Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia. Jo 200 -luvulla tiedetään Loppiaista vietetyn vuotuisena juhlana. Alkuaan sitä vietettiin Jeesuksen kasteen muistojuhlana, mutta keskiajalla läntisessä kirkossa Loppiainen omistettiin itämään tietäjille, jotka tulivat tervehtimään Jeesus-lasta.
Ehkei sitä aina maailmanmestaruuskisoissa maataan edustava ruotsalainen jääkiekkoilija tiedäkään, että hänen peliasunsa kolme kruunua ovat perua Loppiaisen sanomasta. Langan ohut, mutta todellinen säie yhdistää hänet parin vuosituhannen takaisiin tapahtumiin.
Tänään myös meidät, loppiaismessuun kokoontuneet, liitetään kristittyjen pitkään historian saattoon. Historia ei ole meille vain menneiden muistamista, vaan ennen muuta Jumalan ajasta aikaan jatkuvan johdatuksen ihmettelemistä.
Idän tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia, jotka tulivat tervehtimään juutalaisten Messiasta. Loppiaisen evankeliumi muistuttaa meitä kirkon lähetystehtävästä. Tämä tarkoittaa, että hyvä uutinen kuuluu kaikille kansoille. Kristillisten kirkkojen elämä maailmalla onkin tänään laajempaa kuin koskaan aikaisemmin. Lähetystyö jatkuu!
Tänään siunaamme seurakuntamme uudet luottamushenkilöt tehtäviinsä. Liitymme päättäjinä rukoillen kirkon tehtävän toteuttamiseen.
Tämän pyhäpäivän evankeliumin sana luetaan nykyisin jokaisessa kastejuhlassa:
Jeesus puhui kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8: 12
Joulun kertomuksiin kuuluvat kaksi vahvaa ilmiötä: valo ja pimeys. Tuttua kaamoksen ja yöttömän yön kansalle.
· Valo – kaiken kaipuumme kohde ja pitkän odotuksen täyttymys.
· Pimeys – se vain tulee kenenkään pyytämättä ja käy taloksi kenenkään toivomatta.
Mutta mitä onkaan pimeys?
Muistan lähetystyön veteraanin rovasti Seikku Paunosen kertoneen Suomen Lähetysseuran työn alkuvaiheista Hongkongin miljoonakaupungissa yli neljä vuosikymmentä sitten.
Nuoret lähetystyöntekijät olivat ymmällä ja kyselivät; miten työtä miljoonakaupungissa tulisi aloittaa. He rukoilivat ja saivat kehotuksen: Menkää pimeyteen! Rukousvastaus hämmensi heidät.
Vähitellen he alkoivat löytää yhteyksiä nuoriin heroiinin käyttäjiin, miehiin, jotka elivät niin syvässä pimeydessä kuin vain ajatella saattaa. Silloin he ymmärsivät mitä tarkoitti kehotus mennä pimeyteen. Vuosien työn tuloksena syntyi Ling Oin narkomaanikoti. Moni nuori mies on saanut vuosien aikana elämäänsä avun. Tosin jotkut ovat palanneet takaisin huumeiden yöhön.
Kuinka vaikea onkaan myöntää sitä, että me jotka olemme kyennet valaisemaan yön keinovaloillamme – olemme vaarassa kadottaa päivän valon. Monen elämästä on katoamassa tarkoitus ja maku.
Piispa Eero Huovinen kuvaa nykyihmisen todellisuutta näin:
”Ennakoiva ja varmistava ihminen ei ole tottunut armoon. Hän luottaa itseensä myös ihmistä suuremmissa kysymyksissä.”
Niin – mutta mitä on valkeus?
Todellinen elämän valo on armoa. Kun Jeesus sanoi olevansa maailman valo, tämä ei jäänyt vain puheiden tai hienostuneen aatteen tasolle. Jeesus-valo oli sitä, että hän tuli ihmiseksi ihmisten rinnalle.
”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” Matt.25
Nämä ovat arkisen elämän osoitteita. Näitä osoitteita löytyy täältä Viinikastakin. Monen elämä on täynnä ihmistä suurempia ongelmia. Niiden puristuksessa elämä lamaantuu. On todellista armoa, jos joku tulee vierelle ja kulkee rinnalla.
Vain itse Jumalan armon valaisemaksi tullut ihminen armahtaa toista. Ennakoiva ja varmistava ihminen luottaa kaikessa itseensä ja on usein myös armoton toiselle.
Armo on yhtä hämmentävää kuin päivän valo: se loistaa kaikille ja valaisee lopulta yön päiväksi.
Mitä takeita meillä on Jumalan armosta?
Kutsujan arvovalta, kun hän sanoo: Seuraa minua! Tähän kutsuun taipuminen ei riipu ihmisen tahdosta. Usko on luottamusta Jeesukseen ja se syntyy ylhäältä. Tämä on suuri ihme!
Uskonelämää ei voida elää muutoin kuin Raamatun ilmoituksen varassa. ja sen lähteet ovat iankaikkisuudessa. Siksi myös uskonelämä on jo nyt iankaikkisuus-elämää.
Joka Jeesusta seuraa, näkee myös Loppiaisen tähden.
Onnellinen hän, joka näkee ja tunnustaa Loppiaisen tähden elämässään. Tämä tarkoittaa, että en ole vain oman itseni varassa, vaan tunnustan elämäni ulkopuolella loistavan tähden eli Jumalan todellisuuden. On Pyhä, joka armossaan johdattaa elämääni. Vaikka tieni vie joskus alas kuoleman laaksoon, syvään pimeyteenkin – luotan yhä häneen vaikka en näe Häntä.
Hänelle, joka näkee Loppiaisen tähden, Jeesus sanoo:
Mene rohkeasti pimeään, minä olen sinun kanssasi joka päivä elämäsi loppuun asti. Ole valona pimeässä. Lohduta surevaa, herätä toivoa toivottomassa, älä kiellä apuasi tarvitsevalta, kunnioita kaikkia ihmisiä. Ja mikäli se sinusta riippuu, elä sovussa kaikkien kanssa!
Nämä kehotuksen sanat eivät ole korulauseita, vaan arkielämän osoitteita. Kristittynä eläminen on rohkeaa menemistä toisen luo. Ei mestaroiden toisen elämää tai tivaten kuulumisia, vaan kuunnellen ja kysellen. Sillä kuunnellessasi toista et voi vahingoittaa häntä!