On vaikea keksiä keinoja, joilla vanhoillislestadiolaiset nuoret voisivat osallistua musiikintunneille täysin omana itsenään, selviää Heikki Mustakallion pro gradu -tutkimuksesta. Asiasta kertoo Rauhan Tervehdys.
Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa tehdyn tutkimuksen kohderyhmänä olivat 18–29-vuotiaat, joiden kouluvuodet sijoittuvat vuosiin 1999–2012.
– Vaikeat tunteet liittyivät rytmimusiikkiin ja populaarimusiikkiin, kiteyttää Heikki Mustakallio juuri valmistuneen tutkimuksensa tuloksia.
Vastaajien kirjoituksista kävi ilmi, että nuoret olivat vahvasti omaksuneet vanhoillislestadiolaiset arvot ja kielteisyyden kevyttä musiikkia kohtaan. Sen myötä kiinnostusta rytmimusiikkiin ja esiintymiseen jouduttiin peittelemään.
Syyllisyyttä ja häpeää
Lestadiolaisnuoret kertoivat, että musiikintunnit ja rytmikäs musiikki saattoivat herättää positiivisessa mielessä eksoottisia tuntemuksia, mutta myös häpeää ja syyllisyyttä.
– Joku tunsi esimerkiksi syyllisyyttä siitä, että halusi osallistua tanssitunneille.
Se, ettei tuntenut populaarimusiikkia tai kappaleiden esittäjiä, loi kirjoittajien mukaan sekä tietämättömyyden että häpeän tunnetta.
Mustakallio huomauttaa, että nykyisin useissa koululuokissa on myös esimerkiksi maahanmuuttajia, joten opetuksen on oltava tasapuolista kaikille.
– Opettaja ei saisi esimerkiksi olettaa, että kaikki oppilaat tuntevat jonkun tietyn artistin.
Mustakallion tutkimusaineisto, yhdeksän kirjoitelmaa, kerättiin Rauhan Tervehdys -lehdessä sekä etnisten vanhoillislestadiolaisten Omat polut -nettisivustolla julkaistujen ilmoitusten avulla.
Kuva: Pasi Leino