Jeesuksen ristinkuolema on askarruttanut minua aina. Koko asia tuntuu niin käsittämättömältä. Kuinka Jumala, joka on rakkaus, vaatii anteeksiantonsa lunnaiksi ihmisuhrin? Miten Jumala, joka on hyvyys, vaatii vihansa lepyttämiseksi tappamaan ihmisen hitaasti kiduttamalla. Tämä ei minun järkeeni ole millään meinannut mahtua. Ei sittenkään, vaikka Jumala ratkaisi asian antamalla uhriksi poikansa, kolmiyhteisen persoonansa yhden osan, eli itsensä. Siitä huolimatta minua on jäänyt tässä kuviossa askarruttamaan väkivallan merkitys ja tarkoitus. Miksi Jumala ei voinut armahtaa ihmisiä ilman uhria? Miksi armahdukseen tarvittiin verta?
Mutta entäpä jos ristiä ei olisi ollutkaan? Jos Jumala olisi ilmoittanut antavansa ihmisille synnit anteeksi ilman mitään vastalahjaa tai rangaistusta, ihan hyvää hyvyyttään. Miten asiat olisivat siinä tapauksessa menneet? Millainen meidän uskontomme olisi ilman ristiä? Mietitäänpä sitä hetken.
Jeesuksen ristinkuolema ihmisten syntien sovitukseksi on koko kristinuskon keskus. Se on koko uskon lähtökohta ja perustava ajatus. Sen vuoksi on hyvin vaikeaa kuvitella mitä uskomme ja elämämme olisi ilman sitä. Mutta yritetään kuitenkin. Lähdetään liikkeelle vaikkapa uskontunnustuksesta. Miltä se kuulostaa ilman kärsimystä ja ristinkuolemaa:
”sikisi Pyhästä Hengestä syntyi neitsyt Mariasta, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”.
Heti alussa tulee eteemme ongelma. Jos Jeesuksen ristinkuolemaa ei olisi ollut, niin mitä tarkoitusta varten olisi tarvittu Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntyminen Neitsyt Mariasta. Miksi Jeesuksen olisi tarvinnut syntyä maailmaan? Olisiko hän vain tullut antamaan meille eettistä opetusta? Eikö sen asian olisi voinut joku profeettakin hoitaa?
Entäpä me ihmiset; riittäisikö meille tieto siitä, että Jumala on päättänyt hyvyydessään antaa meidän kaikki syntimme anteeksi, ilman mitään vastiketta tai hyvitystä. Pystyisimmekö me silloin todella uskomaan, että syntimme on anteeksi annettu? Osaisimmeko me antaa arvoa vastikkeettomalle lahjalle? Herättäisikö tällainen lepsu Jumala meissä pelkoa ja kunnioitusta? Miten kävisi Jumalan antamien käskyjen ja Raamatun elämänohjeiden? Yrittäisimmekö edes noudattaa niitä, jos tietäisimme Jumalan ilman muuta antavan syntimme anteeksi ilman mitään pelkoa rangaistuksesta?
Mitä pidemmälle tätä ajatusvyyhtiä auki kerii, sitä mahdottomammalta se alkaa tuntua. Nopeasti huomamme, että Jeesuksen ristinkuolemalla on niin kokonaisvaltainen merkitys koko uskontomme oppirakennelmaan, että sen korvaaminen Jumalan vastikkeettomalla armahduksella romahduttaisi pohjan koko kristinuskolta. Ilman ristiä ja Kristusta ei kerta kaikkiaan voi olla kristinuskoa.
Jos kuitenkin vielä vähän jatkamme päämme vaivaamista, voimme ymmärtää myös sen, että ei Jeesuksen ristinkuoleman poistaminen Jumalalle ongelma olisi. Meille ihmiselle ja meidän uskollemme se vaikeuksia tuottaisi.
Vai miltä tuntuisi kuulla, että Jumala on parituhatta vuotta sitten kertakaikkisesti päättänyt antaa meille ihmisille anteeksi meidän syntimme? Pystyisitkö sinä uskomaan, että siinä oli mukana myös sinun syntisi, sekä ne synnit mitä teit viime vuonna, että ne jotka ensi vuonna tulet tekemään? Tuntisitko huojennusta? Vaikuttaisiko tällainen synninpäästö elämääsi niin, että yrittäisit tehdä parannusta synneistäsi? Eiköhän se päinvastoin lisäisi meidän välinpitämättömyyttämme syntiä kohtaan ja sitä kautta pahuuttamme toinen toisiamme kohtaan?
Meidän ihmisten elämä perustuu ostamiseen ja maksamiseen. Mitään ei saa ilmaiseksi, tai jos saakin, niin semmoiselle on kovin vaikea mitään arvoa antaa. Meidän järjestelmässämme rikoksesta seuraa rangaistus. Vastikkeettoman lahjan vastaanottaminen on vaikeaa, tai ainakin hyvin epäilyttävää. Sellaiseen on helposti koira haudattuna, tai jos ei olisikaan, niin sellaisesta kuitenkin jää hankalaan kiitollisuudenvelkaan. Kuinka meidän sitten olisikaan mahdollista uskoa, että Jumala pelkkää rakkauttaan antaa meille meidän syntimme anteeksi? Etenkään Jeesuksen ajan ihmisten, kun takana oli vuosituhansia jatkunut uhraamisen perinne, jossa synnin ja veriuhrin yhteys oli iskostunut kansan selkäytimeen. Syntien anteeksiantaminen ilman verenvuodatusta olisi ollut Jeesuksen ajan ihmisten mielestä täysin mahdotonta. Ilman verta ei ollut sovitusta. Ei Jumala sitä verta tarvinnut. Ihmiset tarvitsivat uhrin ja veren voidakseen uskoa synnit sovitetuksi.
Jumalan rakkaus ja armollisuus ihmisiä kohtaan tulee ilmi hänen ainutlaatuisessa pelastussuunnitelmassaan. Jumala pelasti syntisen ihmiskunnan uhraamalla itsensä ihmisten puolesta. Uhrin hän toteutti niin konkreettisella tavalla, että ihmisten oli mahdollisuus se ymmärtää. Jumala antoi poikansa Jeesuksen syntyä maailmaan ihmiseksi ja kärsiä pitkäperjantaina ristinkuoleman, jotta ihmiset saisivat sen koston ja veren, jonka he tarvitsivat, uskoakseen lunastuksen todeksi.
Jokaisena pitkäperjantaina minä kauhistelen sitä raakuutta, millä Jeesus runneltiin ja tapettiin. Samalla kuitenkin ymmärrän, miksi tämä tapahtuma tarvittiin. Ilman pimeyttä ei ole valoa. Ilman pitkäperjantaita ei tule pääsiäistä. Ilman pitkäperjantaita ei olisi armahdusta eikä kristinuskoa. Siksi pitkäperjantai on niin tärkeä ja välttämätön päivä. Se on päivä, jolloin Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on suurimmillaan.Se on päivä, jolloin Jumala antaa itsensä, rakkaudesta minuun ja sinuun.
”Sillä Jumalan on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän”.