Kirkkohistorian professori emeritus Eino Murtorinteen mukaan herännäisyyden syvin olemus on pysynyt samana. Liike on pyrkinyt toimimaan maailmassa, mutta ei maailmasta. Tämä lause on kuitenkin käsitetty eri aikoina eri tavoin.
Itsenäistymisen ja uskontokielteiseksi koetun valtion myötä armon kerjäläisyys ja alatie jäivät herännäisyyden painotuksissa sivuun, kun erityisesti nuori papisto alkoi viedä isänmaallisuusaatetta eteenpäin.
Murtorinteen mukaan isänmaallisuudesta alkoi muodostua korvikeuskonto, joka johti herännäisyyttä harhapoluille. Tosin pohjalaisella ja itäsuomalaisella körttiläisyydellä oli eroja.
– Jossain vaiheessa teatteria, oopperaa, konsertteja ja maallista kirjallisuutta piti välttää, mutta yhteiskunnallisesti sai olla aktiivi isänmaan asialla, Murtorinne sanoi Hengellisessä Kuukauslehdessä (7–8/2019) Tapio Seppälän tekemässä haastattelussa.
Murtorinne korostaa liikkeen pyrkimystä pysyä irrallaan opillisista kiistoista. Tätä hänen mielestään olisi tarpeen yhä uudelleen toistaa.
Professori ottaa Hengellisessä Kuukauslehdessä kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin todetessaan asettuvansa elämän puolelle, kun on puhe samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitosta tai rotukysymyksistä.
– Kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta asiahan on täysin selvä, hän sanoo.
Lähimmäisenrakkaus antaa Murtorinteen mukaan selvän vastauksen tähän pohdintaan.
Murtorinteen mielestä herännäisyydessä on oleellista, ettei se koskaan luovu ikävöivästä uskostaan eikä alatien kristillisyydestä.
Hengellinen Kuukauslehti on Herättäjä-Yhdistyksen 131-vuotias pää-äänenkannattaja, joka ilmestyy 12 kertaa vuodessa.
Kuva: Mari Teinilä. Eino Murtorinne Hengellisen Kuukauslehden kannessa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.