Rakkaat kristityt.
Tänään on tuomiosunnuntai. Tuomiosunnuntai… pitää oikein maistella tuota sanaa. Tuomio.
Tänään on siis se sunnuntai, jolloin pitäisi oikein jyrähtää täältä saarnatuolista. On se sunnuntai, jolloin pitäisi sanoa synti synniksi ja pelotella helvetin tulella… vai kuinka?
Tuomio.
Ei tunnu hyvältä. Ja minun täytyy tunnustaa, etten oikein tunne sellaista puhetta omakseni. En tunne omakseni, vaikken ajattelekaan, että kaikki on yhdentekevää. Sama loppu kaikilla. Ei niin väliä miten elämäänsä elää. On aivan varmasti raja hyvän ja pahan välillä.
Tuomio.
Evankeliumissa tuomiolle joutuneet ihmettelevät – he ovat ymmällään: milloin me näimme sinut? Milloin olisi pitänyt tehdä hyvää? Tuomion peruste tuntui kovin yllättävältä. Kyse oli vain ja ainoastaan suhteesta itse Kristukseen – siihen kuinka olin hänet kohdannut. Kuinka olin hänet kohdannut hätää kärsivissä.
Tuomio.
Tuomiosunnuntai kutsuu ihmettelemään. Missä joukossa minä seison? Olenko oikealla vai vasemmalla? Olenko vuohi vai lammas? Onko edessä rangaistus vai elämä?
Tuomio.
Rakkaat kristityt. Minusta tuntuu, että tuomari on tänään täällä – lähempänä kuin arvaammekaan. Hän on kunkin omassa sydämessä – niin lähellä, ettei lähemmäksi pääse. Se tuomari ei päästä meitä helpolla, se tuomari on usein hyvin armoton. Tuomari, joka jaksaa muistuttaa uudelleen ja uudelleen.
Tuomio.
Omantunnon ääntä on usein sanottu Jumalan ääneksi. Voi se sitä joskus toki ollakin – mutta ei aina. Omatunto voi joskus olla hyvin armoton. Silloin kun se on armoton ja on vetämässä meitä toivottomuuteen tai epätoivoon – ääni ei ole Jumalan ääni, vaan sielunvihollisen ääni. Jumala ei kutsu ketään epätoivoon.
Tuomio.
Päivän evankeliumi muistuttaa meitä siitä, kuka on tuomarimme. Hän on itse Kristus. Kristuksen ensimmäinen sana on: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.” On hyvä muistaa, että meidän Vapahtajamme, Jeesus, toivottaa uudelleen ja uudelleen tervetulleeksi. Siitä kertovat evankeliumit kerta toisensa jälkeen. Olet tervetullut, sinua odotetaan, sinua kutsutaan. Jumala kutsuu elämään, iankaikkiseen elämään. Jeesus on Vapahtaja, ei ahdistaja. Hän ei pelottele, hän toivottaa tervetulleeksi. Kaikki.
Tuomio.
Kadotusta ei ole valmistettu ihmisille, vaan Saatanalle ja hänen enkeleilleen, Jumalan vastustajalle. Meitä kutsutaan elämään. Meitä kutsutaan Jumalan valtakuntaan, rakkauden valtakuntaan. Meitä kutsutaan valtakuntaan, jossa hyvä saa aikaan hyvää, rakkaus rakkautta.
Tuomio.
Kun katson ympärilleni, kun kuuntelen tai luen uutisia. Kun näen pahuutta. Kun näen sydämettömyyttä, on hyvä tietää: tulee päivä, jolloin oikeudenmukaisuus tapahtuu. Tulee päivää, jolloin pahuus voitetaan, sitovat kahleet kirpoavat. On kahdenlaisia tuomioita: niitä joista saa rangaistuksen ja niitä jotka vapauttavat syyllisen.
Tuomio.
Olet vapaa. Rangaistus on jo kärsitty. Siitä meitä täällä kirkossa muistuttaa vaikkapa tuo vanhasta kirkosta säilynyt krusifiksi. Rangaistus on jo kärsitty. Ovi elämään on auki. Käy siitä pelottomin sydämin. ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat”, sanoo Jeesus.