamisen kannalta hyödyllisenä hän pitää myös kokemustaan seurakunnan luottamushenkilönä toimimisesta. Viime seurakuntavaalien aikaan Huppunen työskenteli Kouvolassa ja saattoi siksi asettua ehdolle kotiseurakuntansa Iitin vaaleissa. Tällä kaudella hän onkin toiminut kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana. Nyt Huppunen on tosin ollut vapautettuna luottamustehtävistään, koska työskentelee jälleen Iitissä.

– Se on lisännyt ymmärrystä, kun olen nähnyt myös pöydän toisen puolen luottamushenkilönä. Olen huomannut, kuinka tärkeää viestintä on. Kirkkoherran täytyy osata kertoa luottamushenkilöille kaikesta siitä, mitä seurakunnassa on meneillään, jotta päätöksenteko olisi aidosti yhteistä.

Seuraavissa vaaleissa Huppunen ei silti aio enää asettua ehdolle. Hän arvelee, ettei hänellä olisi riittävästi aikaa tehtävän hoitamiseen.

KIRKKOHERRAN VIRAN lisäksi Huppusen aikaa vie vielä toistaiseksi suurperheen arjen pyörittäminen. Perheen seitsemästä lapsesta neljä asuu kotona ja kolme omillaan.

– On ollut vilinää ja vilskettä, mutta nyt ovi alkaa käydä. Pesä on tyhjenemisen vaiheessa.

Perhesyistä Huppunen ei ainakaan toistaiseksi suunnittele muuttoa Myrskylään.

Vapaa-ajallaan hän harrastaa kylmän veden uintia, pianonsoittoa, lukemista ja käsitöitä. Erityisesti hän kertoo nauttivansa neulomisesta.

Lue myös:

Tuuli Kapraali asetettiin kotiseurakuntansa kirkkoherraksi – ”En ole koskaan edes ajatellut, että asuisin jossain muualla”

Urjalan uusi kirkkoherra Olli Luhtasela on kiitollinen läpi elämän jatkuneesta siunauksen tiestä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPitäisikö seurakuntien saada päättää itsenäisemmin kolehdeista − vastaa kyselyyn

Ei näytettäviä viestejä