Vahvoja vakaumuksellisia latauksia sisältävä esirukoustoiminta sairaiden puolesta on tutkimusaiheena haastava ja monisyinen. Filosofian lisensiaatti, teologian maisteri Martti Keinänen tarttui rohkeasti aiheeseen.

Itä-Suomen yliopistossa tarkastettiin kesäkuussa käytännöllisen teologian väitöskirja Esirukouksen merkitys sairaalle ihmiselle. Terveyden ja tuen tavoittelua hengellisellä selviytymiskeinolla.

Verkossa julkaistu tutkimus antaa tietoa asialliseen ja teologisesti perusteltuun, sielunhoidolliseen esirukoustoimintaan. Toiseksi se auttaa välttämään taitamattoman toiminnan epäkohtia, kuten katteettomia lupauksia, ylihengellistä tunnekokemusten metsästämistä ja hengellisen väkivallan karikoita.

Keinänen on ex-helluntailainen, nyttemmin luterilainen. Hän on seurannut esirukoustoimintaa yli 40 vuoden ajan, aina helluntailaisevankelista Niilo Yli-Vainion ajoista lähtien. Alan toimijoiden ja teologioiden tuntemus näkyy väitöskirjan kriittisenä mutta myös esirukouksen kristillistä merkitystä ymmärtävänä otteena.

Kiistanalaista aihepiiriä tasapainoisesti käsittelevä tutkija selvittää sekä myönteisiä että kielteisiä esirukouskokemuksia.

Jo varhaiskirkossa rukous tuki hoitoa

Keinänen esittelee esirukouksen harjoittamisen raamatullisen ja kirkkohistoriallisen perustan. Jeesus, opetuslapset ja apostolit rukoilivat sairaiden puolesta ja paransivat heitä. Paavali puhui parantamisen armolahjasta. Jaakobin kirjeessä sairasta kehotetaan kutsumaan seurakunnan työntekijä esirukoilijakseen.

Jo varhaiskirkossa rukousta on pidetty sairaudesta selviämisen tai sen kestämisen keinona, joka tukee lääketieteeseen perustuvaa hoitoa. Kirkkoisät keskustelivat siitä, kuuluvatko parantumisen ”ihmeet” vain apostoliseen aikaan vai onko niitä syytä tavoitella edelleen.

1500-luvulla reformaattori Jean Calvin katsoi, että Jumala voi yhä parantaa, mutta parantamisen armolahja kuului vain apostoliseen aikaan. Luther uskoi myöhemmällä iällään rukouksen voivan vaikuttaa parantumiseen.

Luterilaisen kirkon valtavirrassa on suhtauduttu varovaisesti ja kriittisesti rukoustoimintaan, jossa tavoitellaan suuria tunnekokemuksia. Sellaisia on esiintynyt Keinäsen mukaan etenkin alkuvaiheissaan hurmoksellisten herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien piirissä.

Viime vuosikymmenten tunnetuimmat sairaiden puolesta rukoilijat ovat pastori Seppo Juntunen ja ekonomi Pirkko Jalovaara. Heidän yhteistyönsä katkesi vuosituhannen alussa, kun Jalovaaran opetus radikalisoitui rajusti. 2010-luvulla luterilaisten kirkkojen ovet sulkeutuivat Jalovaaralta, kun terveydelle vaaralliset opetukset sairauksien takana olevista demoneista ja lääkevastaisuudesta tulivat tietoisuuteen.

Ekonomi tuomittiin rahankeräysrikoksesta, josta Juntustakin epäiltiin. Jälkimmäisen toiminnasta ei löydetty rikkeitä, ja pappi on jatkanut työtään kirkossa.

Kuopiossa matematiikan ja fysiikan lehtorina työskentelevä Martti Keinänen antaa esirukoustoiminnan kristillisestä merkityksestä ja epäkohdista tasapainoisen kuvan. Hän itse uskoo esirukouksen myönteiseen mahdollisuuteen. Kuva: Itä-Suomen yliopisto

Pettymyksiä yliampuvista odotuksista

Martti Keinäsen tutkimien, kaikkiaan 62 avunhakijan hengellinen elämä oli useimmiten monipuolistunut. Esirukous vahvisti luottamusta Jumalaan, turvallisuuden tunnetta ja yhteyttä toisten kristittyjen kanssa. Se antoi voimaa ja jaksamista.

”Tuntuu huojentavalta, kun voi yhdessä jonkun kanssa viedä asian Jumalalle tiettäväksi. Kyllähän Jumala ne muutenkin tietää, mutta me ihmiset tarvitsemme toisiamme”, kiteyttää viisikymppinen Alma.

Rukouksella ei voi korvata lääketieteellistä hoitoa, jota monet tutkitut olivatkin samanaikaisesti saaneet. Jumalan koettiin olevan mukana parantumisprosessissa, jossa hän käyttää ihmisiä välikappaleinaan.

Esirukoukselle asetetut väärät ja yliampuvat odotukset tuottavat pettymyksiä, kun avunhakijoille annetaan katteettomia lupauksia parantumisihmeistä ja yliluonnollisista rukousvastuksista, Keinäsen tutkimus tähdentää. Ongelmia on varsinkin vapaissa suunnissa.

Ylihengellisyyteen kuuluu menestysteologinen uskomus, jonka mukaan mihin tahansa rukouksessa esitettyyn pyyntöön voidaan saada haluttu vastaus. Tällöin on taitanut unohtua Isä meidän -rukouksen kohta ”tapahtukoon sinun tahtosi”.

”Rukous ei ole pankkiautomaatilla käymistä. Tiedän, että kaikki eivät parane eikä kaikkiin rukouksiini tule sellaista vastausta kuin ehkä olisin toivonut, mutta se ei ole horjuttanut luottamustani Jumalan huolenpitoon”, huomauttaa kolmekymppinen, Vapaakirkkoon kuuluva Ulla-Maija.

Hyvin kyseenalaiselta ja jopa vastenmieliseltä tuntuu joidenkin Keinäselle kokemuksistaan kertoneiden kristittyjen saama opetus: avunhakijan uskon tai uskonratkaisun laatu on asetettu ehdoksi rukousvastausten saamiselle.

Ihmistä, joka ei saa apua, saatetaan syyllistää. Hengellistä ja psyykkistä tasapainoa järkyttävää on sairauden leimaaminen Jumalan rangaistukseksi tai paholaisen tuotokseksi.

Kannattaako rukous ellei se paranna?

Luomakunnan luonnontieteellisten lainalaisuuksien mukaan yksi sairastuu ja kuolee syöpään ja toinen saa sydänkohtauksen. Kannattaako esirukous ensinkään, ellei se paranna heitä? Mitä Martti Keinäsen väitöskirjan pohjalta voisi päätellä?

Teologisesti tarkasteltuna kummallakin on tulevaisuus ja toivo. Siihen on tyytyminen, kun Jumalan antamaan järkeen perustuva lääketiede ja uskoa ja jaksamista vahvistavat esirukoukset eivät auta.

Kysymystä ”kannattaako” ei kannattane esittää bisneslogiikan mukaisesti, jolloin sairas ja esirukoilijat antavat rukouksensa almuna Jumalalle ja toivovat saavansa vaihtokaupassa palkakseen parantumisen tai paremman mielen.

Teologinen ydinkysymys on, kannatteleeko Jumala ihmisen koko olemassaoloa, myös sairauden ja kuoleman aikana. Sikäli kuin näin uskomme, pyyteetön esirukous kannattaa aina.

Lue myös:

Kolumni: Intiimi ja luottamusta vaativa hetki – esirukouksesta voi myös kieltäytyä

”Rukous ei ole pankkiautomaatilla käymistä” – Esirukoukseen voi liittyä ylihengellisyyttä ja menestysteologisia uskomuksia, osoittaa väitös