”Silloin astui esiin munkkivanhus. Kalpehissa kasvoissansa paloi kauniit, syvät, ihmeelliset silmät. Katsoi ympärilleen hymyillen. Nosti sitten laihan kätensä yli joukon kuin siunaten, lausui kuivin, mutta lujin huulin.
Kristus ylösnoussut on!
Hetken hiljaisuus. Sen jälkeen kävi salissa kuin kohahdus, niin kuin merellä käy myrskyn eellä. Sitten nousi äänten pauhina niin kuin nousee vapaus kahlehensa katkoin, sorron alta itse kuolemaakin uhmaten!
Kaikui riemu tuhansista suista, uskon, toivon, rakkauden ääni:
Totisesti , Hän on ylösnoussut!” Lauri Pohjanpää
Lauletaan kolmesti pääsiäistropari, virsi 90
Pääsiäinen on muuttunut ajan ja materian karnevaaliksi!
Näin väittää professori Päivikki Antola lehtiartikkelissaan. Hän kuvaa aikamme ihmistä kulutususkojaksi, jolle paastonaika, pääsiäistä edeltänyt hiljainen piinaviikko ehtoollisineen ja pääsiäisen ilosanoma on jäänyt etäiseksi ja ohueksi.
Kulutususkojan maailmaan liittyy vapaa-ajan viettäminen, materialismi, kuluttaminen ja sosiaalinen media. Kulutusyhteiskunta palvoo itseään siinä pyhässä, jota se kunnioittaa. Kulutususkojan elämä on tasapainossa, kun muutamat perusasiat ovat kohdallaan: kesä lämmin, talvi kylmä, kaupat auki!
Kulutususkojalle suoritteet korvaavat laadun, tekeminen olemisen, puhuminen hiljaisuuden. Näin kuvaa aikaamme ja meitä tämän ajan ihmisiä professori Antola. Vastaansanomattoman totta! Kuka luulee pääsevänsä pakoon tätä ajan henkeä. Se piirittää meitä kaikkia ja tunkeutuu huomaamatta elämäämme.
Pääsiäisen evankeliumi tarjoaa omalla hiljaisella tavallaan vaihtoehtoa meille, jos maltamme pysähtyä kuulemaan.
Luukas 24: 1 -12 liturgi lukee evankeliumin
Pääsiäisen ilosanoma ilmaistiin alun alkaen – vähin sanoin. Ei tarvita monia sanoja. Ei ylösnousemususko selittelemällä avaudu.
Pääsiäinen on katsomisen juhlaa. Ihmettelemistä! Suuren salaisuuden mykistävää hiljaisuutta. Sen jälkeen uuden elämän voimat murtautuvat esiin. Ihminen uudistuu ja elämä muuttuu!
Kaikkien evankelistojen pääsiäiskertomuksissa on yksi yhteinen ja luovuttamaton viesti. Kukaan ihminen ei ollut läsnä, kun ylösnousemus tapahtui! On vain pyhäaamun hiljaisuus. Kaikki alkaa siitä, kun naiset tulivat tyhjälle haudalle.
Luukas tiivistää pääsiäisen ilosanoman ytimekkäästi: Jeesus ei ole kuolleiden joukossa! Hän on elävä Herra, ainoa elävä meidän kuolevaisten joukossa. Ylösnousseena Hän on elämän ruhtinas ja elämän lähde!
Luukas kuvaa yllättäen pääsiäiskertomuksessaan naisten ja myös opetuslasten epäuskoa. Miksi näin? Miksi meille kerrotaan epäuskosta, hämillään olosta ja pelokkuudesta? Tämä todistaa osaltaan pääsiäiskertomusten historiallisen todenperäisyyden. Sepitetty kertomus olisi laadittu kauniimpaan ja innostavampaan muotoon.
Pääsiäiskertomukset kiteytyvät alkupisteeseen. Luukas kuvaa sitä yhdellä kreikankielisellä sanalla. Meidän kielellemme käännettynä sanoilla: Hänet herätettiin! Jumalan uutta luovasta teosta on kysymys. Jumala on pääsiäisen toimija. Kaikki kristinuskossa on Jumalan uuden luomisteon varassa. Kun Jumala toimii, niin ihminen hämmentyy, pelkää, ei ymmärrä, ennen kuin Jumala antaa uuden uskon ymmärryksen.
Tyhjä hauta saarnasi ensin yksin. Tämän jälkeen taivaalliset sanansaattajat ilmaisevat ilosanoman säikähtyneille sydämille aivan niin kuin jouluyönäkin. Me näemme Pääsiäisen ihmeen ja uuden uskon ymmärryksen Jeesuksen ystävien ja oppilaiden inhimillisissä reaktioissa, tunnetilojen muutoksissa ja ennen muuta heidän liikkeelle lähtemisessään.
Jeesus elää, vaikka en uskoisikaan!
Meidän epäuskomme tai aikamme kulutususkojan elämäntapa ei palauta Jeesusta hautaan. Mutta epäusko jättää meidät elämän alakuloon ja toivottomuuteen.
Käänteentekevää pääsiäiskertomuksessa on muistaminen. Enkelien, Jumalan sanan saattajien puhuttelu, palautti naisten mieleen Jeesuksen sanat aivan uudella tavalla. Jeesuksen opetusten muisteleminen herätti ylösnousemususkon!
Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Vähäinen sana SILLOIN – mutta se kuvaa kuitenkin koko elämää mullistavaa tapahtumaa.
Jeesuksen kärsimisen ja ylösnousemisen muistaminen on sisimmän avaamista Jumalan sanalle, jonka kautta Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen sovitustyön ja uhrikuoleman merkityksen. Tämä tapahtuu kirjoitetun sanan kautta. Raamatun pääsiäiskertomuksia muistelemalla mahdollistuu Pyhän Hengen uskoa herättävä ja ylläpitävä työ elämässämme.
Pääsiäisen ilosanoma herättää meidät kiittämään ja ylistämään Jumalaa! Rukouksen hengessä sitoudumme Ylösnousseen seuraajiksi virren sanoin:
”Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella. Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.”
”Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät!” VK 415 1,3