Loppiainen ei ole vain joulun päätösjuhla vaan itse asiassa vanhin kristillinen juhla, jolloin on kokoonnuttu yhteen Jumalan maailmaan ilmestymisen teeman äärelle. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa ilmestys vaan Jumalan Pojan syntymä keskellemme Vapahtajaksemme. Tästä kertoo loppiaisen kreikkalaisperäinen nimi epifania eli käännettynä ”päällä oleva valo” tai ”ilmestys”. Kristus on maailman valo. Kaikkein havainnollisimmin tuo valo tuli esiin joulun tähdessä, jonka arvoituksen selvittäminen on muodostanut haasteen myös luonnon tutkijoille. Pohjimmiltaan on toki kyse uskon pyhästä salaisuudesta, jota ei voi puhtain järkiperustein kumota eikä perustella, mutta usko voi saada vahvistusta myös järkiperäisen pohdinnan ja asioiden selvittelyn kautta. Betlehemin tähden luonnontieteellis-historiallinen tarkastelu tosin otti tulta vasta uudella ajalla, kun luonnontiede muutenkin alkoi laajemmin uudella tavalla kiinnostaa.
Forssan eläkkeelle jäänyt kirkkoherra rovasti Risto Heikkilä on kunnostautunut tähtitaivaan ihmettelyssä ja tutkimisessa. Hän katsoo harrastuksensa avanneen uuden näkökulman siihen, miten suuri ja ihmeellinen Jumala meillä itse asiassa onkaan. Kaikkeuden Luojana ja Ylläpitäjänä hän toimii tässä ajassa, paikassa ja luonnossa. Olivatpa loppiaisevankeliumin idän tietäjätkin tavallaan oman aikansa tiedemiehiä. Itäinen maa, johon evankeliumi viittaa, tarkoittaa Kaksoisvirtain maata, Assyriaa ja Babyloniaa eli suurin piirtein nykyistä Irakia. Erityisesti eteläbabylonialaisen Kaldean maakunnan maagit eli tietäjät olivat tunnettuja. He olivat Meedian ikivanhaan pappisluokkaan kuuluvia pappeja ja tähtitieteen, lääketieteen, jopa taikuuden harjoittajia. He olivat kuninkaan lähimpiä miehiä, neuvonantajia ja uskottuja.
Uskonnoltaan kaldealaiset olivat zarathustralaisia. Tämän uskonnon jumaluskoon liittyi tähtien palvonta jumalan silminä. Zarathustran mukaan joskus tulevaisuudessa nousee kuningas, joka herättää kuolleita ja muuttaa toiminnallaan maailman rauhan ja turvallisuuden kuningaskunnaksi. Tämän ”suuren vapauttajan” ei tarvinnut olla heidän oman uskontonsa piiristä. Voinemme nähdä tässä puhuttelussa Jumalan valmistavaa työtä. Tunsivatpa kaldealaiset sellaisenkin ennustuksen, että tuo henkilö on Abrahamin perillisiä. On selvää, että erityisesti tällaiset seikat saivat tietäjät silloisessa Lähi-Idässä tarkkaamaan kaikkea, mikä tätä silmälläpitäen liittyi juutalaisiin. He olivat näiden kanssa Abrahamin perillisiä. Liikkeelle lähdöllään maagit osoittivat, että he uskoivat asiaansa. On selvää, että nämä tietäjät olivat arvostettuja ja ulospäin varakkailta vaikuttavia henkilöitä, koska muutoin ei kuningas Herodes heitä olisi ilmeisesti ottanut vastaankaan.
Tietäjät matkasivat Jerusalemiin, koska se oli tärkeä, kuninkaan asuinkaupunki, mutta myös kirjoitukset, erityisesti Danielin kirjan 9. luvun profetia, ohjasivat heidän kulkuaan. Kohdan puhe 62 ynnä 7 vuosiviikosta eli 483 vuodesta ja voidellun tuhoamisesta tuon ajan kuluttua, voidaan näet nähdä viittauksena Kristuksen ristiinnaulitsemiseen vuonna 30 jKr. Ennustus oli hyvin tunnettu koko silloisessa maailmassa. Roomassa hoviastrologit ehdottivat keisari Nerolle, että tämä siirtäisi valtaistuimensa Jerusalemiin, koska paikka oli määrätty tulevan maailman pääkaupungiksi. Luonnollisesti myös juutalaiset tunsivat ennustuksen, samoin Babyloniassa heidän keskellään asuvat maagit eli tietäjät.
Juutalaisille oli ennenkuulumatonta ja pahennusta herättävää, että pakanat etsivät juutalaisten messiasta – vieläpä heidän omasta maastaan – ennen heitä itseään. Kyse oli uudesta käänteestä. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Matteus ei kirjoita tähdestä kuin legendasta vaan tavallista kieltä käyttäen niin kuin asioista yleensä puhutaan, arkisesti ja todentuntuisesti. Jos Matteus olisi kertomuksellaan tähdestä tarkoittanut kovin poikkeavaa ihmetähteä, hän olisi mitä ilmeisimmin sanonut, ettei kyseessä ollut tavallinen taivaan tähti vaan aivan toisenlainen ilmiö. Tätä hän ei kuitenkaan tee. Tällaisena fysikaalisena ilmiönäkin Betlehemin tähti on näet ihme, koska kaikki tapahtui juuri sellaisella tavalla, että se sai tietäjät liikkeelle ja ajankohta oli juuri oikea, Jumalan valmistama ”täyttynyt” aika.
Kertomus ei yleisesti ottaen puhu tähdistä ennustamisen ja horoskooppien puolesta. Perussävy Raamatussahan on kriittinen luonnonilmiöiden palvontaa kohtaan. Kaikkea tarkastellaan siinä valossa, miten se palvelee Jumalan suunnitelmia. Niinpä esimerkiksi kuningas Manassea kuvataan paheksuvasti 2. Aikakirjassa, kun kerrotaan hänen harjoittaneen epäjumalanpalvontaa rakentamalla temppelin molempiin esipihoihinkin alttareita taivaan tähdille. Sanoma on: luotua ei pidä asettaa Luojan paikalle elämänkokonaisuutta tarkasteltaessa. Taivaan Isä on elämämme herra ja kannamme itse vastuun ratkaisuistamme maallisissa asioissa, eivät tähdet. Kaikkeutta voi toki tarkastella hartaan ihmettelevästi, kuten uudenvuodenpäivän psalmissa 8: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat”.
Loppiaisen sanoma näyttää, että ahdas juutalaiskansallinen näkökulma Messiaaseen vääjäämättä murtui. Jumalan Poika tulee nähdä kaikkien kansojen, koko maanpiirin Voideltuna kunnian kuninkaana ja rauhan ruhtinaana. Siksi tämä pyhä on erityisesti maailmanlähetyksen pyhä. Hiljennymme uskomme pyhän salaisuuden äärelle ihmetellen vastaanottamaan sitä armoa, jonka Jumala on meille suonut kaikkeen maailman pimeyteen, ahdistukseen ja tuskaan. Ilon päivä on koittanut elämästään eksyneille taivaan tähdenkin osoittaessa kohti seimen lasta. Tätä toivoa ja syvää iloa tarvitaan maailmassa tänäänkin. Sen ovat kuluneen vuosikierron katastrofitkin hyvin havainnollisesti julki tuoneet.
Kristillisellä lähetystyöllä on ollut ja edelleen on monia liittymäkohtia ja vaikutuksia myös ihmisten arkiseen elämään. Kirkko perusti Suomessakin ensimmäiset koulut ja sairaalat sekä osaltaan loi henkisiä edellytyksiä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan synnylle korostamalla lähimmäisenrakkauden olevan niin yksilön kuin yhteisön asia. Tänäkin päivänä kirkoilla on monissa maissa paljon tehtävää juuri esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon, paikallisen kielen tai vaikkapa puhtaan veden saamisessa. Toivon sanoma ja kärsivän lähimmäisen auttamisen kuuluvat yhteen.
Yksi esimerkki tästä on päivän kolehtikohde Etiopia. Sikäläisessä Mekane Yesus -kirkossa on jäseniä suurin piirtein yhtä paljon kuin Suomessa on luterilaisia, runsas neljä miljoonaa. Maa on maailman köyhimpiä, ja kirkkokin on ulkonaisesti köyhä. Kaikille seurakunnille ei riitä palkattuja työntekijöitä, joita on yhteensä n. 3000. Tuossa kirkossa on kuitenkin 320. 000 vapaaehtoista maallikkoa. He toimivat mm. pyhäkoulunopettajina, nuorten- ja naistenpiirien vetäjinä sekä muina vastuuhenkilöinä. Suomen lähetysseura on tukenut heidän koulutustaan. Etiopiassa julistustyötä tekevät sekä yhteiskunnallista ja diakonista työtä tekevät ovat saaneet uutta intoa siitä, että eri ryhmät voivat toimia yhdessä evankeliumin viemiseksi uusille ihmisille ja aineellisen avun antamiseksi tarvitseville. Jotakin tästä mekin voimme varmasti ottaa opiksi. Kirkkona eläminen on kokonaisvaltainen asia – tilanteen mukaan. Voimanlähde on kaikkialla sama – Jumalan armo Kristuksessa meitä kohtaan. Tuo voima tulee täydeksi heikkoudessa opettaakseen meitä elämään armosta ja välittämään saamaamme eteenpäin sanoin ja teoin.