Enkeleitä on: Jumalan enkeleitä ja enkeliruhtinas Saatana pahoine enkeleineen. Jumalan enkelien suhteen Raamattu viimeisissä jakeissaan varoittaa, ettei enkeleitä tule palvoa. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia ja palvelevia henkiä ihmisiä varten. Jeesus varoittaa halveksimasta ketään näistä pienistä. Pienillä on mahtavat enkelit itsensä Jumalan edessä. Joka halveksuu pieniä, halveksuu loppuviimeksi Jumalaa. Sama ajatus toisinpäin on: joka ottaa tykönsä yhden näistä pienistä, jotka uskovat Jeesukseen, ottaa vastaan itse Jeesukseen.
1. Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Jeesuksen opetuslapsilla oli hätä. Heillä oli hätä omasta kohtalostaan, mutta ei Taivaspaikan tai Helvetin suhteen, vaan minkä päälliköntehtävän heistä kukin saisi tulevassa Taivasten valtakunnassa.
Jeesus vastaa heille:
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
Jeesus osoitti opetuslapsille, että he olivat ymmärtäneet väärin kahdella tapaa: ei oltu jakamassa päälliköntehtäviä, vaan kysymys kuului päästäänkö Taivaaseen ylipäätään ja toiseksi opetuslapsen ylpeyteen liittyen Jeesus vastaa, että suunta ei ole maallisessa mielessä ylöspäin, vaan alentumista, vähenemistä ja nöyrtymistä.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
Mitä on lapsen kaltaisuus?
Synnittömyyttä tai viattomuutta se ei ole. Vastasyntynytkään ei ole viaton tai puhdas, vaan perisynnin alainen.
Jeesuksen vastaus on rikas ja sitä on vaikea selittää tyhjentävästi mutta monitulkintainen se ei ole. Otan kaksi piirrettä: lapsen avuttomuuden ja lapsen vilpittömyyden.
Lapsi on avuton. Pieni lapsi on täysin riippuvainen isästä tai äidistä. Kristitty on täysin Jeesuksen armon varassa. Tässä asiassa me emme koskaan kasva, eikä meidän kuulukaan. Ymmärryksemme ja ennen kaikkea uskomme voi syventyä ja vahvistua, mutta kristitty ei koskaan voi pelastaa tai edes auttaa itseään, vaan aina hänen autuutensa ja vanhurskautensa, syntien anteeksisaaminen on aina ja yksin Jeesuksen varassa ja Hänen ansiotaan.
Lapsi on vilpitön. Se ei tarkoita synnittömyyttä tai viattomuutta. Lapsi on vilpitön hyvässä ja pahassa. Lapsi on vilpittömän iloinen antaessaan omastaan tai rikkoessaan ikkunan. Aikuinen on tekemisissään monenlaisissa verkoissa ja juonissa, toisten ja itsensä virittämissä. Kun kysyy lapselta oliko kivaa rikkoa ikkuna, hän vastaa oli. Kun kysyy aikuiselta, että oliko kivaa tehdä syntiä, hän usein vastaa kierrellen, kieltävästi tai selitellen, vaikka itse kysyisi itseltään.
Esimerkkinä vilpittömyydestä, kun aikuinen nöyrtyy lapsen kaltaiseksi, on opetuslapsi Natanaelin kutsuminen. Kun hänelle kerrottiin messiaan löytyneen, Natanael naksautti aikuismaisen ylimielisesti ja varautuneesti: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Mutta pian kohdattuaan Jeesuksen ja Hänen puhuteltua parilla sanalla Natanaelia, hän huudahtaa lapsenomaisen vilpittömästi: ”Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika, Sinä olet Israelin kuningas.” Siinä on yksi oikein hyvä vastaus mitä on lapsen kaltaisuus.
Meidän ei kannata liikaa tarkata minkälaista tai minkä verran meillä uskoa on. Usko on Jumalan lahja ja Pyhä Henki synnyttää sen meissä Jumalan Sanan kuulemisen kautta. Mieluummin kiinnitetään katse Jeesukseen ja kitketään pois epäilyksiä, vilppiä, juonia ja viettelyksiä. Palaamme näihin jakeessa 7.
Jeesus sanoo:
5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
Lapsi viittaa sekä lapsiin että Jeesukseen uskoviin. Äsken oli niin päin, että joka halveksii yhtä näistä pienistä, halveksii loppu viimeksi Jumalaa. Joka ottaa tällaisen lapsen Jeesuksen tähden tykönsä, ottaa tykönsä itse Jeesuksen. Joka auttaa tai tukee kristittyä, evankeliumin eteenpäin menemistä, tekee sen itse Jumalalle.
Raamattu on kirja kaikille ajoille ja tämä sopii kohta sopii paremmin johonkin toiseen aikaan kuin juuri nyt varsinaisesti meidän aikaamme ja maahamme. On tärkeää tietää, että lapset saivat ihmisoikeudet kristinuskon myötä. Rooman valtakunnassa lasten heitteillejättö oli yleistä ja kristityt olivat kuuluisia, kun he huolehtivat näistä hylätyistä. Tämä jae sopi sinne.
Tällä kertaa vahvat länsimaiset yhteiskunnat huolehtivat lastensuojelusta. Asia kaksijakoinen. Toisaalta tämä on hyvä: lapsille on osoitettu varat ja toiminta on säänneltyä ja pitkäjänteistä. Toisaalta se on huono, koska lastensuojelujärjestelmässä on monin paikoin heikkouksia ja horjuvuutta runsaista resursseista huolimatta. Iso on ongelma on myös se, että abortti on yksioikoinen ihmisoikeus syntymättömän lapsen kustannuksella. On tilanteita, joissa on vain huonoja vaihtoehtoja ja ihminen joutuu päättämään tilanteista, joihin ihmisen kyky ei riitä, eikä ihmisellä ole lupaa niihin. Mutta ne vaikeat tilanteet ovat vain murto-osa tilanteista, joissa tehdään abortti, johon on syynä yleensä huolimattomuus tai välinpitämättömyys. Ja kokonaisuutena tähän vahvaan länsimaiseen järjestelmäämme ei oikein ole keinoa vaikuttaa. Kannattaa tehdä se minkä voi siellä missä voi ja ketä suostuu kuuntelemaan.
Jeesus sanoo:
6. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
ja
8 Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.
9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.
Miksi Jeesus puhuu näin?
Siksi, että emme joutuisi Helvetin tuleen. Mikä tahansa on parempi kuin joutua sinne ja mitä tahansa kannattaa uhrata, ettei sinne joutuisi.
Jumala rakastaa jokaista ja haluaa, että jokainen uskoisi Jeesukseen ja pelastuisi. Mutta tästä uhkauksesta myllynkivi kaulassa meren syvyyteen, näemme että Jumala puolustaa omiaan. Huomatkaa sanamuodosta, kyseessä ei ole rangaistus jälkikäteen, vaan uhkaus etukäteen, että tällaiselle viettelijälle olisi parempi kohtalo joutua myllynkivi kaulassa meren syvyyteen kuin joutua elävän Jumalan käsiin (Hepr. 10:31) vastaamaan teostaan.
Kyse ei ole Jumalan rakkaudettomuudesta, vaan Jumalan rakkaudesta ja suojelusta Hänen omia kohtaan, rakkaudesta meitä pieniä kohtaan, jotka uskomme Jeesukseen sekä Jumalan vihasta heitä, kohtaan jotka yrittävät houkutella meitä vähäisiä syntiin ja lopulta Helvettiin.
Kenenkään oma käsi tai silmä ei viettele syntiin, vaan nämä Jeesuksen voimakkaat sanat opettavat meidän kiinnittämään huomiomme sydämeemme ja miten sieltä nousee paha. Sisintämme emme voi repiä pois, emmekä me voi sitä itse puhdistaa. Meidän oli synnyttävä uudesti ylhäältä, vedestä ja Hengestä. Tämä on tapahtui kasteessa.
Sanat silmän ja käden pois repimisestä ja pois heittämisestä voidaan nähdä myös koskevan Kristuksen ruumista. Matt. 18 käsittelee seurakuntaa. Tässä on noudatettava varovaisuutta ja kirkon historian aikana on tapahtunut monta kristikunnan repeämää vääristä syistä Saatanan iloksi, mutta myös oikeista syistä Totuuden ja evankeliumin voitoksi, ihmisten pelastukseksi. Tässä Matt. 18 on hyviä ohjeita ja rakentavia seurakunnan elämään ja Kristus-ruumiin ehjänä pitämiseen.
Nämä jakeet viettelyksistä ja varoituksista on nähtävä äärimmäisinä, viimeisinä keinoina, kun pelastaudutaan Helvetiltä.
Jeesus sanoo:
7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
Erityisesti kuulemme tässä mitä tapahtui kiirastorstai-iltana ja miten Juudakselle kävi. Muistetaan Natanaelin vilpitön usko. Kutsumisen jälkeen viettelykset olivat tulleet ja Natanaelin spontaani ylistys oli vaihtunut päällliköntehtävien jakoon opetuslasten kesken.
Jumala ei kiusaa ketään, vaan meitä jokaista kiusaa meidän oma lihamme ja sitten Saatana. klassinen kysymys on Miksi Jumala sallii pahan? Se on filosofinen kysymys.
Kristinuskon piirissä se menee paljon vaikeammaksi: miksi Jumala sallii viettelyksen? Miksi Jumala sallii kahlekoiransa Saatanan kiusata meitä? Miksi viettelysten täytyy tulla? Me olemme vain ihmisiä, eikä meidän tarvitse tietää kaikkea, emmekä voi emmekä saa tietää kaikkea. Pahuuden alkuperän pohdiskelun sijaan on hyödyllisempää katsoa, miten se pistetään pois.
Osittain vastaus viettelyksiin on se, että meitä ja meidän uskoamme koetellaan ja parempi vastaus on se, että valvomme, että emme itse ole viettelijöitä ja pistämme kiusaukset heti pois, kun niitä ilmenee ja paras vastaus on, että opettelemme vilpittömästi rukoilemaan Isä meidän rukouksessa Sekä ”Anna meille meidän syntimme anteeksi” ja Että ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”
Meidän Jumalamme on Hyvä ja Hän antaa meille syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja ”Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teillä.” Amen.