150 vuotta sitten jouluaamun jumalanpalvelukseen kokoontuneet suonenjokelaiset ihastelivat uuden kirkon avaruutta. Noin 8 metrisistä hirsistä tehdystä, suurehkon pirtin kokoisesta vanhasta kirkosta oli siirrytty 37 metriä pitkään ja 23 metriä leveään uuteen Herran huoneeseen.
Kirkko suunniteltiin 2000 hengelle. 1860 –luvun suonenjokelaisista noin 40 % mahtui uuden kirkon suojiin. Kirkon rakentamisen aikaan ajateltiin, että mahdollisimman monen piti päästä kuulemaan evankeliumin hyvä sanoma, myös joulun evankeliumi.
Enkelin viestissä paimenille oli sama näky: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”. Joulun ilosanoma kuuluu kaikille. Siksi mahdollisimman monen piti päästä ilosanomaa kuulemaan.
Sama näky on ohjannut kirkon vastuunkantajia halki vuosikymmenten. Ensimmäisinä vuosikymmeninä kirkossamme ei ollut lämmitystä. Voimme kuvitella kuinka kylmää täällä kovilla pakkasilla on ollut. Heikolla vaatetuksella kirkkoon ei ollut tulemista.
1900 –luvun alussa lämmityslaitteiden hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun piispantarkastuksessa siihen kehotettiin, ”jotta köyhätkin ja huonosti vaatetetut voisivat saapua Jumalan palvelukseen talven aikana”. Talvellakin evankeliumin hyvä sanoma kuului kaikille yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
Isiemme opetus evankeliumin kuulumisesta kaikille on ajankohtainen tänäkin päivänä. Jumalalla on hyvä tahto kaikkia kohtaan. Siksi meidänkin tulee osoittaa hyvää tahtoa kaikille maassamme asuville, niin täällä syntyneille kuin tänne muuttaneille.
150 vuotta sitten ihmeteltiin kirkon avaruutta. Nyt ihmettelemme joulun säätä. Lämpötila lähentelee juhannuksen lukemia. Elämän ulkoiset puitteet ja ihmettelyn aiheet vaihtuvat. Joulun ihme pysyy samana.
Jumala syntyi ihmiseksi. Järkemme ei tätä ihmettä käsitä. Näin Jumala päätti toimia. Meidän osamme on ihmetellä. Ihmetellä ja kiittää, ihmetellä ja kiittää Jumalan suurta hyvyyttä ja rakkautta.
Me emme voi Jumalan luokse mennä, siksi Hän tuli meidän luoksemme. Jumala tuli näkyväksi Pojassaan Jeesuksessa, että me hänet näkisimme. Jumala antoi Poikansa syntyä veljeksemme, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Tätä me ihmettelemme. Tästä me kiitämme.
Joulun ihmeen ihmettelyssä on kaiken jouluilon perusta ja lähde.
Joulun iloa ja rauhaa ihmissydän etsii ja kaipaa. Siksi tänne kirkkoon on tultu sukupolvesta toiseen, etsimään Jumalan rauhaa, taivaallista iloa.
Suonenjoen kirkon historian kirjoittanut Jari Ropponen antoi kirjalleen nimeksi Taivaan portti. Nimi on kirkkokirjalle varsin osuva. Jumalan huoneessa kuullaan enkelin viesti Jeesuksen syntymästä. Täällä polvistutaan yhdessä paimenten kanssa Jeesuksen seimeen ääreen. Täällä lauletaan yhdessä enkelten kanssa kunniaa ja ylistystä Jumalalle. Täällä taivas koskettaa maata. Siksi täällä ollaan taivaan portilla.
Tärkeintä jouluilon löytämisessä on Jeesuksen löytäminen. Tärkeintä on kumartua Jeesuksen seimeen ääreen. Tähdistä kirkkain -joulukuvaelmassa enkeli tämän selkeästi ilmoittaa: ”Vaipukaa, vaipukaa kumartamaan lasta – iki-ilon löydätte nöyrtymällä vasta.”
Jouluilon, iki-ilon löytäminen, vaatii nöyrtymistä. Näkyvällä tavalla nöyrtymisestä muistuttaa Jeesuksen syntymäkirkko Beetlehemissä. 300 –luvulla Jeesuksen oletetulle syntymäpaikalle rakennettiin kirkko, joka on edelleen käytössä. Syntymäkirkon ovi on niin matala, että sisään astuessa on aikuisen kumarruttava, jottei päätänsä kiveen iskisi.
Kumartumatta, nöyrtymättä iloa ei löydy, on vain omaa yrittämistä ja tekemistä, kiirettä ja kipua.
Joulun salaisuus on kätketty nöyrtymiseen. Koko pelastuksen salaisuus on kätketty nöyrtymiseen, nöyrtymiseen Jumalan ja hänen Poikansa pelastustyön edessä.
Jumalan valmistamaa pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa emme ymmärrä, mutta silti saamme siihen turvata ja siitä ihmetellen kiittää.
Meidän ei tarvitse eikä pidä omia tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme katsella ja niitä surkutella. Tärkeintä on, että katsomme Jeesukseen kaiken täydelliseksi tekijään. Hän itse tekee meissä sen hyvän työn minkä hyväksi näkee.
Kun ihmetellen lähestymme joulun salaisuutta, taivaallinen ilo koskettaa. Taivaallinen ilo koskettaa niin kuin se kosketti paimenia, jotka ensimmäisinä löysivät Jeesuksen.
Enkeli lupasi paimenille: Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Jouluyön lupaus on edelleen voimassa. Te löydätte lapsen.
Tähän yksinkertaiseen lupaukseen saamme luottaa. Saamme siihen luottaa, koska Jumala on niin sanonut. Jumala on luvannut, että sinä löydät Jeesuksen.
Saakoon tämä joulun suuri lupaus kantaa sinua tänä juhla-aikana ja arjen tultua juhlan jälkeen.
Tienviittana Jeesuksen etsimisessä on enkelin viesti: ”Vaipukaa, vaipukaa kumartamaan lasta – iki-ilon löydätte nöyrtymällä vasta.”
Kirkossa ollaan taivaan portilla. Taivaan portilla ollaan myös Jeesuksen seimen äärellä. Jeesuksessa taivaan portti on laskettu niin alas, niin matalalle, että jokainen siihen ulottuu. Portti on itsessään niin matala, että siitä on kuljettava kumartuen, nöyrtyen.