Reformaation merkkivuoden ympärille syntyneessä keskustelussa on usein painotettu Lutheria ja muita reformaation miehiä ja tarkasteltu reformaatiota Wittenbergistä sekä nykyhetkestä käsin.
Reformaation rajapinnoilla
-blogissa reformaatiokeskusteluun tuodaan paljon muutakin: ajatuksia reformaatioon liittyvästä ihmisoikeusjulistuksesta radikaaliin reformaatioon ja ajan miesten partamuotiin saakka.
Blogin missio on herättää ihmiset miettimään reformaatiota ja siihen liittyviä teemoja uudenlaisista näkökulmista. Sen takana ovat Helsingin yliopiston tutkijat, teologian maisteri ja kirkkohistorian tutkija Sini Mikkola ja historioitsija, dosentti Päivi Räisänen-Schröder.
Ajatus bloggaamisesta ja kevyemmän akateemisen tekstin kirjoittamisesta syntyi alun perin vuonna 2014 pidetystä Reformaation naisia -luentosarjasta, joka oli silmiä avaava kurssi myös luennoitsijoille itselleen. Tällöin Mikkola ja Räisänen-Schröder huomasivat oppilaille kertoessaan, kuinka paljon alkuperäislähdetietoa naisten osallistumisesta reformaatioon oli olemassa. He alkoivat miettiä, miten kurssin antia voisi jakaa myös muille. Blogi onkin tavallaan jatkumoa luentokurssille.
– Opetusta pitää suunnitella eri tavalla, mutta blogin lyhyitä tekstejä voi kirjoittaa kevyemmin. Bloggaaminen on löytämisen iloa meillekin, Räisänen-Schröder sanoo.
”Naisten sankaritarinat eivät näy luterilaisessa kulttuurissa”
Tutkijat sanovat haluavansa tuoda bloginsa kautta reformaation juhlavuoden keskusteluun muutakin kuin valtavirtakertomuksen ja Lutherin sekä Wittenbergin kaiken keskiössä.
– Naiset ja marginaaliryhmät jäävät helposti vähemmälle huomiolle. He ovat ehkä toisessa kontekstissa kirjoittaneet omat sankaritarinansa, joita ei vain näy luterilaisessa kulttuurissa, Räisänen-Schröder pohtii.
Mikkola lisää, että he toki tarkastelevat blogissaan myös luterilaisen reformaation keskeisiä toimijamiehiä, mutta hiukan valtavirrasta poikkeavasta näkökulmasta.
– On tärkeää tuoda erilaisia sävyjä reformaatiokeskusteluun.
”Lutherin aikaan tilanne Saksassa oli sekava”
Wittenberg oli Räisänen-Schröderin mukaan vielä 1500-luvun alussa merkityksetön kaupunki ennen yliopiston perustamista.
– Lutherin aikaan tilanne Saksassa oli auki ja varsin sekava. Vahvimmat reformaation alkuvaiheen linnakkeet olivat Etelä-Saksan kaupungeissa. Kukaan ei osannut odottaa, että käyntiin oli polkaistu kehitys, jonka myötä katolisesta kirkosta irtaantuisi uusi kirkkokunta. Luther itse uskoi pitkään päättävänsä päivänsä polttoroviolla.
Tutkijat ovat samaa mieltä siitä, että ”teesit naulattiin ja sitten tuli reformaatio” -tyyppinen popularisointi ei täysin pidä paikkaansa.
– Faktinen tilanne oli huomattavan sekava ja epävarma. Eivät ihmiset tienneet, mitä tulisi tapahtumaan, Mikkola sanoo.
Tutkijat kertovat, että reformaation ajan aatteiden leviäminen oli sosiaalisten prosessien tuotosta.
– Tämä saattaa silloin unohtua, kun zoomataan vain Lutheriin, Mikkola lisää.
– Eihän se ollut ollenkaan niin, että Luther vain heräsi levittämään ilosanomaa.
Räisänen-Schröder kysyy, mitä se kertoo meistä nykyihmisistä, että me haluamme tarkastella reformaatiota vain sankaritarinana.
”Reformaation juhlavuosi voisi olla joku muukin”
Reformaation merkkivuodessa Päivi Räisänen-Schröderiä kiinnostaa historiantutkijana erityisesti historian käyttö ja historiakuvat. Hän kertoo, miten on saanut kokea monta ahaa-elämystä merkkivuoden aikana.
Sini Mikkolan oma tutkimus painottuu Lutheriin ja hän sanookin vuoden olevan tästä näkökulmasta erityisen kiinnostava.
Molempien tutkijoiden mielestä reformaation juhlavuosi voisi toisaalta olla joku muukin kuin vuosi 2017, mutta teeseistä lähtevä ajattelu fokusoi juhlia ja näkökulmia.
– Vuodella ja teeseillä on ikoninen merkitys, Mikkola sanoo.
Räisänen-Schröder lisää, että jos reformaation merkkivuotena pidettäisiin vaikka 1520-luvun puoliväliä, liittyisi tällöin reformaation ympärille myös muita, ei välttämättä myönteisiä ilmiöitä, kuten kahnauksia ja vainoja.
– Teesejä on paljon helpompi juhlia, Räisänen-Schröder sanoo.
Tutkijoita kiinnostaa se, miksi teesien naulaaminen on usein kaiken keskiössä. Keskustelu siitä, naulasiko Luther todella teesit Wittenbergin Linnankirkon oveen ja millaisilla nauloilla hän sen mahdollisesti teki, ei ole heidän mukaansa niin kiinnostava kysymys kuin se, miksi tästä tapahtumasta on tullut niin merkityksellinen.
”Suomen kirkko juhlii reformaatiota paljon ja hajanaisesti”
Molempien tutkijoiden mielestä Suomen evankelis-luterilainen kirkko juhlii reformaation merkkivuotta paljon mutta hiukan hajanaisesti. Juhlinnassa korostuu erityisesti Suomen reformaation näkökulma ja Turku Suomen reformaation kaupunkina.
– Päällimmäinen tunne on se, että tapahtuu paljon eikä pysty olemaan oikein kartalla kaikesta, Räisänen-Schröder sanoo.
– Toisaalta seurakunnat joutuvat tasapainoilemaan reformaation ja Suomi 100-juhlien välillä, muistuttaa Mikkola.
Räisänen-Schröder kertoo, että Saksassa reformaatiota on juhlittu vuosikymmen ja joka vuodella on ollut oma teemansa.
– Sielläkin juhlinnan valtavirta keskittyy Lutheriin.
Lutherin ympärille rakentuneisiin reformaatiojuhlallisuuksiin on myös oma vastareaktionsa, joskin Mikkola sanoo sen olevan hiukan marginaalinen.
– Turussa haluttiin nostaa naisnäkökulma esiin esimerkiksi naispuhujien ja aiheiden kautta Maljoja Katarinan pöydässä -paneelissa. Miksei reformaatiota voisi katsoa myös Katarinan näkökulmasta? Mikkola kyselee.
Puheiden sisällön sijaan huomio Lutherin retoriikkaan
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on tälläkin hetkellä keskustelua herättäviä haasteita edessään.
– Tilanne on toisaalta samantyyppinen nyt kuin 500 vuotta sitten. Isoja kysymyksiä on ilmassa ja tilanteen voi nähdä samantyylisenä yhteiskunnallisena murroksena kuin reformaation aikaan, Päivi Räisänen-Schröder sanoo.
Tutkijoiden mielestä Lutherin sanomisia ei niinkään pitäisi rekonstruoida nykypäivään sopiviksi vaan keskittyä puheiden ja kirjoitusten sisällön sijaan siihen, miten ja minkälaisella retoriikalla Luther on puhunut.
– Jos siitä haluaa tehdä vetoja tähän päivään, täytyy lähteä liikkeelle siitä, että se on ongelmallista. Luther pitäisi nähdä lähinnä historiallisena henkilönä, Mikkola sanoo.
Kuva: Jenni Heikkonen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***