Nuorten kyky hahmottaa ja suodattaa Ukrainan tilanteesta kertovia uutisia vaihtelee. Jotkut pelkäävät mahdollista sotaa ja jopa sen leviämistä Suomeen. Toiset eivät ole noteeranneet aihetta ollenkaan. Miten asia on näkynyt seurakuntien nuorisotyössä? Entä miten nuoriin vaikuttaa median tapa tehdä kaikista tunteista, niin surusta kuin pelostakin, yhteisöllisiä?
”Keskusteltaisko ulkopolitiikasta?”
Joensuun seurakunnan nuoret ovat miettineet Ukrainan tilannetta paljon. Viime perjantain nuortenilta käytettiin nuorten omasta aloitteesta tästä asiasta keskustelemiseen.
– Nuortenillan alkurukouksessa muistimme Ukrainaa ja siitä alkoi vilkas keskustelu. Nuoret itse kysyivät, että puhuttaisiinko kuule tällä kertaa ulkopoliittisista asioista, kertoo nuorisotyönohjaaja Delila Myyry.
– Nuoria huolettaa, syttyykö lähialueella sota. He myös pelkäävät mahdollisen sodan leviämistä ja vaikutuksia Suomeen, vaikka pitävätkin pelkojensa toteutumista epätodennäköisenä.
Myyry kävi nuorten kanssa läpi erilaisia mediassa esille nousseita faktoja ja huhuja tilanteeseen liittyen.
– Nuorten tunteita, pelkoja ja huolta ei pidä mitätöidä tai vähätellä. Samalla on tärkeää rauhoitella heitä faktatietojen pohjalta. Pelkoja ei kannata lietsoa itsessään eikä muissa, mutta nuorten todellisista tunteista on puhuttava suoraan.
Myyry pitää aikuisten tärkeänä tehtävänä tuoda värisävyjä nuorten mustavalkoiseen maailmaan. Hän arvioi, että aikuisetkin ovat tilanteesta huolissaan, mutta vaihtoehtoina eivät ole vain täysimittainen sota tai täydellinen rauha. Nuoret tarvitsevat tietoa siitä, että tilanteen ratkaisemiseksi on käytettävissä monenlaisia rauhanomaisia kansainvälisen painostuksen keinoja.
– Myös rukous on tärkeää. Se tuo turvaa ja toivoa nuorillekin. Huolet voi viime kädessä jättää Jumalalle. Seurakunnan viesti nuorille on mielestäni se, että maailman kärsimys on selittämätöntä, mutta Jumalaan voi silti luottaa.
Pelättävissä on, että Putinin toimet Ukrainassa lisäävät naapurimaissa rasistista suhtautumista venäjänkielisiin maahanmuuttajiin. Delila Myyry ei ole kuitenkaan havainnut Joensuussa nuorten keskuudessa erityistä ryssävihaa. Hänen mukaansa nuoret suhtautuvat keskimäärin paremmin venäläisiin kuin vanhemmat ihmiset.
– Ennakkoluuloja ja rasistisia asenteita toki löytyy aina, mutta Joensuussa on kuitenkin totuttu elämään arkea venäläistaustaisten ihmisten kanssa. Heitä näkyy kaikkialla kaupoissa ja katukuvassa, Myyry sanoo.
Kouvolassa pelkoja käsiteltiin koulupalon yhteydessä
Kouvolan nuorisotyön johtaja Sami Yrjösuuri ei ole havainnut, että Ukrainan tilanne pyörisi mitenkään erityisesti nuorten mielissä. Sen sijaan kouvolalaisten nuorten turvallisuudentunnetta järkytti vajaa kuukausi sitten laaja koulupalo, jonka yhteydessä Kouvolan yhteiskoulu tuhoutui suurelta osin.
– Koulupalon jälkeen nuortenillassa oli teemana ’pelosta vapaaksi’. Käsittelimme silloin pelkoja yleisellä tasolla ja aika kevyesti. Tarkoituksena oli antaa palon jälkimainingeille tilaa ja samalla varoa niissä vellomista. Toivon, että tuo ilta auttaa nuoria jäsentämään myös Ukrainan tilanteeseen liittyviä pelkoja, jos niitä ilmenee, Yrjösuuri sanoo.
Kouvolassakin asuu paljon Venäjältä muuttaneita ihmisiä. Yrjösuuren havainto on sama kuin Delila Myyryn: nuoret ovat huomattavasti vähemmän asenteellisia venäläisiä kohtaan kuin vanhemmat.
– Kouvola ei toki ole rasismista vapaa alue, mutta nuorten keskuudessa ongelma ei ole merkittävä. Nuorten maailmassa menneet vääntämiset itänaapurin kanssa eivät enää näy sillä tavoin kuin vanhemmilla sukupolvilla. En ole törmännyt heidän keskuudessaan venäläisiin kohdistuvaan rasismiin. Jos törmäisin, puuttuisin siihen toki heti, Yrjösuuri toteaa.
Vaasassa Venäjä ei pelota nuoria
Vaasassa vietettiin viime viikolla hiihtolomaa. Hiihtolomarippikoulussa nuoria eivät mietityttäneet Ukrainaan liittyvät kysymykset.
– Enemmän nuoria tuntui murehduttavan se, miten he selviävät leiriviikosta ilman energiajuomaa. Hiukan tuli sellainen tunne, että osaavatko nuoret tuollaista sodanuhkahuolta edes ajatella. Ehkä tämä asia ei täällä ihan läntisessä Suomessa mietitytä nuoria samalla tavalla kuin idässä, sanoo nuorisotyönohjaaja Mikko Matkoski.
Matkosken arvion mukaan työntekijät kuitenkin nostavat teeman esiin tämän viikon nuortenilloissa. Nuoret saavat esittää kysymyksiä, aiheesta voidaan keskustella ja rauhan puolesta rukoillaan.
Tunteiden yhteisöllistäminen voi lietsoa hysteriaa
Nykyään media ja sosiaalinen media kollektivisoivat kaikki tunteet. Tämän havainnon on tehnyt lahtelainen pastori Kaija Jyrkkä, joka on aikaisemmalta koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja. Hän on työskennellyt myös nuorisopsykiatrian parissa.
– Kun kaikista tunteista tehdään yhteisöllisiä, media tekee rahaa. Kollektiivinen suru voi vielä palvella jotakin hyvää yksilöiden elämässä. Sen sijaan kollektiivisen pelon lietsomisessa en näe mitään hyvää. Päätin tietoisesti olla puhumatta viime sunnuntain saarnassa Ukrainan tilanteesta, mutta puhuin pelosta ja sen vastavoimasta rakkaudesta, Jyrkkä sanoo.
Jyrkän mielestä kaikkien hyvinvointia palvelee asioiden selkeä kahtiajako. On asioita, joihin voimme vaikuttaa. Niiden eteen on tehtävä työtä määrätietoisesti. Sitten on asioita, joille emme mahda yksilöinä mitään. Nämä asiat on Jyrkän mukaan syytä jättää rukouksessa Jumalan käsiin.
Sodan uhka on omiaan synnyttämään ihmisten mielissä pelkoa, jopa puhetta maailmanlopusta. Erityinen huoli Jyrkällä on pienistä lapsista, jotka kuulevat uutisia, mutteivät vielä kykene jäsentämään kuulemaansa ja näkemäänsä samalla tavoin kuin vanhemmat.
– Lapsille, nuorille ja kaikille muillekin on tärkeä välittää viestiä, että kristinusko on ennen kaikkea toivon uskonto. Voimme rukoilla viisautta ja rauhaa, Jyrkkä sanoo.
Kuva: Scanstockphoto; Kuvankäsittely: Gun Helminen