Iltarukous on ollut perinteisesti tärkeä osa kotien hengellistä elämää ja kristillistä kasvatusta. Se on matalan kynnyksen uskonnollisuutta ja uskontokasvatusta. Kotien uskontokasvatus on viime aikoina ohentunut, mutta nykyisten vanhempien ikäpolvesta vielä varsin moni on oppinut iltarukouksen lapsena.
Tällä viikolla on vietetty iltarukousviikkoa, jonka on ideoinut Nuori Kirkko ry. Mikkelinpäivän materiaali haastaa seurakuntia nostamaan iltarukousperinnettä esille ja tarjoaa konkreettisia ideoita iltarukouksista ja -lauluista.
Teen Helsingin yliopistossa väitöstutkimusta kirkollisesta varhaiskasvatuksesta, erityisesti vauvamuskareista. Sen myötä olen päässyt keskustelemaan monien perheiden kanssa uskontokasvatuksesta ja siinä yhteydessä myös iltarukouksesta. Monet miettivät, milloin olisi hyvä aika opettaa lapselle iltarukous.
Kirkollisen toimitusten kirjassa olevassa kastepuheessa sanotaan: ”Kun tämä lapsi opettelee puhumaan, opettakaa häntä silloin myös rukoilemaan.” Minä väitän, että iltarukouksen opettamisessa ei tarvitse odottaa, että lapsi osaa puhua. Jos vanhemmat haluavat opettaa lapselleen iltarukouksen tai iltalaulun, sen opettaminen kannattaa aloittaa jo raskausaikana.
***
Viime vuosina tietämys sikiö- ja vauvaikäisen lapsen valmiuksista on lisääntynyt. Sikiö oppii paljon asioita ympäristöstään jo raskausaikana. Jos äiti laulaa lapselleen samaa laulua joka päivä, vaikkapa iltavirttä, lapsi oppii tunnistamaan sen jo raskausaikana. Sama voi päteä iltarukoukseen.
Monet iltarukoukset ovat riimimuotoisia runoja, joissa on lorumainen, tunnistettava rytmi. Kun äiti lukee rukousta ääneen yksin tai yhdessä muun perheen kanssa, on äänen voimakkuus, puheen sävy ja melodia usein toisenlaisia kuin arjen muissa puhetilanteissa.
On havaittu, että vauva tunnistaa kohdussa toistuvasti kuulemansa melodian myös syntymänsä jälkeen. Äänet, jotka rentouttivat äitiä raskausaikana, voivat rauhoittaa vastasyntynyttä vauvaa. Tuttu laulu tai rukous voi siten olla turvallinen silta kohdusta ulkomaailmaan.
Vanhemmat rakentavat vauvaikäisille monenlaisia iltatoimi- ja nukuttamisrutiineja. Iltarukous sopii luontevasti yhdeksi iltarutiiniksi. Se on tapa, josta ei tarvitse luopua lapsen kasvaessa. Pieni vauva ei vielä ymmärrä rukouksen sanoja, mutta hän ymmärtää läheisyyden kieltä ja nauttii samanlaisena toistuvasta rituaalista.
Yhteiset laulu- tai lorutteluhetket voivat tukea vanhempien ja lasten välistä varhaista vuorovaikutusta ja turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista, joiden ajatellaan olevan myös myöhemmän uskonnollisuuden pohja. Rukouksen sanat, jotka ensin tulevat tutuiksi vauvalle rytmin tai melodian kautta, voivat avautua ja antaa turvaa myöhemmin elämässä. Iltarukous voi myös olla vauvan vanhemmalle tärkeä, huojentavakin muistutus siitä, että lapsen elämä ei ole vain hänen varassaan.
***
Kun kysyin kouluikäiseltä lapseltani, minkä ikäiselle lapselle voi opettaa iltarukouksen, hän vastasi hämmentyneenä: ”Miten niin opettaa? Eikö iltarukouksen opi itsestään?”
Iltarukous opitaan osallistumisen kautta. Ensin lapsi osallistuu kuulemalla, myöhemmin hän voi liittyä sanoihin mukaan. Aikuisen avulla lapsi pääsee osalliseksi sellaisesta toiminnasta, johon hän ei pysty vielä yksinään. Iltarukouksen kautta lapsi pääsee osalliseksi myös omasta kulttuuriperinnöstään ja ehkä myös sukunsa traditioista.
Isoäitini, joka kuoli kymmenen vuotta ennen syntymääni, rukoili äitini kanssa samoilla sanoilla kuin minä omien lasteni kanssa tänään. On ihmeellistä, miten samat sanat voivat kantaa ja tuoda turvaa sukupolvesta toiseen.
Oma kokemukseni äitinä on vahvistanut käsitystäni siitä, että iltarukousperinteen voi aloittaa jo ihan pienenkin lapsen kanssa. Perheemme iltarukous on varsin pitkä. Siihen kuuluu mieheni ja minun lapsuuden iltarukoukset peräkkäin luettuna. Sen jälkeen pyydetään siunausta perheenjäsenille ja lähisukulaisille luettelemalla heidät yksitellen. ”Siunaa isää, äitiä…”
Kun kuopukseni oppi yhdeksän kuukauden iässä sanomaan äiti, tapahtui jotakin yllättävää: lapsi osallistui iltarukoukseen sillä ainoalla sanalla, jonka hän osasi sanoa. Hän odotti rukouksen ajan keskittyneesti oikeaa hetkeä ja heläytti kirkkaalla lapsen äänellä juuri oikeassa kohdassa ”ÄITIÄ” ja hymyili onnellisesti. Tämä toistui illasta toiseen lapsen ollessa alle yksivuotias. Vauva osallistui rukoukseen siunaamalla äitiä.
***
Lapsi oppii rukoilemaan vain näkemällä ja kuulemalla rukousta. Kun tapa tulee tutuksi, on sitä helppo myös varioida, keksiä omia rukouksia tai ottaa käyttöön uusia sanamuotoja. Jo taaperoikäiset lapset osaavat keksiä, kenelle tai mille pyydetään siunausta tai mistä kiitetään.
Iltarukousperinteen puolesta kannattaa pitää ääntä. Monilla paikkakunnilla seurakunta vierailee perhevalmennuksessa kertomassa kasteesta ja seurakunnan perhetoiminnasta. Se on yksi mahdollinen tilanne, jossa voi rohkaista tulevia vanhempia iltarukoukseen.
Raskausaikana voi muistella, millaisia iltarukouksen perinteitä kummankin vanhemman lapsuudessa on ollut. Samalla voi jutella siitä, millaista uskontokasvatusta vanhemmat haluavat omalle lapselleen antaa.
Iltarukous voi tuoda turvaa jo vastasyntyneelle ja lohduttaa pimeää pelkäävää suurempaa lasta. Iltarukouksen voi luontevasti liittää hyvän yön toivotteluihin lapsiperheessä. Vuosien myötä rukouksen sanojen syvyys avautuu ja tapa voi rohkaista rukoilemaan myös omin sanoin. Kuten vanha viisaus toteaa. Kun ihminen varjelee tapaa, tapa varjelee ihmistä.
Kirjoittaja on uskonnonpedagogiikan tohtorikoulutettava.
Kuva: Vastavalo / Mikko Karjalainen