Kolumni: Intiimi ja luottamusta vaativa hetki – esirukouksesta voi myös kieltäytyä

Kuva: Jukka Granström

Poikkesin seurueeni kanssa iltahartauteen St Martin-in-the-Fieldsin kirkkoon Lontoossa. Hartaus noudatti jotakin anglikaanista kaavaa mutta tuntui hyvin rennolta, ehkä siksi, että pappi oli villapaidassa ja leppoisassa vuorovaikutuksessa meidän kanssamme.

Kun pääsimme esirukoukseen, hämmästyin. Esirukousaiheita oli papille jätetty, mutta hän käsitteli niitä toisin kuin meidän kirkossamme. Hän ei maininnut aiheita, mutta kylläkin esirukousta pyytäneiden nimet. – Rukoilemme Maryn, Jackin... puolesta, hän luetteli ja onnistui samalla luomaan erikoisen tunnelman: vaikka en tuntenut Marya ja Jackia, tuntui siltä, että olemme samaa seurakuntaa ja syvästi toivoin heille kaikkea hyvää.