Lestadiolaisuuden tutkimus on laajentunut 1990–2000-luvuilla. Sitä on tehty erityisesti Tromssan, Oulun ja uutena keskuksena Lapin yliopistossa. Myös Helsingissä on tutkimusta. Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen puhuu lestadiolaisuuden tutkimuksen nousukaudesta.
– Näen tässä myös median luoman kiinnostuksen.
Ajankohtainen mediakeskustelu on yhtenä tekijänä aiheuttanut sen, että lestadiolaisuutta käsitteleville kursseille tulvii väkeä. Esimerkiksi Jouko Talosen viime keväänä järjestämän Lestadiolaisuuden monet kasvot -kurssin suoritti 37 opiskelijaa ja luennoille osallistui kiinnostuneita kuulijoita yliopiston ulkopuolelta.
Ensi viikolla alkavalle sekä aineopintoihin että syventäviin opintoihin kuuluvalle luentokurssille on peräti 45 ilmoittautunutta. Kurssin nimi on Lestadiolaisuus, kirkko ja sakramentit 1900–1961. Yleensä tällaisille luennoille osallistuu 8–15 henkeä. Talonen kertoo, miten esimerkiksi Itä-Euroopan kirkkohistoriaa koskeva opetus ei ole ollut enää viime vuosina vetovoimaista.
– Vuonna 2012 en saanut pystyyn gradu-seminaaria Itä-Eurooppa-aiheesta. Tämän hetken herätysliikkeitä koskevassa seminaarissani on 10 opiskelijaa, Talonen kertoo.
Kuva: Veikko Somerpuro