Kun kuningas halusi tietää kuinka kansalaiset elävät ja mitä he kuninkaastaan ajattelevat, hän pukeutui köyhäksi ryysyläiseksi ja kulkemaan kaupungin katuja.
Esim. monissa saduissa tämän oivalluksen kohtaa. Näin kuningas sai aitoa tietoa ihmisten elämästä. Palatsinsa muurien suojassa hän oli hyvin etäällä ihmisten arkisesta elämästä.
En tiedä, mistä sadun kirjoittajat ovat tämän idean löytäneet. Harvoinhan kukaan keksii aivan uutta. Ajatuksilla ja ideoilla on syntyjuurensa. Voisiko tuo köyhäksi tekeytyneen kuninkaan idea olla tuomiosunnuntain evankeliumista? Siinähän kuningas sanoo, että kaiken minkä te teitte tai jätitte tekemättä nälkäiselle, janoiselle, kodittomalle, alastomalle, sairaalle tai vangille, sen te teitte tai jätitte tekemättä minulle.
Evankeliumin kuvaus viimeisestä tuomiosta on Jeesuksen kertomaa. Hän tarkoittaa kuninkaalla itseään. Kaiken mitä me teemme tai jätämme tekemättä apua tarvitsevalle, me teemme Jeesukselle. Jos me kävelemme maassa makaavan ohi, me kuljemme Jeesuksen ohi. Jos suljemme korvamme apua pyytävältä, me suljemme korvamme Jeesukselta.
Tämä on kristillisen uskon keskeinen ajatus. Ensi sunnuntaina on 1 adventti ja alkaa joulun odotus ja jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan valmistautuminen. Jouluna Jumala syntyi ihmiseksi. Tästä joulun ihmeestä alkoi Jeesuksen elämä ihmisenä
Syntymällä ihmiseksi Jumala muistutti ihmisen suuresta arvosta, elämän suuresta arvosta. Elämän suuresta arvosta puhuu myös kirkkovuoden päättävä sunnuntai, tuomiosunnuntai.
Me kohtaamme Jumalan, me kohtaamme Jeesuksen toisessa ihmisessä. Ihminen on äärettömän arvokas. Jokainen ihminen on.
Me kyllä rakentelemme ihmisille omia arvoasteikkojamme. Niissä arvostuksen mittarina on suosio ja asema, raha ja menestys. Tällaista ajattelua elämä näyttää ruokkivan. Urheilussa, erityisesti ammattiurheilussa, puhutaan arvokkaista pelaajista. He ovat joukkueelleen arvokkaita ja heille myös maksetaan muita enemmän.
Tuomiosunnuntain sanoma antaa elämään toisenlaisen näkökulman. Elämän arvoa, ihmisen arvoa ei mitatakaan rahassa. Tärkeintä on se, millaisia ihmisiä me olemme toisillemme. Tärkeintä on se, mitä me teemme toisillemme.
Jeesuksen mukaan meidän elämäämme mitataan ja punnitaan sen mukaan miten me tänäänkin suhtaudumme apua tarvitsevaan lähimmäiseen, ystävään, kaveriin tai aivan tuntemattomaankin ihmiseen. Sillä jokainen ihminen on arvokas, yhtä arvokas.
Tästä meidän on toinen toistamme jatkuvasti muistutettava. Kun ihminen syystä tai toisesta joutuu luopumaan työstä tai ei saa työtä, ei hän ole sen arvottomampi kuin työssä käyvätkään.
Aina ei ole helppoa yhtäläiseen ihmisarvoon uskoa. Kun elämä on yhtä harmaata ja toivotonta kuin mitä marraskuun lopun päivä on, omanarvontunto kulkee hyvin matalalla. Monenlaiset kysymykset risteilevät mielessä.
Suomessa työ on perustuslaillinen oikeus. Kaikkien kohdalla oikeus ei toteudu. Työttömyys koettelee monia. Tänä vuonna 8,4 prosenttia suomalaisista on ollut työttömiä. Onneksi prosenttiluku ei ole niin suuri kuin 20 vuotta sitten, jolloin työttömiä oli puolet enemmän 16,4 prosenttia, yhteensä 400 000 suomalaista.
Elämä ei tunnu aina oikeudenmukaiselta. Eikä se sitä aina ole. Elämässä tapahtuu asioita, jotka ovat oikeustajumme vastaisia. Tapahtuu vääryyttä. Me ihmiset teemme väärin.
Kerran oikeus toteutuu. Tästä tuomiosunnuntain sanoma muistuttaa. Kerran vääryys saa palkkansa ja oikeus voittaa.
Edessä oleva oikeuden päivä kutsuu meitä tekemään jo nyt työtä oikeudenmukaisuuden puolesta, kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta. Me ihmiset olemme elämän nykyisen laiseksi tehneet. Me voimme sitä myös muuttaa.
Me voimme tehdä elämää paremmaksi ja paratiisia emme kuitenkaan saa tänne maanpäälle rakennettua. Jeesuksen sanat antavat ymmärtää, että keskellämme on aina nälkäisiä ja kodittomia, sairaita ja vangittuja.
Meidät on kutsuttu auttamaan heitä, tuomaan heille elämän toivoa, välittämään heille ihmisarvoa.
Jumala on rakastanut maailmaa, jokaista ihmistä niin paljon, että antoi oman Poikansa syntyä ihmiseksi, että jokainen ihminen pelastuisi elämään tässä elämässä ja kerran iankaikkisessa elämässä.
Tätä Jumalan suurta tasapuolista rakkautta, kaikille kuuluvaa toivoa meidät on kutsuttu välittämään ympärillemme. Silloin meillä itsellämmekin on toivo tänään ja kerran viimeisenä päivänä.
Tähän työttömien kirkkopyhään liittyen seurakuntamme facebook –sivulla on marraskuinen luontokuva. Kuva toi mieleen laulun nuoruudesta, Simon & Garfunkelin Bridge over trouble water, Silta yli synkän virran.
Laulun sanat kutsuvat rakentamaan apua ja tukea tarvitsevalle siltaa vaikeiden päivien yli. Jeesus on omalla kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan rakentanut sillan kaiken pahuuden ja kuolemankin yli. Siksi me hänen seuraajinaan voimme sillanrakentajia olla.
”Kun oot rauhaton, pelko vallan saa. Kun yön sä mietit taas, mikä odottaa, silloin näin yli synkän virran sillan rakennan. Sulle vain yli synkän virran sillan rakennan.”