Runoillat ja kirjallisuuspiirit ovat osa Oulun Karjasillan seurakunnassa työskentelevän papin Juha Vähäkankaan työtä. Seurakunnan järjestämä kulttuuritoiminta on kerännyt runsaasti osallistujia ja saanut paljon myönteistä palautetta.
– Runot ja romaanit eivät synny tyhjästä. Tekstit liittyvät erilaisiin tilanteisiin ja kertovat elämästä, kuolemasta, rakkaudesta, kaipauksesta, suruista, särkymisistä ja iloista. Kaikista tunteista Jumalan luomassa maailmassa, Vähäkangas pohtii.
Sanataide on ollut Vähäkankaan työn virallinen osa-alue jo seitsemän vuotta, mutta jo sitä ennen hän järjesti runo- ja kirjallisuusiltoja.
Seurakunnan järjestämä sanataidetoiminta on ollut menestys. Kymmenen kertaa vuodessa pidettävien runoiltojen osallistujamäärät ovat vaihdelleet paristakymmenestä kahteen ja puoleensataan. Kerran kuussa pidettävä kirjallisuuspiiri kerää 7–20 osallistujaa. Tilaisuudet järjestetään yleensä Kastellin kirkossa.
– Saamani palaute on ollut häkellyttävän hyvää. Sanataidetoiminta tavoittaa kaikenikäisiä ihmisiä. Enemmistö on naisia, mutta miehiäkin on paljon mukana, Vähäkangas kertoo.
Vähäkankaan vetämissä runoilloissa lauletaan virsiä. Ohjelman lopuksi on Isä meidän -rukous ja Herran Siunaus. Myös kirjallisuuspiiri alkaa virrellä. Käsiteltävissä runoissa ja kirjoissa ei painotu hengellisyys, vaan ne sisältävät kaikenlaisia teemoja. Vähäkankaan mukaan sanataidetoimintaan osallistuvien kanssa tulee välillä keskusteluja myös uskonasioista.
– En kuitenkaan hae mitään aasinsiltoja uskonasioihin. Elämä on kokonaisuus, johon ei sisälly kahtiajakoa elämään ja uskonelämään. Samalla tavalla kulttuurityökään ei ole erillinen saareke vaan osa seurakunnan toimintaa. Ehkä se kuitenkin laskee kynnystä tulla muihinkin seurakunnan tilaisuuksiin. Toivon ja uskon näin tapahtuneen.
Lue lisää Vähäkankaan ajatuksia ja kokemuksia kaikille avoimesta jutusta
Kotimaa Prosta
.
Kuva: Johanna Uusiranta