Kun seurakunnassa tehdään päätöksiä, on samalla arvioitava, millä tavalla ne vaikuttavat alle 18-vuotiaisiin eli lapsiin ja nuoriin. Vuoden alusta lähtien kirkolliskokouksen päätös on ollut velvoittava: lapsivaikutusten arviointi, LAVA, on tehtävä aina hallinnollisten päätösten valmistelussa. Miten tämä on seurakunnissa toteutunut?
Vain harva luottamushenkilö on käytännössä tuttu LAVAn kanssa
Toimiva lapsivaikutusten arviointi vaatii hyvää yhteistyötä seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden välillä. Vastuu arvioinnin toteuttamisesta on sillä, joka ensimmäisenä valmistelee esityksen päätöselimelle. Käytännössä esittelijä on usein kirkkoherra.
Jos valmistelija huomaa, että esityksellä voisi olla lapsivaikutuksia, hän ottaa yhteyden lapsiasiahenkilöön. Lapsiasiahenkilö on yleensä joku työntekijä, miksei myös luottamushenkilö. Ihannetapauksessa heitä onkin kaksi – toinen on työntekijä ja toinen luottamushenkilö.
– Lapsiasiahenkilöt tekevät käytännön arvioinnin ja tuovat sen päätöksenteon tueksi, sanoo varhaiskasvatuksen asiantuntija Raija Ojell Kirkkohallituksesta.
Jokaisessa hiippakunnassa on järjestetty LAVA-koulutusta. Kaikkiaan lapsiasiahenkilöitä on tällä hetkellä 234. Puolet seurakunnista ei kuitenkaan ole nimennyt vielä yhtään lapsiasiahenkilöä.
Viime seurakuntavaaleissa 90 prosenttia ehdokkaista sitoutui noudattamaan Kaikkien kirkko –huoneentaulua, mihin sisältyi lasten huomioiminen päätöksenteossa.
Toistaiseksi vain harva uusi luottamushenkilö on tullut käytännössä tutuksi lapsivaikutusten arvioinnin kanssa. Päättäjät eivät ole lähimainkaan tietoisia siitä, onko jonkin esityksen taustalla tehty lapsivaikutusten arviointia.
– Päätösehdotuksessa ei toki tarvita kirjausta asiasta. Mutta päättäjien on voitava nähdä valmisteluasiakirjoista, onko arviointi tehty, korostaa Ojell.
Lapsivaikutusten arvioinnin tarkoitus ei ole pönkittää byrokratiaa, vaan lisätä lasten osallisuutta kaikessa kirkon toiminnassa.
– Kaikista asioista ei tarvita perusteellista arviointia, mutta jokaisen päätösehdotuksen kohdalla on mietittävä, onko perusteellisempi arviointi tarpeen, Ojell toteaa.
Nurmijärvellä LAVAa alettiin elää todeksi jo ennakkoon
Monessa seurakunnassa vasta opetellaan LAVA-menetelmää, mutta Nurmijärven seurakunta aloitti lapsivaikutusten arvioinnin jo ennen sen lakisääteisyyttä. Siellä arvioinnin sysäsi liikkeelle 2012 aktiivinen luottamushenkilö Pia Jaakkola. Hänestä tuli samalla seurakunnan ensimmäinen lapsiasiahenkilö.
Työparikseen hän sai pian lapsityöntekijä Sanna Puhakan. Nyt Nurmijärvellä on kolme lapsiasiahenkilöä, kun joukkoa vahvistaa nuorisotyönohjaaja Maritta Kopsala.
Sanna Puhakka kertoo, että kolmikko tekee lapsivaikutusten arviointia käytännönläheisesti. He ovat viestinviejiä seurakuntalaisten ja hallinnon välillä. Kentän kuulumisia he kyselevät asiakaspalautteilla ja ihmisten pariin jalkautumalla.
– Tuolla me oltiin kylillä jälleen lapsen oikeuksien päivänä nallena ja kettuna.
Varsinaista arviointia päätösten tueksi he tekevät satunnaiseen tahtiin. Puhakan mukaan joskus kuluu kolme viikkoa, ettei arviointitehtäviä ole. Joskus niitä tulee useita peräkkäin.
– Käytännössä meidän täytyy olla koko ajan hereillä siinä, missä mennään. Arviointi on tehtävä päätösten valmisteluvaiheessa. Jos valtuuston esityslista on valmis, arviointia ei voi enää tehdä.
Eräs käytännön esimerkki LAVAn vaikutuksista Nurmijärven seurakunnassa liittyy suunnitelmaan lopettaa yksi lapsityön virka. Lapsiasiahenkilöt tekivät perustellun arvion aiotun lakkautuksen negatiivisista vaikutuksista. Päättäjät ymmärsivät asian merkityksen eikä virkaa lakkautettu.
Opinnäytetyö: Helsingissä lasten todellinen kuuleminen vasta aluillaan
Helsingin Munkkiniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Hertta Saarinen on tutkinut ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten sitä, miten LAVA on näkynyt helsinkiläisten seurakuntien päätöksenteossa.
Saarinen kokosi aineistonsa muun muassa seurakuntaneuvostojen kevään 2015 pöytäkirjoista. Kehittämishankkeen tilaaja on Helsingin seurakuntayhtymä.
– Olemme päässeet lapsivaikutusten arvioinnissa vasta liikkeelle. Tutkimusmatkani varrella on tullut selväksi, että tämä prosessi on hidas. Merkintöjä löysin ainoastaan muutaman seurakuntaneuvoston pöytäkirjoista, Saarinen kertoo.
Toisaalta hän korostaa, että lasten ja nuorten parissa tehdään seurakunnissa paljon hyvää työtä ja lasten etua mietitään päätösten alla. Myös lapsiasiahenkilöitä on valittu Helsingissä useimpiin seurakuntiin.
– Asia vain on niin uusi, ettei sujuvia käytäntöjä ole vielä syntynyt. On myös huomattava, että kirkolliskokous ei velvoittanut seurakuntia kirjaamaan lapsivaikutuksia pöytäkirjoihin. Se määritteli, että lapsivaikutukset on arvioitava päätöksiä valmisteltaessa. On siis mahdollista, että lavasta on kirjaus valmisteluasiakirjoissa, mutta asia ei näy pöytäkirjan päätöspykälässä, Saarinen sanoo.
Muutamissa helsinkiläisissä seurakunnissa LAVA on tehty muun muassa mietittäessä messujen ajankohtia. Pariin kertaan se on ollut mukana myös työntekijävalintoja tehtäessä.
Osana Saarisen kehittämishanketta Helsingin seurakuntien lapsiasiahenkilöiltä kysyttiin, mitä he tarvitsisivat oman toimintansa tueksi. Verkostoituminen koettiin tärkeäksi, perehdytystä ja koulutusta tehtävään koki moni tarvitsevansa enemmän. Samoin yhteistyötä esimerkiksi kirkkoherrojen kanssa toivottiin kehitettävän.
– Tutkimusta tehdessäni esiin on noussut kysymys siitä, miten lapset ja nuoret ihan oikeasti tulisivat kuulluiksi, ja miten me Helsingin seurakunnissa ja yhtymässä teemme siitä totta. Tämän kanssa ollaan vielä paljolti lähtöruudussa, Hertta Saarinen summaa.
Kuva: Olli Seppälä. Turun tuomiokirkon pehmokoirat vahtivat lasten etua messuissa.