Ihmeellinen yö yli 2000 vuotta sitten – yö jolloin Jumalan lupaukset täyttyivät. Jumala itse syntyi maailmaan – ihmiseksi. Ajattelepa hetki, että olisit paimen.. Istut kaikessa rauhassa pimeässä yössä nuotion äärellä ensimmäisenä jouluyönä lampaita vartioiden. Yhtäkkiä keskelle pimeyttä ilmestyy taivaallinen sanansaattaja, jolla oli ihmeellistä kerrottavaa, maailmankaikkeuden suurin uutinen: Vapahtaja on syntynyt. Vapahtaja, jota oli odotettu vuosisatoja. Yli 700 vuotta aikaisemmin oli profeetta Jesaja ennustanut Vapahtajan syntyvän ja sinä, köyhä ja halveksittu paimen saat kuulla uutisen ensimmäiseksi.
Ajanlaskumme alkuaikoina paimen oli jo niin halveksittu, ettei kelvannut todistajaksi rabbiinisen lain mukaan. Ja juuri heille enkeli ilmestyi. He saivat olla Jeesuksen ensimmäiset vieraat. Jumalan kirkkaus kohtasi halveksitut, vaatimattomat työmiehet. Kukapa olisi uskonut? Miksi Jumala valitsi juuri heidät?
Ehkä siksi, että Jumala ja hänen ajatuksensa ovat niin paljon suuremmat kuin me kykenemme ajattelemaan. Hän tahtoo ilmaista itsensä jokaiselle joka on valmis ottamaan vastaan. Olisivatko kuninkaalliset edes uskoneet että kuningas voi syntyä tallissa, jos asia heille olisi ilmoitettu?
Joulu on meille erityistä aikaa. Olen elänyt useita jouluja joita on varjostanut suru perhepiirissä. Joku läheinen on kuollut juuri ennen joulua. Silloin on jollakin tavalla entistä enemmän kokenut kuinka elämän kärsimyksen ja pimeyden keskellä todella kaipaa kuulla sanomaa valosta ja toivosta. Jeesuksen tulo maailman Valkeudeksi on erityisesti puhutellut. Jumala voi tuoda pimeyteen valon. Juuri sen tähden Jeesus tuli maailmaan, että me hänessä löytäisimme toivon ja valon kaikissa tilanteissa. Jopa niissä pimeimmissäkin.
Ehkä me juuri niissä pimeimmissä hetkissämme käsitämmekin Jumalan rakkauden ja voiman. Ehkä juuri silloin, kun meillä ei inhimillisesti katsoen ole mitään, kun omat voimat ovat lopussa. Usein juuri silloin saamme tuntea kirkkauden kosketuksen elämässämme. Taivaallisen hipaisun, joka antaa ihmeellisen rauhan ja luottamuksen Jumalan huolenpitoon ja siihen, että hän on läsnä surussa ja ahdistuksessa. Siinäkin, jota en itse ymmärrä enkä kykene selittämään.
Jumala tuli ihmiseksi. Tämä on se joulun ihme. Seimen lapsi on ihmiseksi tullut Jumala. Jumala, joka eli ihmisen elämän tuntien kipua ja tuskaa, vilua ja nälkää, vainoa ja hylkäämisen. Meidän Jumalaamme on kidutettu, hän on kokenut kuoleman ja tuonelan pimeyden. Eikö hän kykenisi meitä auttamaan ja lohduttamaan? Eikö hän voisi antaa meille toivon ja uuden elämän? Jos hän kerran on suostunut ristille meidän tähtemme.
Maailmassa on niin paljon pelkoa tänä aikana, lapsilla ja aikuisilla. Enkelin ensimmäiset sanat jouluönä paimenille olivat: ”Älkää pelätkö”. Tämä on Jumalan sana myös meille tänään.. Jumalan tiedossa on kaikki. Jumala hallitsee kaikkea, olosuhteita, säätilaa, hänen sallimattaan ei mitään tapahdu.
Jumala tahtoo karkottaa pelon. Siksi tämä jouluevankeliumin sana “älkää pelätkö” on niin tärkeä meille. Jumalan teot tuovat rakkautta ja rauhaa maailmaan. Jumala ei lietso sotia ja tuhoa ympäriinsä. Jumala itse syntyi ihmisen hädän ja ahdistuksen keskelle. Siksi kaikessa ahdistuksessa ja tuskassa lohtunamme on, että Kristus itse kärsii rinnallamme. Tänäkin päivänä hän tulee tähän hädänalaiseen maailmaan tuoden rauhan, toivon, lohdutuksen.
Moni on kuullut jouluevankeliumin tänä jouluna. Mutta monelleko se on elävä ja todellinen? Kertoen siitä, että Jeesus tuli maailmaan juuri minua varten. Onko Luukkaan kertomus vain kaunis tarina vai onko se todellinen sinun ja minun elämässäni.
Jouluevankeliumi ei ole vain kauan sitten tapahtunut asia, vaan sen tulisi tulla meille eläväksi tänä päivänä. Sen tulisi kertoa meille, että Jumala tahtoo tulla juuri sinun ja minun elämän keskelle. Hän tahtoo tuoda juuri sinulle valon ja toivon. Profeettojen saamissa ennustuksissa Jeesuksesta käytettiin nimeä Immanuel. Se tarkoittaa Jumala kanssamme. Meillä on Jumala, joka on kanssamme. Tämä on Jumalan viesti meille tänäänkin: hän on todella kanssamme. Kaikissa vaiheissa.
Haudoilla näemme tänään paljon kynttilöitä. Ne sammuvat jossakin vaiheessa, mutta se tuli, jonka Jumala saa sytyttää ihmisen sydämeen ei sammu koskaan. Se palaa ja luo valoa ympärilleen. Siellä missä Kristusvalon liekki saa levitä, siellä Jumalan valtakunta tulee todelliseksi. Siellä ihmisten välille tulee rakkaus ja sopu, rauhanmieli. Tätä mieltä kaivattaisiin tänäänkin monille alueille maailmassa. Että riidan sijaan tartuttaisiin toinen toistamme kädestä ja suostuttaisiin sovintoon. Tätähän Jeesus tuli maailmaan tuomaan, rauhaa maan päälle. Todellista sisäistä rauhaa ja iloa. Sellaista sydämen iloa. joka hersyy sydämessä vaikka olosuhteet olisivat millaiset.
Rauha on asia, joka ei tule ulkonaisista asioista. Rahan tai omaisuuden määrästä, jouluruokien tai lahjojen paljoudesta. Jumalan rauhaa voi kokea suurenkin puutteen ja ahdingon keskellä. Rauhattomuutta taas suurtenkin rikkauksien keskellä. Todellinen sisäinen rauha ja riemu syntyy siitä, että tietää olevansa Jumalan lapsi, pelastettu, Jumalalle kuuluva. Silloin mikään maallinen asia ei voi viedä elämältä pohjaa pois, koska Kristus kalliolla seisova ei kaadu.
Tänäänkin suurena juhlapäivänä Jumalan rakkaus tahtoo kohdata meitä, tulla todelliseksi elämässämme. Antakaamme Vapahtajamme tulla sydämemme vaatimattomaan majaan. Silloin saamme huolimatta suruistamme tai huolistamme, yhtyä enkelten riemulliseen lauluun: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”