Kristus ristiinnaulittiin ja hän kärsi kovia tuskia. Luomakunta seurasi henkeään pidätellen pelastushistoriaa.
Sotapäällikkö huusi, että antakaa tuomitulle juotavaa. Mutta kukaan ei uskaltanut liikahtaa paikaltaan.
Silloin harmaa lintu nousi siivilleen ja lennähti metsän reunaan. Se keräsi sieltä puolukoita ja otti kaivosta kupin vettä. Lintu puristi puolukoiden mehun veteen.
– Tässä on sinulle raikasta juotavaa, se sanoi Kristukselle ja nosti kupin tämän huulille.
Silloin kupista valui mehua, joka tahri linnun höyhenet punaisiksi. Lintu liikuttui Kristuksen läheisyydestä niin, että unohti jälkeenpäin pestä pukunsa.
Niin punatulkku sai syvänpunaisen värinsä.
Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) kuuluu peippolintuihin. Se on helpoiten tunnistettavia pikkulintujamme, varsinkin korea-asuinen koiras. Punatulkku on paikkalintu, ja sitä tavataan Euroopan ja Aasian leudoilla alueilla. Suomen punatulkut saattavat lähteä vaeltamaan etelään ja meren yli Ruotsiin ja Viroon.
Punatulkkujen kevätmuutto on huomaamaton. Myös pesimäaikana lintu sattuu vain harvoin satunnaisen luonnossa liikkujan silmiin. Punatulkku viihtyy Suomessa kuusivaltaisissa sekametsissä, Euroopassa sitä tavataan puistoissa ja puutarhoissa.
Ruotsiksi linnun nimi on domherre eli tuomioherra, mikä viittaa katolisen kardinaalin punaiseen asuun. Kansanperinteessä punatulkun ilmestymistä pihapiiriin on pidetty huonona merkkinä, se on kuolemanlintu ja kuolinvarpunen.
Nykyisin lintulaudoilla piipahtava sympaattisen pönäkkä punatulkku on odotettu vieras.
Punavatsainen lintu on kuin huutomerkin piste. Se julistaa luomakunnan yllätyksellisyyttä. Lintulaudalla einehtivä tai kuusen oksalla istuva punatulkku on viesti elämän lahjan antajalta.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.