Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme. Näin me kohta tunnustamme uskomme. Tämän ihmeellisen uskon, pelastavan uskon Jumala on meissä Sanansa ja Henkensä kautta herättänyt.
Yhteinen usko kantaa, mutta omassa uskossa on paljon epäuskoa. Siksi toisinaan toivomme, että olisimmepa eläneet Jeesuksen aikana ja nähneet hänen ihmeelliset tekonsa. Kyllä silloin olisi ollut helppo uskoa.
Evankeliumit kertovat toista. Silloinkin toiset uskoivat, toiset eivät. Ihmeellisimmätkään ihmeteot eivät herättäneet kaikkia uskomaan. Kaikki eivät uskoneet, että juuri Jeesus Nasaretilainen olisi luvattu Messias.
Epäilyn ymmärtää, koska Jeesus oli toisenlainen kuningas kuin oli odotettu. Profeetta Samuel voiteli kuningas Daavidin tehtäväänsä. Daavidin veroiseksi ja kaltaiseksi kuviteltiin tulevakin Messias, voideltu. Heprean sana Messias tarkoittaa voideltua. Voideltua tarkoittaa myös kreikan sana Kristus.
Evankeliumit kertovat, että Jeesuskin voideltiin. Voitelua eivät suorittaneet profeetat, vaan aivan tavalliset ihmiset, kaksi naista.
Jeesuksen julkisen toiminnan alkupuolella syntistä elämää viettävä nainen voiteli fariseuksen kodissa Jeesuksen jalat. (Luuk. 7: 36-38).
Palmusunnuntain evankeliumi kertoo kuinka Betaniassa ystäväkodin Maria voitelee kalliilla nardusöljyllä Jeesuksen jalat.
Nämä naiset olivat kohdanneet Jeesuksen. Luukas kertoo evankeliumissaan Jeesuksen vierailleen sisarusten, Martan ja Marian kodissa. Tuolloin Maria oli istunut Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunnellut Jeesuksen puhetta.
Martta –sisar aivan harmistui siitä, että joutui yksin palvelemaan vieraita. Silloin Jeesus sanoi Martalle: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10: 41-42)
Jeesuksen sanojen kuulijalla, hänen sanojensa lukijalla on hyvä osa. Näin Jeesus sanoo sinullekin tänä päivänä. Jeesuksen sanan kuulijalla on hyvä osa, eikä sitä hyvää osaa oteta pois.
Jeesus vertasi seuraajiaan lampaisiin, jotka kuulevat Hyvän Paimenen äänen. ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä” (Joh. 10: 27-29)
Jeesuksen sanojen kuulijan hyvää osaa ei oteta pois. Kukaan ei voi ottaa sitä pois.
Jeesuksen sanojen kuuleminen vaikuttaa ihmeitä. Tällaisesta ihmeestä päivän evankeliumi kertoo. Maria otti täyden pullon hyvin kallista nardusöljyä ja voiteli öljyllä Jeesuksen jalat. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Yhtäkkiä huone oli täynnä hyvää tuoksua, mutta myös suurta ihmetystä ja hämmennystä. Hyvänen aika, mitä tuo Maria nyt teki!
Juudas puki hämmennyksen sanoiksi: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.”
Voide oli todella kallista. 300 denaaria oli tuohon aikaan työmiehen vuosipalkka. Me tämän ajan rahaan ja tavaraan kiintyneet ihmiset ymmärrämme Juudaksen kysymyksen varsin hyvin. Tuliko kallis voide nyt oikein käytettyä? Eikö sitä olisi voinut käyttää hyödyllisemmin? 300 denaarilla olisi ruokkinut monta nälkäistä.
Kun meille läheisiä varoja, yhteisiä varoja, verovaroja käytetään mielestämme väärin, mieleemme nousee lukuisia parempia vaihtoehtoja.
Onko Juudas opetuslapsista meille läheisin? Ei niin, että me häntä julkisesti ihailisimme. Olihan hän Jeesuksen kavaltaja. Mutta edustaako hänen ajattelunsa kuitenkin meidän arkiminäämme, arkista ajatteluamme? Raha kiinnostaa. Sitä olisi mukava saada vähän enemmän kuin mitä nyt tällä hetkellä on. Kovin elämänläheisiä ajatuksia.
Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siksi Paavali varoittaa vakavasti nuorta Timoteusta: ”Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1 Tim. 6: 10)
Juudas ei niinkään ajatellut köyhiä kuin itseään. Muutama päivä kauniilta kuulostavien sanojensa jälkeen Juudas oli valmis kavaltamaan Jeesuksen 30 hopearahasta. Toiset ihmiset edustivat Juudakselle vain välinearvoa. Tärkeintä oli oma etu. Juudasko meidän esikuvamme on?
Me itsekkäät, oman edun tavoittelijat tarvitsemme Jeesuksen kohtaamista. Vain Jeesus voi saada meissä aikaan parannusta, mielenmuutosta.
Maria tahtoi kuulla Jeesuksen sanoja. Sydämessään hän tunsi, että Jeesuksen tunteminen on elämän kallein asia. Jeesuksen sanat mursivat itsekästä mieltä. Maria oli valmis osoittamaan rakkauttaan yli ymmärryksen menevällä tavalla.
Hän ei tiennyt, että he viettivät nyt Jeesuksen kanssa viimeistä ateriaa. Ei hän siksi käyttänyt kallista voidetta. Vasta rakkauden teon jälkeen Jeesus sanoi: ”Hän tekee tämän hautaamistani varten.”
Maria ei nähnyt elämässään eteenpäin yhtään sen enempää kuin mekään näemme. Mutta hän ymmärsi sen, mikä nyt on tärkeää. Hän näki hänet, joka nyt on hänen vierellään.
Näenkö minä? Ymmärränkö minä?