Joulukuusi on se, mikä minulle tuo joulun. Omat vanhempani nostivat kuusen sisälle aatonaattona, mutta itse hankin kuusen jo hyvissä ajoin ennen joulua, jotta siitä ehtisi nauttia mahdollisimman pitkään.
Alkujaan joulukuusen kristillinen symboliikka on viitannut Kristukseen. Ikivihreä elämän puu tuodaan kotiin muistuttamaan ikuisesta maailman Vapahtajasta joka syntyi maailmaan tuodakseen meille elämän.
Tänä vuonna koristelen kuusen kaikella sillä, mitä vuoden aikana on elämän poluilla tallustellessa eväsreppuun kertynyt.
Ihan ensimmäisenä joulukuusi saa tähden. Tähti johdatti itäisen maan kuninkaat Jeesuksen seimelle. Monta kertaa on tämän vuoden aikana tullut pyydettyä johdatusta. On tuntunut kuin seisoisi risteyksessä, jossa kaikki tiet vievät tuntemattomaan. Kun olisikin jokin tähti, joka johdattaisi meidät olennaisen äärelle, kirkastaisi sitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. Joulun tähti ei johdattanut tietäjiä minne tahansa, vaan vei heidät Jumalan luo. Tänä jouluna, kun ripustan tähden joulukuuseen, pyydän Jumalalta suuntaa elämään, kokemusta siitä, että minua johdatetaan.
Toiseksi kuuseen ripustetaan kuusenkynttilät. Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo, se joka seuraa minua ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo. Mihin asioihin sinä kaipaat elämääsi valoa. Millaisessa umpikujassa olet tämän vuoden aikana kulkenut? Mihin kohtaan toivoisit että Jumala suuntaisi valonsa? Valo voi olla kuin pimeässä loistava taskulamppu, joka näyttää, mitkä kohdat elämässä kaipaisivat vähän kunnostamista. Valo voi olla myös kuin tulitikun liekki, joka sytytetään pimeään huoneeseen: hetken päästä pystyt näkemään ympärillesi, löytämään oven, joka johtaa ulos pimeästä. Psalmissa 23 sanotaan: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Valo on se, että Jeesus ei jätä meitä yksin pimeydenkään keskellä.
Kolmanneksi ripustan kuuseen lippunauhan, jossa on kymmenien eri maiden lippuja. Sen myötä lähetän rukouksen kaikille niille siskoille ja veljille, jotka viettävät jouluaattoa Syyriassa, Irakissa, Etiopiassa, Sudanissa, Afganistanissa, Nigeriassa ja kaikkialla siellä, missä eletään pelon, epätoivon ja puutteen keskellä. Lippunauha muistuttaa enkelin viestistä kaikille kansoille. Seimen ääreltä kiirii toivon ja pelastuksen viesti kaikkialle.
Neljänneksi ripustan kuuseen hedelmän. Mietin, mitä hyvää hedelmää tämä vuosi on tuonut tullessaan. Mitä hyvää Jumala on tehnyt minun kauttani. Mitä hyvää Jumala on tehnyt minun elämässäni. Mistä pienistä asioista, olen tänään iloinen. Mistä kaikesta haluan kiittää?
Viidenneksi, ehkä vähän yllätykseksi, haluan viedä joulukuusen juurelle kiven. Ison, painavan kiven. Tämä kivi voi symboloida kaikkea sitä taakkaa ja painolastia, mistä haluaisin päästä eroon. Tuntuu että tänä vuonna maailman kriisit ovat kärjistyneet. Maailman kriisejä kuvastaa se, että niistä ei voi erottaa, ketkä ovat hyvksiä ja ketkä pahiksia, vaan kiviä sinkoilee joka puolelta. Toiseksi, tämä kivi voi olla vertauskuva sille vihapuheelle, joka tuntuu vallanneen pysyvän jalansijan tässä yhteiskunnassa. Ne jotka heittelevät sanallisia kiviä toisia päin eivät ymmärrä, millaista tuhoa saavat aikaan, millaista maailmaa ja maailmankuvaa he ovat luomassa omalla toiminnallaan. Kolmanneksi, tämä kivi symboloi niitä asioita joita tämän vuoden aikana on kertynyt harteille taakaksi, niitä murheita tai huolia, joita kannamme mukanamme, selvittämättömiä ristiriitoja, kysymyksiä joihin ei ole vastausta. Mitä sinulle tämä kivi edustaa?
Kun kiven heittää veteen, se painuu pohjaan asti. Se uppoaa niin syvälle kuin vain voi, syvälle pohjamutiin. Jumala syntyi ihmiseksi tullakseen osaksi tätä meidän elämäämme. Astuakseen taivaastaan niin alas kuin vain voi. Mitä se merkitsee, että Jumala halusi syntyä tähän maailmaan, jossa kiviä heitellään joka suuntaan ja kerätään taakaksi toisillemme? Kun itse katsoo tätä maailmaa ja meitä ihmisiä, voisi kuvitella että Jumala haluaisi käyttää meihin isällistä valtaansa ja voimaa saadakseen meidät kuriin.
Mutta sen sijaan hän syntyy pieneksi ja kulkee kärsimystien, astuu itse niin alas pohjamutiin, ettei kukaan pääse alemmaksi. Jumala tekee niin, astuu niin alas syövereihin, nostaakseen meidät sieltä pintaan. Meidät, jotka olemme hukkumaisillamme, hän nostaa ylös. Siinä on meidän toivomme.
Ripustan kuuseen vielä yhden koristeen – sydämen. Toivon merkiksi, että Jumala voisi nostaa meidät, antaa valon pimeyteen, johdattaa kohti olennaista ja vahvistamaan sitä, mikä on hyvää.