Suomalaisten hyvin tuntema radiotoimittaja Hannu Taanila on elementissään, kun hän vilkkaasti elehtien ja puhuen ottaa yleisönsä haltuun Temppeliaukion kirkon iltatilaisuudessa Helsingissä.
On maanantai-ilta, ja aiheena ovat eräät suomalaisten vanhat, tutut virret. Miten niitä veisataan, keitä olivat niiden säveltäjät ja virsirunoilijat – ja mitä näistä virsistä jokaisen olisi hyvä tietää.
Taanilan kumppaneina illassa ovat uruissa Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professori Timo Kiiskinen ja musiikin tohtori Markus Malmgren. Lisäksi paikalla on haitarilla vahvistettu jousiorkesteri.
Sun haltuus, rakas Isäni
Aluksi yleisö saa kuulla johdantona itse asiaan taanilalaisen tilannekatsauksen, jonka ydin on siinä, että saunavihdat ovat Helsingin myymälöissä vähissä. Taanila ei ole löytänyt sellaista mistään saunoakseen Suomen Hegel-seuran vuosijärjestykseen kuuluvien tapojen mukaisesti.
– Putin on trollannut vihdat kaupoista. Siksi nyt lauletaan virsi 377 Sun haltuus, rakas Isäni, ajat ovat niin ankarat.
Taanilan mukaan meidän on luterilaisina kristittyinä ymmärrettävä, mitä oikein veisaamme. Virttä seuraa siksi lyhyt luento siitä, mikä virsi oikeastaan on.
Samalla kuullaan lyhyt arvio nykyisestä (1986) virsikirjasta, joka Taanilan mukaan on ”Mauno Koiviston virsikirja”.
Virren 377 tarina kerrotaan kuulijoille vauhdikkaasti. Taanila lukee virren saksankielistä versiota eli runoa, jossa virsirunoilija kuvaa ihmisen oloa suuressa hädässä.
Tästä päästään taas virren melodiaan. Tietoa säveltäjistä ja varsinkin Bachien eri sukupolvista lankeaa rankkasateen tavoin kirkkokansan tajuntaan.
– Tämä on Thüringenin fuugaa, Bachien, noiden Thüringenin Ehrnroothien talousfuugaa. Tämä oli 1600- ja 1700-lukujen vaihteen saksalaista hyvin kysyttyä musiikkia. Bachit ja muut säveltäjät suorastaan erittivät sitä meillekin, Luojan kiitos.
Kuullaan uusia versioita tutusta virrestä. 1800-luvulle tultaessa sävel koristautuu eri tavoin. Erot ovat kuulijoillekin selkeitä.
– Miltäs nyt tuntuu? Taanila innostaa eri versioiden jälkeen.
Sitten koko komeus veisataan alusta loppuun vielä kerran. Virsi kohoaa komeana kirkontäyden kuulijakunnan veisaamana.
Enkeli taivaan sekä Armon lähde autuas
Seuraavaksi siirrytään jouluvirsiin 21 Enkeli taivaan lausui näin ja 26 Oi armon lähde autuas. Ne saavat Taanilalta ja hänen kumppaneiltaan samantyyppisen käsittelyn.
Virren 26 kirjoittaja on kuuluisa saksalainen pappi ja virsirunoilija Paul Gerhardt. Hän eli luterilaisen ortodoksian ajalla. Virsi 26 on syntynyt saksankielisenä vuonna 1653.
Gerhard oli Taanilan mukaan kiivas luterilainen. Tästä Taanila luiskahtaa selostuksessaan ehtoollisoppiin.
– Kuten tiedämme, kalvinistit opettavat ehtoollisesta väärin ja joutuvat sen vuoksi helvettiin. Luterilaisena Paul Gerdardt ei kuitenkaan halunnut tehdä heille seuraa helvetissä.
Gerhardtin vaaliruhtinas oli kuitenkin kieltänyt toisten uskontokuntien arvostelun valtakunnassaan, mikä Taanilan mukaan hillitsi myös Gerhardtia.
Taanila laulattaa seurakunnalla virret 21 ja 26 myös ristiin. Niiden yhteen sopivat sanat ja sävelet mahdollistavat tempun.
– Näiden virsien teksti ja melodia ovat täysin interoperabiliteettisessä tilassa, kuten Suomen armeija ja Nato.
Kun ”Enkeli taivaan” on laulettu toisella sävelmällä, moni kirkonpenkissä hymyilee.
– Totisesti on taivaassa saunavihdat, se meni niin hyvin!
Käyn kohti sinua
Tilaisuus jatkuu Taanilan rakettimaisen mutta syvällisen ja asian tuntevan selostuksen sekä muusikoiden yhteistyönä.
Virsi 396 Käyn kohti sinua kirvoittaa Taanilan kertomaan patriarkka Jaakobista, joka lähti hakemaan vaimoa Mesopotamiasta.
– Hänen isänsä ei halunnut, että hän ottaisi itselleen vaimon kanaanilaisten tyttäristä. Kanaanilaiset akat ovat kauheita, kyllä Iisak oli oikeassa!
Juttu kirvoittaa yleisön nauruun. Tästä päästään Jaakobin kokemukseen morsionhakumatkalla Betelissä. Unessa hän näki portaat, joita pitkin enkelit kulkivat maasta taivaaseen. Sitten Herra seisoi hänen edessään ja antoi lupauksen maasta Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen.
Jaakob pystytti herättyään paikalle päänalusenaan olleen kiven.
– Sehän oli seita. Jaakob pystytti paikalle seidan. Hänhän oli pakana, kuten lappalaiset ennen, eikä kristinuskosta mitään tiennyt.
Virren 396 sanat on tehnyt vuonna 1848 kuollut englantilainen unitaari Sarah Adams. Taanila luonnehtii tässä yhteydessä muutamalla sanalla kolminaisuusopin kysymystä. Unitaarithan eivät kolminaisuutta hyväksy.
– Euroopan unionin tuomioistuinkaan ei ole vielä ottanut tähän asiaan [kolminaisuusoppiin] kantaa, vaikka nämä ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä.
Veisataan virsi 396.
Virren nykyiset suomalaiset sanat eivät Taanilan mukaan vastaa Sarah Adamsin englanninkielisen alkutekstin sanoja, joissa kuvaillaan Jaakobin unta Betelissä.
– Tämä on komea virsi, sitä veisataan Yhdysvalloissa usein esimerkiksi presidenttien hautajaisissa, riippumatta siitä, miten presidentti on kuollut. Meidän suomalainen tekstimme on virsikirjassa aika lailla Niilo Rauhalan kuohitsemana. Siitä puuttuvat enkelit ja heidän liikkeensä – eihän Jaakob itse minnekään liikkunut.
Virsi 396 tunnetaan ”Titanic-hymninä”. Vuonna 1912 Pohjois-Atlantilla uponneen valtamerihöyryn orkesteri soitti virren, mutta tuskin sillä amerikkalaisen Lowell Masonin vuonna 1856 tekemällä sävelellä, millä tuota virttä usein veisataan.
– Titanicin orkesterin johtaja oli englantilainen ja tunsi varmasti kolmekin eri englantilaista sävelmää tähän virteen, mutta ei Masonin säveltä. Sen sijaan sävel on siirtynyt myöhemmin Titanic-kertomukseen Kanadassa sattuneen toisen haaksirikon johdosta.
Lauletaan virsi vielä kerran, hitaasti. Esilaulajana kuuluu komeasti Markus Malmgrenin syvä basso.
Totuuden henki, johda sinä meitä
Virret vaihtuvat, ja Taanila kertoo niistä. Mutta ensin aiheena on virsi 484 Totuuden henki, johda sinä meitä – ja itse Pyhä Henki.
– Se on sellainen seikka, että on olemassa Henkiä. On olemassa Pyhä Henki ja on olemassa maanpuolustushenki ja mitä kaikkia henkiä onkaan.
Taanila pohdiskelee Pyhän Hengen käsitettä todeten, että Henki vuodatetaan Uuden testamentin Apostolien teoissa.
– Sitä ennenhän Pyhää Henkeä ei ollut olemassa. Mutta kun sitten eksyin Vanhan testamentin puolelle, niin siellähän se Henki liikkuu vetten päällä. Mikä se Henki oikein on? No, ei mitään hämminkiä, minullehan on aina ollut teologisena neuvonantajana tuo Huovisen Eero. Aina kun tulee ongelmia, soitan hänelle, ja Eero, joka on viisas mies, vastaa.
Taanila kertoo soittaneensa Pyhään Henkeen liittyvän pulmansa vuoksi piispa Huoviselle.
– Kysyin häneltä että mikä se Henki on? Uudessa testamentissa se vasta vuodatetaan, mutta Vanhassa testamentissa se jo pesii kuin homesieni ja saa kaikenlaista hyvää aikaan.
Kertoessaan piispan vastauksen Taanila imitoi Huovisen bassoa madaltamalla ääntään pari oktaavia: ”Hannu, älä kysele tuollaisia mahdottomia.”
– Ei siitä saa piispakaan selvää, Taanila toteaa.
Taanila painottaa, että Raamatun mukaan Pyhässä Hengessä Jeesus lähetti puolustajan, asianajajan.
– Saatanahan on syyttäjä.
Tästä päästiin Sakari Topeliukseen, joka on virren 484 kirjoittaja. Topelius on Taanilan mukaan ”häpäisty”, koska monipuolisesta kirjoittajasta ja vaikuttajasta ovat jälkipolvet tehneet vain satusedän.
– Oikeasti Topelius oli kova tyyppi.
Virsi-ilta jatkuu vielä muutamalla anekdootilla, taanilalaisella analyysilla ja veisuulla. Kirkosta poistuu Helsingin iltaan taatusti uutta oppinutta seurakuntaa.
Ja todella muutama vanha virsikin on tullut taas veisatuksi.
Hannu Taanila kumppaneineen on tänä vuonna pitänyt virsi-iltoja Temppeliaukion kirkossa tammikuusta lähtien. Hän on usein puhunut aiheesta myös aikaisemmin ja eri foorumeilla.
Kuluvan vuoden aikana Taanila on mukana virsitilaisuuksissa myös muualla maassa, esimerkiksi 11. elokuuta Turussa, jolloin Mikaelinkirkossa on Lutherin virsi-ilta.
Kuvat: Olli Seppälä
Lue myös:
Hannu Taanila: Katri Helena, Jari Sillanpää ja Cheek ovat nykyajan kapitalistista virsirunoutta