Hiljattain luin jutun hilpeästä Jumalan valtakunnan työmiehestä, joka halusi autonsa rekisterinumeronkin julistavan evankeliumia. Nykyäänhän on mahdollisuus muistaakseni 1000 euron lisämaksua vastaan saada hyvinkin yksilöllisiä rekisterikilpiä. Tunnetuimpia taitavat olla takavuosien liikennetoimittajan Ensio Itkosen ENS-10 ja lappalaisen poliisiauton LUU-5. Kiikan kylänraitillakin joitakin vuosia sitten liikkui urheilumallinen Jaguar, jossa oli hymyilyttävä rekisteri 007, salaisen agentin tunnus.
Tällä maallikkosaarnaajalla rekisterikilvessä luki JOH-3:16. Kolmosen ja 1 välissä oli kaksoispiste, eli viesti oli jokaiselle vähänkin Raamattua lukeneelle selvä: Kannattaa lukea Johanneksen evankeliumin 3. luvun jae 16. Varmaan moni tuon viestin kehottamana kohdan kotonaan lukikin tai saattoi tuon usein rippikoulussa ulkoa opetellun kohdan palauttaa mieleensä. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Evankeliumeissa on muutamia sellaisia kohtia, jotka kristityt ovat kokeneet niin tärkeiksi, että niille on annettu aivan oma nimi. Tällaisia ovat esim. Jouluevankeliumi, Lasten evankeliumi, Vuorisaarna, Kärsimyshistoria ja Ylimmäispapillinen rukous. Äsken luettu ns. Pienoisevankeliumi kuuluu ehdottomasti myös tähän erisnimellä kunnioitettujen tekstien joukkoon. Kristityt ovat kokeneet eri kirkkokunnissa, että siinä tiivistyy jotain hyvin olennaista pelastussanomasta. Jumalan rakkaus on Jeesuksen maailmaan tulemisen, toiminnan ja jopa kuoleman perimmäinen syy. Hänessä on valo, jonka avulla ihmiskunta voi nähdä koko todellisuuden, Jumala mukaan luettuna, aivan uudella tavalla. Eikä ainoastaan passiivisesti nähdä, vaan myös toimia Jumalan rakkauden koskettamana, uudistamana ja kannustamana.
Helluntai ei taida olla meille luterilaisille mikään erityisen helppo juhlapäivä. Siihen ei liity samanlaisia vahvoja perinteitä, kuin esim. adventtiin, jouluun, pääsiäiseen, juhannukseen tai pyhänpäivään. Toisaalta saatamme kokea innokkaimmin Pyhästä Hengestä puhuvat uskovat jotenkin liian vaativina, syyllistävinä ja päällekäyvinä tai ainakin jotenkin hyvin epäsuomalaisina.
Kirkollamme on hyvin raamatullinen ja selkeä oppi Pyhästä Hengestä. Ennen kaikkea se on vapauttava ja armollinen oppi. Luterilaisuus lähestyy kaikkia uskonasioita, tuomio mukaan luettuna, Jumalan armon eli ansiottoman rakkauden näkökulmasta. Pyhä Henki on ennen kaikkea Jumalan armoa ja Kristuksen ansiota kirkastava persoona. Hän auttaa syyllisyyden vaivaamaa uskomaan evankeliumin omalle kohdalleen, hän auttaa pelon lamauttamaa ottamaan Jumalan tahtomia uskon askelia, hän auttaa neuvotonta sielunhoitajaa tai saarnaajaa löytämään oikeat, sielun haavoja hoitavat sanat, hän auttaa rukoilemaan Jumalan tahtomalla tavalla, Hengessä ja totuudessa jne.
Pyhän Hengen toimintaan liitetään usein yliluonnolliset ilmiöt, kuten parantuminen, profetoiminen, kielillä puhuminen ja ihmeet. Ei tätäkään ulottuvuutta pidä vähätellä, sillä armolahjat ovat seurakunnalle annettuja työkaluja. Kirkkohan ei ole vain psykologiaan tai järkeilyyn perustuva yhteisö, vaan Kristuksen ruumis, jonka päänä on ylösnoussut Vapahtaja. Jos armolahjoista opetetaan jotenkin markkinahenkisesti, rehennellen ja sensaatiohakuisesti, yliluonnollisia kokemuksia korostaen ja hakien, on suuri vaara ajautua lakihenkisyyteen ja yksipuolisuuteen. Paavali mainitsee armolahjojen luetteloissa enimmäkseen aivan maallisilta tuntuvia tehtäviä, kuten johtamisen, opettamisen, palvelun ja avustamisen armolahjat. Hyvää, Jumalan tarjoamaa työkalupakettia ei pidä hylätä joidenkin tasapainottomien opettajien vuoksi. Viime vuosina olen osallistunut moniin seminaareihin, joissa armolahjaopetusta ovat antaneet mm. kirkkomme piispat ja oppineimmat teologit.
Desibelien määrä ei välttämättä kerro hengen voimasta, vaan pikemminkin epävarmuudesta. Jumala ei ole huonokuuloinen eikä kaukana. Kirkossamme on meneillään paljon syvää hengellistä etsintää. Olemme etsimässä ja varmasti myös löytämässä aivan omaa, suomalaista tapaa elää Pyhän Hengen täyteydessä ja johdatuksessa. Uskomisen ja toiminnan malleja ei pidä kritiikittömästi kopioida mistään suunnasta. Pyhä Henki tahtoo opettaa meille juuri tähän suomalaiseen perinteeseen ja mielenmaisemaan sopivan, juurevan tavan elää todeksi sanomaa pelastuksesta ja Jumalan rakkaudesta. Kaikkia uskon ulottuvuuksia, myös armolahjoja, tulee tarkastella armon näkökulmasta.