4. sunnuntai helluntaista, Luuk. 15: 1 – 10, Asta Koponen

Asta Koponen
Keravan seurakunta

Kadotin kotiavaimet. Yhtäkkiä niitä ei vain ollut missään. Ne eivät olleet lipaston ylälaatikon vasemmassa reunassa, missä niiden paikka on. Ne eivät olleet käsilaukussa. Ne eivät olleet takin taskussa. Paniikki. Ei voi olla totta! Nyt jos niitä ei löydy, kodin kaikki lukot pitää vaihtaa. Se ei ole ihan halpaa lystiä. Etsin ja kolusin. Hätä ja huoli kasvoivat kasvamistaan. Itku kurkussa yritin miettiä, mihin ihmeeseen olisin voinut ne jättää. Kunnes muistin: olin laittanut ne kaupassa ostoskassin sivutaskuun. Olisinko voinut oven avattuani laittaa ne sinne takaisin? Äkkiä ostoskassille ja siellä ne olivat. Voi mikä helpotus!

Minulla oli hätä yksistä avaimista. Niitä saa uusia. Ehkä kallista, mutta ei korvaamatonta. Jumalalla on huoli jokaisesta ihmisestä. Jumalalle jokainen ihminen on korvaamaton.

Fariseukset ja lainopettajat eivät olleet niinkään huolissaan ihmisistä, vaan Jumalan tahdon oikeasta noudattamisesta. He ovat huolissaan Jeesuksen moraalisesta puhtaudesta. Heidän mielestään Jeesus seurustelemalla vääränalaisten ihmisten kanssa ei noudattanut oikein Jumalan tahtoa. Syömällä yhdessä syntisten kanssa Jeesus heidän mielestään osoitti aivan liian läheistä ystävyyttä uskonnollisesti epäpuhtaita ja sosiaalisesti alempiarvoisia ihmisiä kohtaan.

Sekö oli Jumalan tahto? Erotella ihmisiä, jakaa eri porukoihin uskonnon, asema, sukupuolen, rodun tai milloin milläkin perusteella?

Jeesus vastaa syytöksiin tyypilliseen tapaansa vertauksin. Niiden avulla hän kertoo, että yksikään ihminen ei ole Jumalalle alempiarvoinen tai hyljeksitty.

On hyvä muistaa, että Jeesus opetti Jumalan tahdosta aivan toisin kuin kukaan muu. Hän poikkesi rajusti perinteisistä käsityksistä.

Ensinnäkin Jeesus toi Jumalan lähelle, häkellyttävän lähelle ihmistä. Jumala ei ole vain Luoja, joka kävi pikavisiitillä ihmisten luona aikojen alussa, antoi liudan määräyksiä ja jätti sitten ihmiset oman onnensa nojaan. Ei. Jumala on jatkuvasti mukana ihmisten ja koko luomakunnan elämässä, ylläpitäen elämää. Hän kantaa koko ajan huolta meistä.

Toiseksi Jeesus opetti Jumalan olevan niin läheinen, että ihminen voi Häntä turvallisesti lähestyä, puhutella ihan tuttavallisesti Isäksi. Tämä Isä on armahtava, rakastava ja synnit anteeksiantava
Jumala.

Opettaessaan Jumalan huolenpitoa ja armahtavaisuutta Jeesus ei yllyttänyt ihmisiä laiskuuteen ja välinpitämättömyyteen, päinvastoin. Jumalan tahto on, että ihminen rakastaisi Häntä ja toinen toistaan. Ei väkipakolla, vaan vapaaehtoisesti. Ei ulkokohtaisesti, vaan niin, että sydän on siinä mukana. Jumala tahtoo laupeutta, armahtavaisuutta, lempeyttä. Jokainen meistä on kutsuttu huomaamaan apua tarvitsevat, uskonnosta, sukupuolesta, asemasta, rodusta, milloin mistäkin erotteluperusteesta välittämättä. Elämässä ei ole tarkoitus varjella omaa pyhyyttä, vaan jakaa Jumalan hyvyyttä.

Jeesus eli Jumalan tahdon mukaan. Hän meni ihmistä lähelle. Hän osoitti laupeutta, armahtavaisuutta, lempeyttä. Hän ei eristänyt ulkopuolelle niitä, jotka yhteiskunta oli jättänyt ulkopuolelle; niitä, jotka olivat elämässään epäonnistuneet; niitä, jotka tunsivat oman huonoutensa eikä niitä, jotka olivat omahyväisten ihmisten torjumia. Hän kulki rinnalla. Hän ruokaili heidän kanssaan ja näin osoitti läheistä ystävyyttä ja kunnioitusta muiden hylkäämiä ihmisiä kohtaan.

Jeesus armahti, rakasti ja antoi syntejä anteeksi. Ainoat kiivaat sanansa hän osoitti tekopyhille, omahyväisille, hurskasteleville itsensä korottajille. Hän haastoi ihmisen miettimään henkilökohtaisesti, mistä Jumalan tahdon mukaisessa elämässä on todella kyse.

Jumalan silmissä ei ole hyviä ja pahoja ihmisiä, on vain ihmisiä, jotka kaipaavat rakkautta. Vaikka me satutamme Jumalaa, Jumala rakastaa. Vaikka me hylkäämme Jumalan tarjoaman parhaan mahdollisen ilon, Jumala rakastaa. Jumala tulee meidän luoksemme ja osoittaa meille rakkauttaan, tuhlaillen. Jumalan rakkaus vetää meitä puoleensa ja kutsuu lähelleen.

Jokainen meistä on kadoksissa. Jokainen meistä on syntinen. Jokaista meistä kutsutaan tajuamaan tämä ja muuttumaan. Jeesus kutsuu meitäkin aterioimaan kanssaan. Juhla-ateria on katettu. Ehtoollispöytä odottaa.

Ehtoollispöytään kutsutaan erityisesti niitä, jotka tuntevat itsensä syntisiksi, sillä ehtoollisen lahja on juuri syntien anteeksisaaminen. Jeesuksen ruumiissa ja veressä on meidän syntiemme sovitus. Ehtoollinen rohkaisee muuttumaan ja vahvistaa Jumalan tahdon mukaista elämää.

Ehtoollinen on matkaeväs jatkuvaan kasvuun Jumalan armossa. Yhteinen ateria on yhteyden, hyväksymisen, kunnioituksen ja rakkauden osoitus. Jumalan rakkaus meitä kohtaan saa tehdä meissä työtään ja muuttaa meidänkin rakkauttamme Jumalaa ja toinen toistamme kohtaan. Elämämme ilo syntyy kiitollisesta rakkaudesta Jumalaan.

Jumalalle yksikään ihminen ei ole vähäpätöinen, että hänet voisi sivuuttaa, ohittaa välinpitämättömästi. Jumala rakastaa ilman laskelmointia ja hänen rakkautensa on kestävää. Jumalan luota poisjuossut ei saa moitteita, vaan hänet otetaan lähelle, nostetaan syliin ja kannetaan. Jokainen, joka tuntee tarvitsevansa Jumalaa, otetaan riemuiten vastaan. Hän saa anteeksi, ilman omaa hyvyyttään. Hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, Jumalan rakkauden arvoisena ihmisenä.

Jumala on levoton ja murheellinen niin kauan kuin yksikin hänen lapsistaan on kadoksissa. Siksi Jumala ei koskaan lakkaa meitä etsimästä. Toivottavasti löytäjä saa pitää.