Tuoreessa verkkojulkaisussa Uskonnolliset tavat ja julkinen tila Suomessa tarkastellaan luterilaista tulkintaa uskonnon paikasta julkisessa tilassa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisun on kirjoittanut pastori, TT, HM Leena Sorsa.
Luterilaisen kirkon lähtökohtana uskonnon näkymiselle yhteiskunnassa on Lutherin regimenttioppi, jonka mukaan maailmaa ja yhteiskunnallisia asioita ei pidä hallita evankeliumin avulla, mutta ne on järjestettävä Jumalan tahdon mukaan. Toisin sanoen maallisien vallan asiat on pidettävä erillään kirkon hengellisen vallan asioista.
Regimenttiopilla oli suuri vaikutus luterilaisissa yhteiskunnissa, kuten Suomessa.
”Suomalaiset eivät tue varauksettomasti sellaisia kirkon ja valtion suhteen muotoja, jotka muistuttavat valtiokirkollisuudesta tai liittävät kirkon jollakin tavalla institutionaaliseen erityisasemaan muiden uskontojen ja katsomusten keskuudessa. Toisaalta suomalaiset odottavat kirkolta aktiivista, tarvittaessa kriittistäkin puhetta yhteiskunnallisista epäkohdista ja heikompiosaisten aseman tukemisesta. Kirkon toivotaan siis olevan tarvittaessa kriittinen vastaääni päättäjille ja valtaapitäville”, Leena Sorsa kirjoittaa.
Sorsan mukaan suomalaisten toiveet kertovat, että luterilainen regimenttioppi on hyvin syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa ja muovaa yhä käsitystä kirkon ja laajemminkin uskontojen roolista julkisessa tilassa.
”Se tarkoittaa tarvittaessa kykyä ja rohkeutta myös aitoon kriittisyyteen esivaltaa kohtaan. Organisatorisesti kirkolta edellytetään itsenäisyyttä sekä irrallisuutta vallankäytön ytimestä ja valtiovallan läheisyydestä. Kirkon ei kuitenkaan toivota toimivan vain yksityisessä tilassa tai suljetusti vaan avoimesti yhteisön rakentumiseksi. Nämä kaikki odotukset ja toiveet perustuvat Lutherin alkuperäiseen ajatteluun kirkon roolista ja paikasta yhteisössä”, Sorsa sanoo.
Uskonnolliset tavat ja julkinen tila Suomessa -julkaisun tekeminen nousee julkisuudessa käydystä keskustelusta esimerkiksi uskonnollisten asujen (huivit, päähineet) käytössä työasuina. Onko asiakaspalvelussa sopivaa käyttää uskonnosta kertovia vaatteita tai koruja?
”Uskonnollinen moninaisuus näkyy tänä päivänä suomalaisessa katukuvassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen erilaisten uskonnollisten pukeutumisperinteiden läsnäoloon julkisessa tilassa on varsin neutraalia ja muuttunut hiljalleen myönteisemmäksi. Kuitenkin islaminuskoisten naisten pukeutumisperinteisiin, erityisesti burkan käyttämiseen, suhtaudutaan edelleen varsin kriittisesti”, Leena Sorsa toteaa.
Kuva: Olli Seppälä